Max Championin ”What A Racket!” on jotain, mitä et ole hetkeen kuullut
Harva albumi onnistuu nykypäivänä enää hämmentämään, kun lähes kaikenlainen on nähty sekä kuultu. Ja kuitenkin, kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti Max Championin ”What A Racket!” onnistuu siinä. Tämänkaltaisia albumeja tulee hyvin harvoin vastaan.
Kun kuuntelin ”What A Racket!” -albumin alkupään kappaleita ensimmäistä kertaa, ajattelin pitkäsoiton olevan puhtaassa pilailumielessä toteutettu. Niin albumin humoristinen ulkokuori, kuin äärimmäisen yliampuvaksi tehty ”Why Why Why” sekä hassu äidinpoika-tyylinen ”Dear Old Mum” antaa ymmärtää, ettei tätä pitkäsoittoa voi ottaa täysin vakavasti.
Albumitiedotteeseen tutustuessa sain huomata, että pitkäsoitolla ja Max Championilla on mielenkiintoinen tarina. Kyseessä kun on suhteellisen tuntemattomaksi jäänyt näytelmäsäveltäjä, joka vaikutti 1900-luvun alkupuolella, mutta katosi maailmansotien myötä jäljettömiin. Samalla katosivat hänen sävellyksensä, jotka löytyivät vasta 2010-luvulla hujan hajan Eurooppaa. Nämä teokset brittiläinen muusikko Joe Jackson oli päättänyt elvyttää ja toi ne nyt henkiin esiintyen itse Max Championina hänen ”What A Racket!” -albumilla.
Mainos päättyy
Joskus tarina kuulostaa liian hyvälle ollakseen totta. Juuri kun luulin että kyseessä on todellinen kulttuuriteko, paljastuikin että kyseessä on täysin puhtaasti sepitetty tarina albumin ympärille. Matto vedettiin siis jalkojeni alta, toistamiseen. Tämä on mielestäni erinomainen osoitus Joe Jacksonin kyvystä herättää kiinnostus, ja siinä hän on toden teolla onnistunut. Todellisuudessa Max Champion on täysin fiktiivinen henkilö, mikä selittikin sen ettei hänestä löytynyt tietoa. Jackson haali ympärilleen reilun kymmenhenkisen orkesterin, joka auttoi häntä elävöittämään Max Championin tarinaa. Lopputuloksena onkin varsin omintakeinen pitkäsoitto.
Ulosantinsa suhteen ”What A Racket!” on häkellyttävän lähellä musikaalien äänimaisemaa. Kappaleet sisältävät erilaisia tarinoita Max Championin elämästä. Niin sävellykset kuin sanoitukset on tehty kieli poskessa, jonka takia hymy on herkässä. Kenties hauskimpia teoksia ovat ylienergiset ”The Sporting Life” ja ”What A Racket!”, sekä aavistuksen uhkaava ”Monty Mundy”. Surumielisimmän kappaleen aseman kaappaa ”Dear Old Mum”, kun taas ”Never So Nice In The Morning” tuo albumin loppupuolella vielä mukavan svengaavan otteen. Pitkäsoiton päättävä ”Worse Things Happen At Sea” omaa sekin melankolisen ulosannin, mutta jää mieleen irlantilaisen kansanmusiikillisen vivahteensa takia.
Kuten alussa totesin, luulin aluksi pitkäsoiton olevan puhtaasti huumorimielessä toteutettu. Sitä ”What A Racket!” ei kuitenkaan täysin ole, vaikka sisältääkin kosolti huumoria. Albumille on koottu hyvin harkiten monivivahteinen kappalelista, joista löytyy niin eepoksellisuutta, surumielisyyttä, vauhdikkuutta kuin hassuttelevuutta. Vaikka ”What A Racket!” ei olekaan oma kuppini teetä, täytyy Joe Jacksonille orkestereineen antaa tunnustuksensa: albumi kykenee hämmentämään ja yllättämään jatkuvasti, mikä on nykypäivänä harvinaista.
Mainos päättyy
Kappalelista:
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen