Noin vuosi sitten kävin suunnilleen koko tunneskaalan lävitse lukiessani Sami Lopakan fiktiivistä romaania ”Marras”, joka kertoo pohjoissuomalaisen yhtyeen edesottamuksista maailmalla. Nyt eteeni aukenee Sentenced-yhtyeen tarina – tällä kertaa aivan faktamuotoisena. ”Täältä Pohjoiseen – Sentencedin tarina” -teoksen on kirjoittanut Infernon päätoimittaja Matti Riekki. Tekstin seassa vilahtelee myös kuvamateriaalia, joka on tuttua jo ”Buried Alive” -DVD:ltä. Pääosassa on kuitenkin sanallinen kertomus tästä yhdestä Suomen kaikkien aikojen kovimmasta metallibändistä.

Kirja pohjautuu Sentencedin jäljellä olevien jäsenten ja taustavoimien haastatteluihin, joista Riekki kutoo kokonaisen kronologisen tuhkimotarinan. Bändin taival todellakin saadaan kuulostamaan siltä, että pojat ovat sattuneet olemaan oikeassa paikassa ja vieläpä oikeaan aikaan. Vaikka matkan mutkiakin tuodaan tekstissä esille, on yhtyeen ura Muhoksen autotallista suuren maailman lavoille musiikillisesti yllättävän suora. Nuo matkan mutkat johtuvat lähinnä kiertue-elämän tuomista rasitteista, eivät esimerkiksi demoasteella vuosikausia rääpimisestä.

Teoksen osiot on nimetty suomennetuin Sentenced-kipalein ja jokaisessa osiossa käsitellään yksi ”Sentenced-aikakausi” aina bändin esiasteista viimeiseen henkäykseen asti. Lisäksi jokainen osio on jaettu lukuihin, joiden otsikot ovat suoria lainauksia bändiläisten haastatteluista. Kronologinen käsittely sopii tarinalle varsin oivallisesti, koska siinä pystyy lukijana samalla seuraamaan bändin kehitystä – tai kehittymättömyyttä – koko uran ajalta. Jotenkin hellyttävältä ja vanhanaikaiselta tuntuu esimerkiksi se, miten biisejä demotettiin old school -tyyliin vielä siinäkin vaiheessa, kun bändi oli jo kohtalaisen suuri nimi. Tenkulan viheltäen äänittämät biisiaihiot saavat jo ajatuksena hymynkareen väkisinkin suupieliin. Riekki esittää tapahtumat hyvin asialliseen tyyliin, mutta haastatteluista napatut pohjoispohjalaisella murteella esitetyt lainaukset tuovat tekstiin elämän makua.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Ja tokihan sitä elämän ja kuoleman makua löytyy itse tapahtumista. Erityisesti pinnalle nousee bändin kiertue-elämä, jota ei todellakaan esitellä romantisoiden. Päällimmäisenä kirjan lukemisen jälkeenkin mieleen jää pyörimään, miten noin menestynyt bändi voi olla niin rikki kiertämisestä – siitä, minkä pitäisi pitää bändi hengissä? Rundaamisen varjopuolet pomppaavat lähes joka toiselta sivulta silmille. Yhtymäkohtia ”Marras”-romaanin tarinoihin löytää melko paljon, mutta nyt faktateoksessa nuo erinäiset tapahtumat saavat hyvin surullisen hauskan sävyn. Vaikka tapahtumille varmasti on bändinkin piirissä naureskeltu jälkeenpäin, niin kyllä jäsenten kertomuksista käy selvästi ilmi, että rundilla on muuten Oulun poikia ”ahistanut”. Tässäkin tapauksessa totuus on takuulla tarua ihmeellisempää, niin monta kertaa huomaa kirjaa lukiessaan miettivänsä, miten kiertueen keikat ylipäätään on saatu pääosin kunnialla hoidettua kaikesta siitä viinalla läträämisestä huolimatta. Nuoruuden intoa uhkuvan bändin kohdalla tämän vielä ymmärtää, mutta yli 10-vuotiaan bändin kohdalla välttämättä enää ei. Ei olisi tältä kirjoittajalta ainakaan onnistunut! Ja kyllähän kirjasta esille nousee myös muiden bändien päänpyörittelyt aiheeseen liittyen.

Hulvattomista sattumuksista pinnalle nostetaan erityisesti Sentencedin ja muiden bändien (joko Etelän vetelien tai ulkomaan elävien) kohtaamisia. Riekin tekstissä loistaa johtotähtenä oululaisten jurous ja puhumattomuus. Kirjaa lukiessa naurahti väkisinkin, kun kuvataan Lacuna Coilin ja Sentencedin yhteiskiertuetta. Rumpali Vesa Ranta tokaisee italialaisista, että miten ihmeessä ne voivatkin puhua niin paljon – varmasti kuukauden aikana enemmän kuin Sentencedin jäpikät koko elämässään. Eivätkä nämä bändien kohtaamiset aina ongelmittakaan ole kirjan mukaan sujuneet; kulttuurierot ja kielimuuri ovat monesti aiheuttaneet omanlaisiaan ongelmia. Osansa saa myös saksalainen kiertuemanageri Bobo, joka tuntuu useampaan otteeseen pyöritelleen päätänsä oululaisten kanssa työskennellessään. Mutta jonkinlainen yhteys bändin ja tämän kiertueita luotsaavan henkilön välillä tuntuu olleen, koska yhteistyö kesti lähes koko yhtyeen uran ajan.

Kirjan loppupuolella paneudutaan bändin kuoppajaistunnelmiin, ja kyllähän tarinaa lentokoneessa lukiessaan piti välillä hieroa roskaa silmästä ja tuijotella ikkunasta ulos. Jotenkin haikeaa luettavaa oli esimerkiksi se, miten lopettamispäätöksen jälkeen kitaristinero Tenkula vielä useampaan otteeseen pyrki saamaan muiden päitä kääntymään. Mutta kuten tiedämme, bändin hautajaisia vietettiin lokakuussa 2005. Lopussa käsitelty Miika Tenkulan kuolema viimeistään saa kyyneleet silmiin kylmäsydämisellekin lukijalle. Mutta on vain hyvä, että tämäkin asia tuodaan tarinaan mukaan; sehän oikeastaan iskee viimeisen naulan bändin arkkuun. On erittäin epätodennäköistä, että bändiä tultaisiin enää koskaan näkemään lavalla yhdessä soittamassa. Tällaista mahdollisuutta ei teoskaan lukijalle vilauttele.

Sentencedin tarina on helppoa luettavaa ja esittää oivan raapaisun bändin historiaa. Kirjan tarinoita on jo aikaisemmin saanut kuulla eri lähteistä, joten mitään suuria paljastuksia on aika turha odottaa, mutta tokihan mukaan mahtuu anekdootteja, jotka antavat uutta pohjaa historiikille. Esimerkiksi levyjen äänityksistä kertovat osuudet saavat useammankin kerran hymähtämään, sillä tavalla positiivisessa mielessä. Lopakan ”Marras”-romaanin lakonisen huumorin jälkeen tämä Riekin teos tuntuu vähän turhankin asialliselta, joten ehkäpä kirjojen välillä olisi voinut olla muutama vuosi enemmän. Totaalista ”wow”-efektiä teos ei siis synnyttänyt. Joka tapauksessa ”Täältä Pohjoiseen” on varmasti pakkohankinta kaikista kirjakammoisimmillekin Sentenced-faneille; suosittelisin sitä myös jokaiselle kiertämistä aloittelevalle bändille. Sentenced ei varmasti livenä palaa enää päiviämme sulostuttamaan, mutta sen musiikki elää ikuisesti. Tämä kannattaa mennä todistamaan kirjan julkkaribileisiin The Circukseen lauantaina 10.1.2015 tai tribuutti-iltamiin Oulun Nuclear Nightclubille kuun loppupuolella. Ei se tästä!

8/10

Kirjoittanut: Rudi Peltonen