Mauri Dark loihtii tummaa folkia valoisuudella varustettuna soolodebyytillään ”Dreams Of A Middle-Aged Man”


on kulttuurin kentällä tunnettu monipuolisena ja omaperäisenä taiteilijapersoonana. Musiikkipuolella hänen pitkään historiaansa kuuluu muun muassa raskasta rockia esittävä , jonka edellinen albumi ”Destination Death” teki allekirjoittaneeseen varsin syvän vaikutuksen. Mystons oli duo, mutta nyt Mauri Dark on liikkeellä soolona ja ”Dreams Od A Middle-Aged Man” on hänen soolouransa komea lähtölaukaus. Levy on äärimmäisen henkilökohtainen, jossa hän repii itsensä ihmisenä sekä heikkouksineen että vahvuuksineen auki ja heittäytyy tunteineen maailman syötäväksi. Omaelämäkerrallisen soololevyn vaikuttajiksi Dark mainitsee Nick Draken, Johnny Cashin ja Leonard Cohenin. Edellä mainitut taiteilijat ovat myös tunnettuja siitä, että heillä on ollut tapana laittaa itsensä sydänjuuriaan myöden likoon taiteensa alttarilla. ”Erosin seitsemän vuoden suhteesta, äitini kuoli syöpään, menin naimisiin ja sain esikoistyttären. Debyyttialbumini musiikki syntyi näistä elämänmuutoksista”, Mauri Dark kertoo itse levyn synnystä, eli ihan kevyimmistä elämänmuutoksista ei ole ollut kyse. Kuin pisteenä henkilökohtaisuuden päälle hän on itse soittanut kaikki levyn instrumentit kappaleiden tekemisen ja äänittämisen lisäksi.

Musiikillisena johtotähtenä levyllä toimi akustinen maailma, mutta kokonaisuus on kuitenkin huomattavasti laajempi. Huolimatta siitä, että mukana on monenmoista äänimaailmaa, niin soittimet on valittu hyvällä maulla palvelemaan parasta mahdollista lopputulosta. Kappaleissa on sopivassa suhteessa hiljentymistä, syvyyttä ja tarvittavaa rikkautta jäämättä jumiin vain yhteen ilmaisumuotoon.

Vahvin instrumentti levyllä on tietysti itse Mauri Darkin ääni, joka on miksattu juuri oikealla tavalla aivan pintaan. Se käy positiivisesti aivan iholle kiinni ja ikään kuiskisi sanoja harkitun määrätietoisesti juuri yksistään kuulijan korvaan. Omalla kohdallani ääni teki kuuntelutilanteesta hyvin intiimin ja vei minut sellaiseen tilaan, että juuri sillä hetkellä maailmassa eivät olleet kuin minä ja Mauri kertomassa tarinaansa yksin ja vain yksin minulle.

Avausraita ”Poison Woman” on levyn räväkimpänä esityksenä oivasti paalupaikalla ja herättää kuuntelijan mukaan. Itse asiassa paalupaikka on hyvällä tavalla vaarallinen paikka, että jäin kiinni kappaleeseen eikä välttämättä heti tehnyt mieli jatkaa eteenpäin. Biisissä on äärimmäisen tarttuva melodia ja kappale jää pitkäksi aikaa kummittelemaan päähän. Kappale on täynnä hienoja kohtia ja sovituksessa varsinkin piano tekee niin hienoja jälkeä, että kylmät väreet ovat taattuja. Kappaleen teksti tuo esiin pelottavan realistisella tavalla sen, kuinka parisuhteessa tuodaan läsnäolevaksi vain toistensa huonoimmat puolet. Useammassakin ihmissuhteessa on hyvin tuttua, että ”said we were both that kind of people who are never wrong”. Tästä kaikesta huolimatta asiat ilmoitetaan musiikillisen pehmeyden ohella rauhallisesti mutta määrätietoisesti, ilman tarpeetonta aggressiota. Myös Mauri Darkin laulu on monipuolinen sekä eläväinen ja soittimien monipuolisuus sovituksessa on erittäin rikasta. Biisin videolle on saatu tallennettua samanlainen elokuvamaisuus mikä itsellänikin vilisee mielessä kappaletta kuunnellessa.

Samankaltainen elokuvamaisuus on monessa kappaleessa läsnä, kuten esimerkiksi reteän kapakkameiningin mieleen tuova ”Worst Enemy” ja vähäeleinen, mutta silti mahtipontinen ”Hymn For A Wanderer”, jonka aikana voi kuvitella itsensä nummilla käyskentelemään tuulien hyväiltävänä avoimen tähtitaivaan alla. Ensin mainitun tarina on hyvin tutun oloista, sillä aika usein minäkin olen pahimman viholliseni löytänyt sisältäni. On muuten oivallinen soundtrack siihen, kun ensimmäinen drinkki nousee huulille kuin myös siihen jälkeiseen tilaan, että kun on muuten päivän röpötellyt ja laittanut haisemaan. Kokeilin biisin tehoa molempien tilanteiden kanssa.

”X-Renegade” on hyvin omaelämäkerrallisen tuntuinen ja helppo samaistuttava, sillä kukapa elämäänsä taaksepäin katsoessa ei huomaisi joitain asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin. No, iän myötä asioita näkee eri tavalla ja silti on syytä olla armollinen itselleen.

Itsensä tutkiskelun lisäksi rakkaus on tärkeä ja kantava teema levyllä. Huolimatta siitä, että Mauri on dark, niin hän ei ole sitä lohduttomalla eikä toivottomalla tavalla. Asioita on tehty niin kuin on tehty, on ollut menetyksiä, elämää ei aina ole eletty säädyllisimmällä tavalla eikä rakkaus ole myöskään pakahduttanut sydäntä aina kauneimmalla mahdollisella tavalla. Tästä kaikesta on kuitenkin selvitty, kaikessa pimeydessä on kuitenkin valoa ja uskomalla itseensä, omiin valintoihin ja tulevaisuuteen on aurinko saatu paistamaan ja elämän raiteet juuri oikeille kohdille. On suurta rohkeutta ja viisautta myöntää tehtyjä virheitä, mutta vielä suurempaa viisautta on olla jäämättä vellomaan synkkyyteen ja olla antamatta periksi.

”Love Will Prevail” on oiva kappale kuvamaan juuri tuota valon, selviytymisen ja rakkauden tärkeyttä kaiken pimeyden keskellä. Lause “Remember that we all were born to be loved” kiteyttänee sanoman parhaiten. Musiikillisesti kappale on myös kuin pala kauneinta ja positiivisinta hippimäisyyttä. Samaan kategoriaan laittaisin myös ”Up To Us”-biisin, joka on herkkyydessään ja avoimuudessaan ihan omaa lajiaan. Kappaleessa hyvin pienillä elementeillä (ilmeisesti sello ja piano) saadaan aikaan uskomaton syvyys ja kyky pureutua ihon alle.

Yksi levyn pysäyttävimpiä hetkiä on ”Thin Line Of Understanding”. Upean tekstin ohella pienieleinen ja minimalistinen kappale sanoo paljon enemmän kuin ensin edes tajuaa ja kuljettaa aivan muihin sfääreihin. Maurin laulu elää vahvasti jokaisen sanan ja hetkeksikään ei jää epäilys, että laulajan lausumat sanat eivät olisi hänelle todellisinta totta.

Nimikappale ”Dreams Of A Middle-Aged Man” on tarkkanäköinen kuvaus miehen elämästä, että kuinka toiveita on ollut, on edelleen moneen suuntaan ja liekki palaa vahvana, mutta elämän ollessa muutosten tuulissa ne suurimmat tarpeet ovat kuitenkin realistisina hyvinkin lähellä ja hyvinkin maanläheisinä. Suuria totuuksia ilman kyynisyyttä, vaan enemmänkin kyvyllä nauraa ja tarkastella elämää terveellä tavalla. Minua kovasti huvittavat lauseet ”When the Harley handles are the diaper’s sides and that engine roam the blender of my wife and that biker leather outfit I bought on ebay was two numbers downsized”. Näinhän se varmasti usein menee, mutta siitä huolimatta unelmia ei saa menettää.

Minun on helppo eläytyä levyyn mukaan, sillä olen tekijän kanssa suurin piirtein saman ikäinen ja käynyt läpi elämässä samoja kokemuksia sekä tuntemuksia kuin lauluissa lauletaan. Levy on tekijälleen varmasti hyvin henkilökohtainen, mutta silti siihen voi samaistua myös kuka muu tahansa. Musiikissa ja teksteissä on niin paljon universaalia ja ajatonta, että kenelläkään ei pitäisi olla ongelmia päästä tekijän ajatuksiin kiinni. Tekstit ovat paikoitellen naiivin rehellisiä ja herkkiä eikä missään kohdassa jää tunnetta, että ne olisivat jollain tavalla falskeja. Ne ovat teräviä huomioita arjesta sortumatta teennäiseen näppäryyteen. Mauri Dark osaa tarkastella elämää ja itseään myös itseironiselta kannalta, mikä on elämän laadukkuuden kannalta suuri etu.
Levy seisoo kaikilla osa-alueilla vahvasti omilla jaloillaan eikä tanssi esikuviensa haudoilla. Levyllä on osattu luoda taitavasti niin hiljaisuuden ja rauhallisuuden kuin tunnemyrskyn kontrasti. Huolimatta siitä, että Maurin ääni on se koskettavin instrumentti, niin kannattaa antaa huomiota myös musiikin luomalle maailmalle. Se on täynnä eläväisiä yksityiskohtia, jotka täydentävät biiseistä välillä suunnattoman suuria kokemuksia. Maurin Darkin monipuolisuus taiteilijana ja muusikkona on saanut vahvan ja arvoisensa jatkon.

Kappalejärjestys:
Poison Woman
Worst Enemy
X-Renegade
Love Will Prevail
Shades Of Gray
Chains Of Solitude
Hymn For A Wanderer
A Thin Line Of Understanding
Up To Us
Dreams Of A Middle-Aged Man

Kommentoi julkaisua