Matkalla kohti UMK:ta: haastattelussa Barbe-Q-Barbies
UMK-kilpailun räväkimmän rock-revityksen takana olevan Barbe-Q-Barbiesin rumpali Niina ja kitaristi Kaisa vastasivat kysymyksiin liittyen itse kilpailuun ja kertoivat Kaaoszinelle ajatuksiaan tulevaisuudesta. Bändin kolmas pitkäsoitto “Driven” julkaistiin syyskuussa 2015 ja tällä hetkellä albumin vinyyliversioltakin löytyvä bonuskappale “Let Me Out” on mukana kisaamassa paikasta Suomen Euroviisuedustajana.
Moikka! Mitä kuuluu Barbe-Q-Barbiesin riveihin? Kuinka hektinen tunnelma bändin sisällä on tällä hetkellä?
Niina: Erittäin innostunut. Vuosi 2016 on alkanut jännittävissä tunnelmissa. ”Driven” julkaistiin juuri myös vinyylinä. Se oli mitä mainioin startti uudelle vuodelle.
Mainos päättyy
Kaisa: Erittäin hyvää kuuluu, vuosi 2016 on alkanut hyvissä fiiliksissä ja innolla odotamme jo kesän keikkoja.
Onnittelut UMK:n semifinaalin pääsystä! Mitkä fiilikset yleisesti kisan ja itse Euroviisujen suhteen?
Niina: Koen kisan hienona mahdollisuutena tuoda B-Q-B:n musiikkia suuremmalle kuuntelijakunnalle. Ja itsensä haastaminen palkitsee aina. Kävi miten kävi, koko kisa tulee olemaan unohtumaton kokemus.
Mainos päättyy
Kaisa: Fiilikset UMK:n suhteen on toiveikkaat, tavoitteena on saada uusia kuulijoita ja näkyvyyttä. Kilpailu sinänsä on ehkä toissijainen asia, me mennään sinne sellaisena kuin ollaan ja katsellaan miten yleisö ottaa vastaan meidän musan ja esityksen. Tosi suuri kunnia on ylipäänsä, että päästiin semifinaaliin kaikkien karsintaan osallistuneiden artistien ja biisien joukosta. Katsellaan päivä kerrallaan, miten homma etenee, mennäänkö rokilla vai jollain muulla Tukholmaan!
Olisitteko voineet vuosia sitten kuvitella, että Barbe-Q-Barbies päätyisi mukaan tavoittelemaan Euroviisuedustajan paikkaa?
Niina: Ei käynyt edes mielessä ja koko kisaan osallistuminen tuli spontaanina ratkaisuna. Sitten tulikin jo tieto, että mukana ollaan. Asiat eteni todella nopeasti ja tässä nyt ollaan.
Kaisa: Tämä tuli oikeastaan niin sanotusti puskista, tuskin kukaan meistä olisi vielä edes vuosi sitten osannut ajatella että kilpaillaan UMK:ssa.
Mainos päättyy
Millä perusteella juuri nimenomaan kappale “Let Me Out” päätyi UMK – kisaan mukaan?
Kaisa: ”Let Me Out” päätyi kilpailubiisiksi muutaman mutkan kautta. Meillä oli samanaikaisesti Driven-levyn tekeminen kovassa vauhdissa ja tuntui, että mitään niistä biiseistä ei halunnut lohkaista UMK:hon. Biisi on levyn tuottaja Janne Saksan (säv.) ja Nikin sekä Tracy Lippin (san.) käsialaa.
Kertokaa vähän kappaleen musavideosta?
Kaisa: Videon on ohjannut Antti Leino, joka on aiemmin ohjannut mm. Flaming Sideburnsin ja Thee Ultra Bimboosien videoita. Videota ideoitiin yhdessä Antin kanssa ja siihen haluttiin saada samanlaista angstista tunnelmaa, jota biisin sanoituksista löytyy. Antti ja muu työryhmä teki ihan loistavaa jälkeä!
Millä taktiikalla sydämet sulatetaan teidän puolellenne? Onko valttikorttina itse biisin mukaansatempaavuus tai kenties vahva live-esiintyminen?
Niina: Biisi on loistava ja toivotaan että se riittää! Tietenkin yhdistettynä lavashowhun ja kokonaisvaltaiseen B-Q-B:uuteen. Tässä kisassa vaikuttavia tekijöitä on myöskin artistin olemus ja kiinnostavuus. Toivotaan että meidän rokkiasenne iskee äänestäjiin.
Kaisa: Varmaan molemmat. Kilpailussahan on kyse biisistä, joten toivotaan että se uppoaa jengiin. Luulen myös, että meidän vahvuus on myös esiintymisessä ja hyvien fiilisten välittämisessä.
Jännittääkö UMK-lavalla esiintyminen vai meneekö tilanne ihan normaalista keikkatilanteesta?
Mainos päättyy
Niina: Varmasti pientä jännitystä tulee olemaan ilmassa. Tämä on kuitenkin meidän uran ensimmäinen kilpailutilanne. Sen kolmisen minuuttia täytyy mennä enemmän kuin nappiin. Satanen lasissa! Sillä mennään.
Kaisa: Kyllähän se kieltämättä jännittää, kyseessä on ihan uusi tilanne meille kaikille eikä vielä oikein kukaan osaa sanoa mitä tuleman pitää. Varmaa on kuitenkin se, että show vedetään tutulla ja perinteisellä BQB-livemeiningillä eli hikeä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Onko esiintymisessänne panostettu isosti lavashowhun ja rekvisiittaan vai luotatteko vahvaan soittotaitoonne ja omaan tekemiseen?
Niina: Tiukka ja näyttävä lavashow tulossa. Omilla ehdoilla tietenkin. Tärkeintä on kuitenki bändi lavalla ja se soittaminen. Eli ihan omina itsenämme lähdetään esiintymiseen. Ollaan juurikin Barbe-Q-Barbies niinkuin pitääkin.
Kaisa: YLEn tiimi on osaksi vastuussa lavashowsta, ja sitä on suunniteltu yhdessä heidän kanssaan. Me ollaan alusta alkaen oltu sillä linjalla että tehdään showsta bändin näköinen eikä yritetä olla jotain muuta.
Teillä on hyvin halussanne ihan omanlaisenne genre. Miten saatte vuosienkin jälkeen pidettyä samanlaisen vahvan energian ja omanlaisen tyylin tekemisessä?
Niina: Se vaan tulee luonnostaan. Musaa on aina tehty omilla ehdoilla ja eväillä.
Kaisa: Ehkä yksi merkittävä tekijä on se, että me ollaan alusta alkaen tehty (ja saatu tehdä) tätä koko juttua omilla ehdoillamme, eikä olla väännetty itseämme väkisin mihinkään muottiin tai mietitty sen enempää mikä musa myy tai mitä jengi kuuntelee. Uskon, että se välittyy myös kaikesta mitä tehdään, jos, niin ollaan oikealla polulla. Kyseessähän on kuitenkin loppujen lopuksi hyvien fiiliksien tuottaminen ihmisille, ja yleisön positiivinen palaute ja kannustavat kommentit auttavat osaltaan eteenpäin.
Saatteko edelleen osaksenne ärsyttäviä ennakkoluuloja liittyen yhtyeenne naispuoliseen kokoonpanoon? MItä haluaisitte vastata epäileviin kommentteihin?
Niina: Jaa. Kyllähän tohon tyttöbändileimaan tulee edelleen törmättyä. Tyttöbändejä kun taitaa edelleen olla vähemmän kuin ”poikabändejä” (naurua)…monelle se taitaa edelleen olla aikamoinen ilmiö, ainakin tämä useasta naispuolisesta henkilöstä koostuva orkesteri. Monet ovat vuosien varrella huomautelleet, että olemme naisina saaneet paremmat lähtökohdat tuoda bändiä esille. Itse olen enemmänkin kokenut, että naisina meillä olisi jotenkin enemmän todisteltavaa. Miksi näin on edelleen, en tiedä. Antakoot musiikin puhua puolestaan. Sukupuolella ei pitäisi olla mitään merkitystä musiikin tekemisessä tai missään muussakaan.
Kaisa: Toki, ja edelleen käsite ”tyttöbändi” vilisee useassa yhteydessä. Ymmärrettäväähän se on, koska monille ihmisille on vielä todella outoa ja uutta että naiset tekevät muutakin kuin poppia tai parhaimmillaan laulavat taustoja. Nämä on kaikki kuitenkin pieniä askeleita kohti sitä, että joskus tulevaisuudessa sukupuolella ei ole rock-genressäkään sen kummempaa vaikutusta.
Onko UMK-kisaan liittymisessä ollut vaikutusta teihin bändinä; tuntuuko, että kisan myötä olette entistäkin itsevarmempia ja luottavaisempia omaan tekemiseen?
Niina: Otetaan kisaa haasteena siinä missä muutkin bändiin liittyvät jutut. Verrataan nyt vaikka keikkoihin tai studiohommiin jne. Tottakai mieltä lämmitti kisassa jatkoon pääseminen. Se oli huikea uutinen se! Ja voittamaan lähdetään! Sehän on selvä se.
Kaisa: Onhan se tietty mairittelevaa, että meidät valittiin jatkoon kaikista karsintaan osallistuneista. Ei kilpailulla sinänsä ole sen suurempaa vaikutusta siihen, mitä me itsestämme ajatellaan, ei ole meilläkään varaa paukutella henkseleitä sen enempää kuin on tarve.
“Driven” julkaistiin myös vinyylinä. Mitä mieltä olette siitä, että nykypäivänä turhan moni tyytyy kuuntelemaan musiikkia pelkästään internetistä?
Niina: Näinhän se menee, mutta uskon että tähänkin on tulossa muutosta, ainakin pienimuotoista. Olenhan ikuinen optimisti tämän asian suhteen. Kaikki hajumerkit on jo ilmassa. Eikä siinä mitään. Jokainen tavallaan. Netin kautta kuunteluun pääsee enemmänkin yksittäiset biisit, ei niinkään itse levy. Ostamalla itse fyysisen kappaleen ostetaan artistin tarjoama ”taideteos” kokonaisuutena. Levykauppoja on kaatunut viime vuosina, mutta jostain syystä vinyylien myynti on kuitenkin noussut huomattavasti. Se on jo lähestulkoon trendikästä myös nuorten musadiggareiden joukossa. Ja tämä on hieno juttu tietenkin. Vinyyli on on kieltämättä tullut aikamoisen matkan. Se on todistanut kallisarvoisuudensa ja laadukkuutensa jo ihan formaattina. Myös uusien vinyylien julkaisumäärä on ihan toista luokkaa. Enää ei kaiveta pelkästään vanhoja lättyjä vuosikymmenien takaa, vaan uudet julkaisut genrestä toiseen ostetaan vinyylinä. Toivon että uudet vinyylikaupat nousevat vielä suurempaan kukoistuskauteen vuonna 2016!
Kaisa: Luulen, että nuorempi sukupolvi osaa jo etsiä netistä sujuvasti muutakin kuin listahittejä, ainakin ne jotka aidosti haluavat kuulla muutakin kuin soittolistojen ykkösiä. Haasteena on tietty se, että toisin kuin ennen, kun ostettiin koko levy (tai kasetti), nyt ei välttämättä tutustuta niin laajalti artistin tai bändin tuotantoon kun voidaan striimata tai ladata vain yksittäisiä kappaleita. Siinä mielessä bändillä tai artistilla on suurempi vastuu siinä, että tuo omaa biisimateriaaliaan laajemmalti esille vaikkapa sosiaalisen median kautta.
Keräilettekö kenties itse vinyyleitä? Jos näin on; Mikä on viimeksi ostamasi levy?
Niina: Kyllä. Ostan nykyään pelkästään vinyyleitä. Viimeisin ostos oli muistaakseni White Knuckle Trion ”Got it bad”. Vinyyleissä on kyllä ihan oma taikansa.
Kaisa: Mä en niinkään keräile juuri vinyyleitä, vaikka niitä omassa levyhyllyssä onkin aikamoinen läjä. Olen kuitenkin sen verran vanhaa koulukuntaa, että haluan ostaa levyn fyysisessä muodossa, olkoon se sitten vinyyli tai CD. Vinyylin ostan ainakin silloin, jos levyllä on erityisen hienoa kansitaidetta, siinä se pääsee enemmän oikeuksiinsa. Ja onhan niissä toki omanlaistaan nostalgista fiilistä.
Onko “Driven” albumilla jokin tietty kappale, mitä vielä odotatte innolla päästä soittamaan livenä?
Niina: Levyn sisältöä on jo soiteltu viime syksyn julkkarirundilla. Tuota ”Live for Rock’n Rollia” ois kiva päästä vetää.
Kaisa: Me ollaan jo viime syksyn levyjulkkarirundilla soitettu lähes kaikki levyn biisit livenä, mutta “Queen Deadlya” vielä odotan pääseväni luikuttamaan.
Tullaanko teitä näkemään ensikesän festarilavoilla Suomessa tai kenties ulkomailla?
Niina: Kyllä, festarit ois toiveena enskesälle ja toivon mukaan myös ulkomaan keikkaa. Espanja siintää ainakin haavemaailmassa. Kaikkihan on mahdollista!
Kaisa: Toivottavasti! Festariesiintyjäksi pääseminen on nykyään monen kiven alla, ja on kieltämättä harmi, että samat nimet vilisevät joka ikisellä festarilla. Katsellaan miten asiat etenee…
Loppuun kenties jotain terveisiä Kaaoszinen lukijoille ja UMK:ta seuraaville?
Niina: Kaikkea rokkaavaa vuoteen 2016! Tsempatkaahan meitä UMK:ssa! Keikoilla taas nähdään!
Kaisa: Monet kiitokset kannustuksesta! Ja äänestäkää, ollaan UMK-semifinaalissa 20.2.