Matkalla – Arviossa Astral Bazaarin ”Hypnosis of the 12th Degree”

Kolmannen kokopitkänsä ”Hypnosis of the 12th Degree” marraskuun lopussa julkaissut Astral Bazaar käynnistää albumin ”Cast a Shadow Upon the Lizard’s Eye”– biisillä. Se humisee, voitelee leivänpuolikkaan monin sävyin ja bassorumpua polkemalla valmistautuu tulevaan. Soundit ovat maanläheiset ja kotikutoiset. Korva viihtyy tässä ympäristössä. Laulu on kaiutettu isolla kädellä ja psykedelia läsnä. Soinnut ja juoksutukset kaatavat lisää mannaa korvakäytävään. Saksofoni ei varauksettomasti innosta, mutta sutii oman värinsä muiden moninaisten joukkoon. Basso painaa sooloa taustalla kitarasoolon vuoroon asti. Kappale kulkee mainiosti, eivätkä rummut prumeluureilla koreile. Biisi on ohkainen, mutta tunnelmaltaan tuhti.

Kitara näppäilee ”Acid Rainin” alun. Rummut liittyvät mukaan ja sävelkulku on jälleen vivahteikkaan toimiva. Merkinnät kartalla ovat mystisiä, mutta silti ymmärrettäviä. Laulun kaiku syleilee avaruuksia. Kyse on tyyliseikasta ja tavaramerkistä. Kitara sooloaa disharmonisesti, rauhallisen kaoottisesti. Saksofonia isketään sinne tänne. Nyt se alkaa jo innostamaan. Biisin sointuvaihdokset ja -kuviot ovat loistavia. Muu bändi häipyy horisontin taakse kitaran jäädessä toistamaan yksin mantraansa. Se saa laulun seurakseen matkalle kohti huipennusta.

Nimikappale ”Hypnosis of the 12th Degree” käynnistyy sekin kitaralla. Basso napsahtelee mukaan ja rummut kohisuttavat symbaaleja. Laulu ei puheesta isommin eroa ja saksofoni on kuten olla kuuluu. Rummut laajentavat työmaataan uusilla kolinoilla stereokuvassa. Touhu on intromaista, ei järin maailmoja mullistavan innovatiivista. Vaan ei tarvitsekaan. Veljet hiljenevät, mutta kitara jatkaa näppäilyä. Basso ja lyömäsoittimet maustavat keitosta. ”Hypnosis of the 12th Degree” on kapoisista aineksista rakennettu kokoaan suurempi biisi, jossa improvisaatiolla on suuri rooli.

”Saharan Lament” hengittää tanssilavapsykedeliaa, itämaista härmäläisyyttä ja kameliratsastusta mäntymetsässä. Bändi vaihtaa näppärästi äänen paineesta toiseen, hiljaisesta voimakkaampaan. A-osa lauletaan, sitten kiihdytetään eteenpäin intro-osan toistolla ja saksofonilla ryyditettynä. Laulu tekee paluun ja tunnelma on psykedeliasta raskas. Vastapainona sille lyömäsoivat riitteenohuet rummut kulisseissa. Väliosa rauhoitetaan lähes kuulumattomiin ja blues-tunnelmainen kitarasoolo voitelee juuri ne rattaat, jotka voidella pitääkin. Toinen kitara lopettaa ja toinen särjetympi aloittaa. Sitten painetaan terssiä hiki fetsin alla. Bändi mättää menemään, kunnes biisi katoaa määrittelemättömään kaukaisuuteen.

”Hypnosis of the 12th Degree” on hieno ja rosoisella tavalla lämmin albumi. Tällaista on ilo kuunnella kaiken teollisenkovan ja tarkkaraamisen pakkopullan vastapainoksi. Epäilemättä myös ilo todistaa live-tilanteessa. Matka sisäavaruuteen tai maailman ympäri tulee myös halvemmaksi musiikin välityksellä. Puhumattakaan siitä hiilijalanjäljestä.

Kappalelistaus:

• Cast a Shadow Upon the Lizard’s eye
• Acid Rain
• Fractions
• Hypnosis of the 12th Degree
• Lost in the Medina
• Saharan Lament