Master Boot Record sikiää Ihmisen, koneen ja vanhan koulukunnan metallin liitosta: “Soitamme niin tarkasti ja konemaisesti kuin mahdollista!”
Syyskuun 16. päivä 2023 tamperelaiset saivat vihdoin vieraakseen Master Boot Recordin, joka oli keväällä tehnyt kaksi loppuunmyytyä keikkaa Helsingissä. Ennen keikkaa oli hetki aikaa tuumailla bändin tähänastista taivalta ja miettiä hitusen tulevaa.
Kyberpunkahtaminen on viime aikoina ollut tyylitietoisten suosikkijuttuja, mutta genren tunnelmaan pääsemiseksi musiikkipuolella eivät pelkät neonvalot ja syntikan pöräyttely riitä. Kyber- ja punksydämien voittamiseksi pitää päästä lähemmäs koneen ja lihan yhteyttä. MBR pääsee.
Bändi napsii luulot pois saumattomalla koneen ja ihmisen symbioosilla jossa musiikki on tehty täysin koneella, mutta livenä siihen liitetään ihmiselementtejä soittajien muodossa. Keikoilla musiikillinen lahjakkuus naitetaan koneen voimaan ja tarkkuuteen. Kun tämä digiuskonnollinen paketti tuodaan lavalle, on tarjolla jotain ainutlaatuista. Master Boot Record on se bändi, mitä monet kyberpunkhöyryihin retkahtaneet ovat jollain tasolla osanneet odottaa: aggressiivinen, taitava ja kone määrää.
Victor Loven mestaroima MBR summaa hänen työskentelyään lukuisissa projekteissa (mm. Keygen Churc, Dope Stars Inc.). Hän säveltää, soittaa ja tuottaa kaikki MBR:n kappaleet. Näiden biisien tuomiseksi livelavoille on kasattu bändi, joka Victorin johdolla kykenee tulkitsemaan kone edellä tehtyä musiikkia.
Master Boot Recordin tuotannosta puhuttaessa on syytä mainita myös demoskene-tietokonekulttuuri, joka on tärkeässä roolissa bändin kaikessa tekemisessä: kappaleissa, levyissä ja livenä. Bändin lava täyttyy soittimien lisäksi vanhoista tietokoneista ja monitoreista. Soiton taustalle projisoidaan kuvamateriaalia, joka on maallikoille vain “jotain tietokonepikseliä”. Kuvat ja videoklipit ovat kuitenkin tarkkaan mietittyjä viestejä ja päännyökkäyksiä demoskenelegendojen suuntaan. Ne ilmentävät bändin kaiken tekemisen juuria ja vaikuttimia. Ne ovat syvällä tietokonekulttuurin historiassa.
Victor, sinä teet biisit, äänität ja miksaat. Käytännössä Master Boot Recordin äänitteet ovat kaikki työsi tulosta. Miten onnistuitte kasaamaan bändin näiden biisien esittämiseksi livenä?
Victor: Ensin meitä oli vain minä ja rumpali Giulio Galati ja teimme keikkoja kahdestaan vielä 2018. Sitten 2019 loppupuolella löysimme Edoardon. Kun teimme keikkoja Giulion kanssa kahdestaan, se oli hauskaa ja ihan ok, mutta jotain puuttui. Biiseissä on paljon soolo- ja liidiosia. Ihmiset kysyivät, että kuka soittaa nuo soolot. Vastasimme, että tietokone tietenkin! Tämä on konemusiikkia! Keskenämme mietimme, että kuka edes pystyisi soittamaan näitä juttuja. Liidijutut ovat melko monimutkaisia: en ainakaan minä! Olen kyllä kitaristi, mutta en ole se tyyppi, joka noita pystyy vetämään. Eräs meidän ja Eduardon yhteinen ystävä suositteli Edoardoa ja pyysin häntä lähettämään videon. Kyseessä taisi olla “Vampire Killer” –niminen cover-biisi, joka olikin melkoinen veto. Vastasin heti.
Miten kuvailisitte teidän tyypillistä fanianne, joita kohtaatte keikoilla?
Victor: Useimmiten he ovat ohjelmoijia tai pelinkehittäjiä. Iso osa heistä kuuntelee musiikkia kuten Iron Maiden, klassista metallikamaa ja progressiivista metallia.
Edoardo: Ja goottimusiikkia myös?
Mainos päättyy
Victor: Näinkö arvelet? En tiedä. Ehkä isompi osa heistä ovat enemmän kiinnostuneita Keygen Churchista, joka on yksi minun projekteistani. Siinä on mukana enemmän piano- ja urkujuttuja. Tottakai projektissa on myös paljon kytköksiä videopeli- ja heavymusiikkiin 80- ja 90-luvuilta. Monet metallidiggarit kuuntelevat paljon pelimusiikkia, koska se pitää sisällään itseasiassa myös paljon metallimusiikkia. Jos vaikka kuuntelee Castlevanian, Doomin ja Duke Nukemin biisejä, ne ovat täynnä metalliriffejä. Command & Conquer myös, vaikka taitaakin enemmän mennä industrialin puolelle. Jotkin noiden pelien biiseistä ovat johtaneet siihen, että on pitänyt selvitellä tekijänoikeuspuolta esimerkiksi Metallican tai Megadethin kanssa. Doomin tapauksessa taisi olla jotain Master of Puppetsiin liittyvää. Duke Nukemin kohdalla Megadeth oli toinen osapuoli. Joka tapauksessa, yleisössä on myös paljon ihmisiä, jotka ovat sisällä anime-, manga-, Magic the Gathering- ja lautapelikuvioissa. Usein yleisössä on tuon tyyppistä porukkaa.
Giulio: Sanalla sanoen nörttejä!
Edoardo: Nörttejä ja metallidiggareita!
Victor: Tällä hetkellä meidän fanikunta on melkoisen tarkkaan rajattua porukkaa. Ehkäpä tulevaisuudessa ei niinkään.
Mainos päättyy
Teillä on lavalla mukana tietokoneita ja niihin liitettyjä näyttöjä. Kertokaa niistä lisää?
Victor: Lavalla meillä on itseasiassa Commodore 64, johon on liitetty lisälaite, joka tekee siitä syntetisaattorin ja sitä voi soittaa koneen näppäimistöllä!
Soitatko sillä taustaraitoja vai ihan livenä?
Victor: Molempia. Koneella on taustaraitoja, luonnollisesti, koska kaikki levyt on tehty täysin syntetisaattoreilla.
Mainos päättyy
Edoardo: Midikitarat, midirummut.
Giulio: 100 %:sti ihmisvapaata.
Victor: Levyillä ei ole oikeita kitaroita, ei oikeita rumpuja. Kaikki on midiä. Ja kun soitamme livenä, meillä luonnollisesti on mukana myös taustaraitoja esimerkiksi syntetisaattorien osalta, mutta rummut ovat tällöin täysin livenä soitetut.
Edoardo: Kaikki muu löytyy raidoilta, liidit ja syntikkasoolot.
Victor: Periaatteessa me tuplaamme juttuja soittamalla raitojen päälle. Minä soitan komppiosuudet ja Edoardo soittaa liidit. Sitten mukana on Commodore 64- ja Amiga -tietokoneet, joilla soitetaan tiettyjä osioita joidenkin biisien aikana. Mukana on myös muita tietokoneita noiden lisäksi, mutta niitä käytetään ajamaan visuaalisia juttuja. Meillä on lavalla kolme monitoria ja projisointi lavan takaosaan.
Edoardo, keitä ovat ne kitaristit, jotka ovat inspiroineet sinua?
Edoardo: Jason Becker, Yngwie Malsteen ja Randy Rhoads. Siinä on minun suosikkikolmikkoni, mutta kuuntelen paljon myös erilaista kamaa, monia eri soittajia. Esimerkiksi Allan Holdsworth, Frank Gambale ja Brett Garsed, ketkä soittavat fuusiota (fuusio jazz? Minkä fuusiota?). Mutta pidän myös thrash metallista.
Victor: Ajattelinkin, että sinun pitää mainita thrash metal!
Edoardo: Kyllä. Bändit kuten Megadeth, Metallica ja Bay Area –kama noin yleisesti. Ne ovat minulle isoja vaikutteiden lähteitä. Mutta kuuntelen myös paljon 1800-luvun musiikkia. Esimerkiksi Paganinia, joka on viulisti, koska tykkään soittaa musiikkia, joka ei ole kirjoitettu kitaralle.
Victor: Tätä matskua kirjoitan midipohjaisesti, sitä ei ole kirjoitettu kitara edellä. Joskus soitettaessa huomataan, että jotkut positiot (kitarassa) menevät saavuttamattomiin.
Edoardo: Totta. Jotkin hypyt matalilta nauhoilta ylemmille ovat jotain, mikä ei ole kovin kitaristiystävällistä. Kitaristilla on kuvioita, joita hän siirtelee ylös ja alas otelautaa, mutta koska Victor kirjottaa musiikin koneita ja midiä käyttäen, niiden soittaminen on joskus todella, todella haastavaa. Ja se on yksi syy, miksi pidän tästä musiikista. Aloitin klassisen musiikin soittamisen yrittäen soittaa Paganinia kitaralla. Se oli saman tyyppinen haaste, mutta MBR:n musiikki on vielä vaikeampaa. Kitarassa ja viulussa on joitain samankaltaisuuksia, mutta konemusiikki on jotain ihan omaa luokkaansa.
Onko tämänkaltaisen musiikin soittaminen kehittänyt sinua soittajana?
Edoardo: Kyllä, koska joskus sitä soittaa paljon kitarajuttuja, jotka ovat vaikeita, mutta silloinkin soittaminen tapahtuu samoja muotoja noudattaen. Joskus on hyvä hypätä sivuraiteelle ja haastaa itseään joillain aivan hulluilla sormituksilla.
Victor, ketkä taas ovat antaneet sinulle musiikillisia vaikutteita demoskenessä ja tietokonemusiikin puolella?
Victor: Chiptune ja demoskene -musiikin puolelta sellaiset ihmiset kuin Ben Danglish, Martin Galway ja monet muut. Heitä on niin paljon. Yleisesti kuuntelen paljon erilaista musiikkia. Klassisesta thrash- ja death metaliin. Olen kova death metalin fani. Kuuntelin aikanaan myös paljon elektro- ja popmusiikkia. Olen 44 vuotta vanha ja ehtinyt kuunnella ja tehdä paljon juttuja. Aloitin nuorena soittamalla autotallibändissä Metallicaa, Sepulturaa ja sen sellaista. Sitten ryhdyin tekemään jotain goottisuuntaan olevaan musiikkia, sitten industrialia, metallia, sitten elektroa. Ja siitä kaikesta lopulta muovautui Master Boot Record, vanhan koulukunnan metallia.
Onko tietokonemusiikki ollut kuitenkin aina mukana?
Victor: Ei. Aloin tehdä chiptune-musiikin inspiroimaa tavaraa vasta Master Boot Recordin kanssa, en tehnyt sitä aikaisemmin. Tein enemmän elektronista, industrialvaikutteista juttua. Minulla oli bändi nimeltä Dope Star inc. Se oli elektrovaikutteista, mutta ei chiptunea. Tottakai kuuntelin lapsena paljon chiptunea, koska kasvoin Amiga- ja Commodore 64 -pelien parissa. Ja tottakai (tietokone)demojen musiikki oli mukana myös. Vähän ennen Master Boot Recordin perustamista aloin uudelleen syventymään tuohon musiikkiin.
Mutta itseasiassa koko projektin potkaisi liikkeelle yksi videopeli. Aloimme työstämään peliä nimeltä VirtualVerse ja tarvitsimme siihen soundtrackia. Kirjoitin pelin tarinan ja tein jonkin verran pelisuunnittelua, mutta totta kai halusin tehdä myös musiikit. Koska peli on sekoitus kyberpunkia ja demoskene–maailmaa konsepteiltaan ja tarinaltaan, oli luonnollista, että ryhdyin säveltämään musiikkia näiden vaikutteiden pohjalta. Aloin jälleen kuuntelemaan demoskene-musiikkia kuten Second Realityn demobiisejä ja Ben Danglishin musiikkia.
Entä ketkä sinun vaikutteesi Giulio?
Giulio: Niitä on paljon. Erityisesti Master Boot Recordin osalta mielestäni vaikuttavat metallijutut. Olen soittanut metallimusiikkia toisen bändin kanssa vuosia. Haastavin osa settilistaa ovat tuplabasari ja nopea tempo, joka vielä vaihtelee hevimpien ja ihan poptyylisten juttujen välillä.
Victor: Dynaaminen BPM (beats per minute)!
Giulio: Joo. Se on hulluinta. Mukana on todella rentoja tempoja ja raitoja, jotka yllättäen ryntäävät täyteen vauhtiin.
Victor: Tempo on jatkuvassa muutoksessa. Joskus sitä muutetaan todella nopeasti nopeuttamalla ja hidastamalla.
Edoardo: Tuntuu, että klilkki vain menee nopeampaa ja nopeampaa! (naurua)
Giulio: Luulen, että voin kaikkien puolesta sanoa, että yksi osa haastetta on se, että me esitämme ihmisten soittamaa tietokonemusiikkia. Yritämme olla niin tarkkoja ja konemaisia kuin mahdollista. Siinä on mielestäni paljon energiaa, ja lavalla siihen tulee se pieni inhimillinen kosketus. Mutta kuuntelen esimerkiksi jazzmusiikkia ja joskus jopa täysin rummutonta musiikkia, elektronista musiikkia, kitaristeja ja joskus myös pelimusiikkia. Jossain vaiheessa olin todella kiinnostunut pelistudio Heart Machinen tyyppien jutuista. Samoin videopelin Celeste soundtrack ja Tomas Dvorak -niminen kaveri, joka teki musiikkia Machinarium-peliin, pitää mainita.
Edoardo, millainen on sinun live setup kitarakamojen osalta? Ibanez sponsoroi sinua, mutta mitä signaalille tapahtuu sen jälkeen?
Edoardo: Minulla on käytössä vahvistinmallinnus FM3(Fractal Audio Systems), joka on periaatteessa vain pedaali. Se on kaikkea simuloiva laite, joten voin valita siitä eri vahvistimia, kaappeja, mikrofoneja ja pedaaleita. Käytännössä minulla on käytössä Marshall-vahvistin ja Marshallin 4×12 -kaappi. Tämä kaikki menee siis suoraan PA:han, fyysisesti Marshalleita ei siis ole, vain pelkkä efektilauta.
Kuulostaa erittäin roudariystävälliseltä ratkaisulta.
Edoardo: Kyllä! Ja se on myös matkalaukkuystävällinen!
Victor: Vahvistimien raahaaminen on syvältä.
Edoardo: Periaatteessa pidän enemmän analogisesta tavarasta, koska ne ovat helpompia käytössä, mutta olen tottunut tähän järjestelyyn. Pidän siitä, koska se tuo mukanaan myös vapauden valita mitä ikinä haluaa. Jos haluaa 1984 Mesa Boogien, sen voi ottaa käyttöön ostamatta itse laitetta.
Vaihteleeko simulaation asetukset paljon biisien välillä?
Edoardo: Käytän periaatteessa vain kolmea eri soundia. Kompatessa rosoa on vähän vähemmän: sama vahvistin, mutta ääni pienemmällä. Samalla vahvistimella soitan myös riffit ja soolot, mutta sooloissa on sitten vähän enemmän säröä ja ääntä. Puhtaassa soundissa käytän eri vahvistinta. Periaatteessa nuo kolme. Pidän siitä, kun homma pysyy simppelinä.
Tuohon päälle minulla on myös muutama kaikuefekti. Käytän niitä esimerkiksi melodisten osien kanssa. Kun meno äityy oikein kovaksi, pistän ne kuitenkin pois, koska nopeasti soitettaessa ne tahtovat puurouttaa juttuja.
Puhutaan vielä hetki kitaroiden soundeista, mutta hypätään levytysten puolelle. Victor, miten levyillä muriseva, erittäin konemainen ja “kalkkaava” kitarasoundi on toteutettu?
Victor: Se on käytännössä Massive–syntetisaattorin efektien läpi. Se menee ensin mallintavaan Mesa Boogie –tyyppiseen kitaravahvistimeen Cubasessa (digitaalinen työasema). Siitä tulee soundin pohja, se iskevä “da-daa” -juttu! Sen jälkeen se ajetaan särkijään, mikä tekee soundista vähän “fuzzymman”. Tämän jälkeen se splitataan vasempaan sekä oikeaan kanavaan ja ajetaan LFO:n läpi, joka vaihtelee jatkuvasti. Tällöin vasen ja oikea kanava ovat jatkuvasti vähän eri kuuloiset. Siitä tulee stereoefekti. Päälle EQ, kaikua ynnä muuta. Se on monimutkainen ketju. Basso tehdään käytännössä samalla tavalla, mutta ajetaan mallintavan bassovahvistimen läpi. Livenä maalaan tämän päälle kitaralla ja soundista tulee todella massiivinen.
Olette nyt kiertueella. Mitä ensi vuonna? Uutta levyä?
Victor: Voisi olla, että teen uuden albumin esimerkiksi joulukuussa. En koskaan suunnittele sitä. Useimmiten striimaan samalla kun sävellän. Kaikki Master Boot Recordin levyt on tehty livenä striimissä. Kaikki striimit on tallennettu minun Youtube-kanavalle, mutta ne eivät ole yleisesti saatavilla. Enkä koskaan ilmoittele, milloin aion striimata. Jos inspiraatio iskee kello yhdeksän aamulla, painan nappia ja ryhdyn striimaamaan. Seuraajat saavat ilmoituksen ja saapuvat paikalle. Chatin olen laittanut pois päältä, koska siellä tuntuu olevan liikaa typeriä kakaroita. Tämän lisäksi pyrin saamaan ihmiset menemään viralliselle MBR–serverille (https://mbrserver.com/). Sieltä löytyy pääsy IRC –chat-kanavalle. Eli sävellän musiikkia ja chattailen.
Striimissä työstän materiaalista noin 90 prosenttia. Striimin jälkeen viimeistelen miksaukset, sovitukset ynnä muut. En siis tiedä, milloin teen seuraavan albumin. Yleensä tylsistyn nopeasti ollessani kotona ja jos en tiedä mitä tekisin, ryhdyn usein tekemään musiikkia. Kiertueen jälkeen joulukuussa, silloin on talvi ja se on nostalgiantäyteistä aikaa. Todennäköisesti alan striimaamaan ja työstämään uutta albumia. Yleensä albumin tekeminen ei kestä kovin kauan. Suurin osa niistä on kirjoitettu muutamien viikkojen aikana.
Se on todella nopeaa!
Victor: Tarkoitan tietenkin pääosin. Yksi striimi kestää noin 5–6 tuntia ja sinä aikana kirjoitan yhden kappaleen. Niin se menee. Kirjoitan biisin, aloitan uuden striimin ja kirjoitan seuraavan biisin. Kun olen striimannut viisitoista kertaa, olen kirjoittanut materiaalit levylle. Tuosta sitten valitsen biisit ja sovitan ne ynnä muuta. Jos saan uuden levyn tehtyä joulu-tammikuun aikana, niin se varmaan tulee ulos loka-marraskuussa. Se passaisi hyvin, sillä silloin lähdemme jälleen täysimittaiselle kiertueelle.
Viimeinen kysymys. Missä näette Master Boot Recordin viiden vuoden kuluttua?
Victor: Yksi asioista, joita toivoisin tapahtuvan on se, että pääsisimme soittamaan Revisioniin (demoskene-tapahtuma) ensi vuonna. Olen ollut jutussa järjestäjien kanssa. Tuollaisia keikkoja ei ole ihan helppo saada onnistumaan, sillä yleensä noissa tapahtumissa ei ole livemusiikkia tai esiintyjiä, mutta yritämme kavereiden kanssa saada järjestäjät vakuuttumaan, että heidän kannattaa ehdottomasti ottaa Master Boot Record soittamaan. Revisionissa soittaminen olisi kunnia-asia. Keskustelu jatkuu, mutta nähtäväksi jää, kuinka käy. Toivoisin myös, että bändi pääsisi enemmän mainstreamin tietoisuuteen. Tämä on kyllä vähän haastavaa kuunneltavaa ja ymmärrän, ettei se ole ihan kaikille. Se on aika monimutkaista.
Mutta te myytte tälläkin hetkellä loppuun saleja, joita ei ole ihan helppo täyttää!
Victor: Se on hullua. Esimerkiksi tänään tulee paljon ihmisiä paikalle. Ennakkoon on myyty 400 lippua, mikä on meille todella paljon. Jonkin verran kuitenkin tulee vastaan vielä sitä, että ihmiset ajattelevat MBR:n livevedon olevan jotenkin täysin konetyyppinen juttu, koska levyt ovat sellaisia. Ja ihmiset ajattelevat, että koska tämä ei ole synth wave –hommia, niin tämän täytyy olla jotain sen tyyppistä, missä on DJ, jolla on ehkä mukana rumpali, joka teeskentelee soittavansa. Tuo on jonkinlainen stigma, sillä monet eivät tunnu vielä hoksaavan, että me olemme eritoten metallibändi, kun nousemme lavalle. Live-esiintymiset poikkeavat todella paljon levyistä, vaikka biisit ovat samoja. Rummut on sovitettu uusiksi, oikeat kitarat soitetaan elektronisten päällä. Kaikki visuaaliset elementit, tietokoneet, osiot Amigan ja Commodoren kanssa. Eroja on niin paljon. Se on enemmän kokemuksellinen kokonaisuus. Pikkuhiljaa sana kuitenkin leviää niiden kautta, jotka ovat livekeikoillemme tulleet.
Esimerkiksi viime vuonna meidän oli todella vaikeaa saada buukattua ensimmäisiä keikkoja. Se ei todellakaan ollut helppoa. Meihin ei oikein tunnuttu uskovan. Ei uskottu siihen, että voisimme myydä paikkoja loppuun ja kun onnistuimme siinä, niin kaikki olivat että “OK! Master Boot Record ei olekaan ihan lamerien (demoskenessä yleisesti käytetty ilmaisu luuserivässyköistä) puuhaa vaan ihan cooli bändi! Buukataan heidät uudestaan.”
Nyt vastassa on sama homma Amerikassa. Keikkojen saaminen sieltä on vielä erittäin vaikeaa. Luulen, että heille ei siellä vielä homma aukea. En tarkoita yleisöä, vaan promoottoreita, agentteja ynnä muita. Heille homma aukeaa sitten, kun näkevät meidät livenä, että tämä on oikeaa hommaa.
Kiitokset haastattelusta!
Victor, Giulio ja Edoardo: Kiitos.
Lopuksi
Olympiassa MBR:ää lämmitteli ansaitusti kotimainen 8-Bits High, joka ammentaa paljon samasta laarista. Molemmat toitottavat kahdeksanbittisiä juuriaan ja ovat valmiita lainaamaan ja varastamaan mitä tarvitaan, jotta päästään nostalgiavärinöiden läpi sille puolelle, missä tekeminen on uutta ja raikasta.
Illan pääesiintyjä takoi keikan läpi hurjalla intensiteetillä. Suvantokohdat olivat sangen harvassa, mutta yleisö tuntui pysyvän hengästymättä mukana. Nyrkit takoivat ilmaa ja yleisöstä kuuluneet välihuutelut olivat iloluontoisia. Kaikki paikallaolijat lienevät yllättyneet positiivisesti bändin raskaudesta ja Edoardo Taddein lukuisista taidonnäytteistä keihäsmiehenä. Tätä miestä on hyvä pitää silmällä, sillä hänestä varmasti kuullaan vielä.
Vaikka MBR:n ytimessä on kellotaajuus säädetty tietokonekulttuurin ja sen fanien kanssa synkroniin, se ei laimenna bändin musiikillista antia. Master Boot Record on onnistuneesti perinteistä metallia ja uutta sekoittava bändi. Soundi on raskas, Edoardo Taddei on oikeasti kitaravirtuoosi ja muutenkin palikat tuntuvat olevan kohdallaan. Bändin kokonaissoinnissa on jotain uutta ja tuoretta. MBR:ssä on omanlainen erityinen jyrinä, joka virvoittaa mukavasti hevidiggarin korvaa.
Vaikka livetilanteessa lavalla olevat tietokonemonitorit vilkuttelevatkin nostalgiaterveisiä enemmän nörttien suuntaan, on MBR täysin valmis vietäväksi isommille lavoille ja laajemmin hevikansan arvioitavaksi. Suotavaa olisi, että bändi nähtäisiin tulevaisuudessa raskaan musiikin festareilla, sillä festarikansa ja bändi ovat sen ansainneet.
Linkit:
Master Boot Record
Keygen Church
Edoardo Taddei: