”Kenties maailman yliarvostetuin BM-bändi julkaisee livelevyn ainoasta onnistuneesta albumistaan, näin 22. juhlavuoden kunniaksi. Ööö… ei.” Näin luonnehtii toimituksen Riku Mäkinen Mayhemin uusinta julkaisua. Yhtyeellä on takana pitkä, välillä myös sekava ja väkivaltainenkin, vaellus. Vaikka yhtyeen ensimmäisestä demosta onkin aikaa jo 30 vuotta, siltä ei ole ilmestynyt kuin viisi täyspitkää albumia. Niistä voinee yksimielisesti sanoa, että ”De Mysteriis Dom Sathanas” on ehdottomasti paras. Eikä vain Mayhemin paras, vaan koko black metal -kuvaston kärkeä.

Levy on hyvin sävelletty, kitaroissa melodiat ovat tärkeässä osassa, bassokuviot ovat oikeasti merkittäviä ja rumpujen äänitys tapahtui korkeassa tilassa luoden levylle ominaisen soundin. Laulu on myös teknisesti vaihtelevaa tuskaisen kidutetusta kärvistelystä lähes heavymetalmaiseen päästelyyn. Levyllä on paljon sellaista, mikä tekee siitä ylistetyn klassikon. Mutta myös nämä sen jalustalle kohottaneet piirteet ovat niitä, joita on vaikea livenä toistaa. Tietenkin yhtyeitä mennään katsomaan keikoille fiiliksen takia. Sanomattakin on selvää, että harvoin livekeikoilla se musiikillinen elämys on yhtä laadukasta kuin kotistereoista kuunneltuna. Mutta koska tämä ei ole tuore levy, ja konsertin nimenomainen tarkoitus oli tämä levy esittää, odotukset olivat aivan eri tasolla kuin normaalissa keikassa. Mieti vaikka sinfoniaorkesteria. Eihän varmasti kukaan halua mennä kuuntelemaan Mozartia sinne päin soitettuna ja päin helvettiä miksattuna?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Live-esiintymisessä on myös ongelmana, että alkuperäisiä muusikkoja puuttuu. Euronymous makaa haudassa ehkä black metal -historian kuuluisimman murhan takia, mistä Varg Vikernes, joka ei koskaan oikeastaan Mayhemin kokoonpanoon kuulunutkaan, onkin istunut vankilassa. Live-levyllä Necrobutcher on jälleen bassossa. Alunperinhän Varg Vikernes korvasi hänet, sillä hän poistui yhtyeestä, kun Deadin itsemurhan johdosta poliisi ja media kiinnostuivat yhtyeestä negatiivisessa mielessä. Alunperin myös Euronymouksen vanhemmat olivat pyytäneet, että Vargin soittaminen poistettaisiin levyltä. Hellhammer lupasi näin tehdäkin, ja soittaa itse bassot uudelleen – näin vain ei koskaan tapahtunut. Laulaja Attila Csihar sekä rumpali Hellhammer ovat kuitenkin alkuperäiseltä levyltä, ja he ovatkin tämän esityksen soundin kannalta kuitenkin todella oleellisessa osassa (rummuissa toki äänitysolosuhteet ovat olleet isona osana alkuperäistä levyä).

Kun vertailee live-levyn kappaleiden pituuksia alkuperäisiin, ne ovat muutaman sekunnin heittoja lukuunottamatta vastaavia. Kappaleet siis mukailevat alkuperäisiä, ilman ylimääräisiä osuuksia. Itse äänitys on äärimmäisen tiukkaa ja selkeää. Instrumentit toistuvat kirkkaampina ja selkeämpinä kuin alkuperäisessä, äärettömän hyvin live-taltioinniksi. Bassolinjoistakin pääsee nauttimaan aivan eri tavoin. Soittaminen yleisesti kuulostaa ja tuntuu jotenkin energisemmältä, mikä poistaa ehkä hieman black metallille ominaista suhruisuutta, mikä mielestäni vähän vähentää tunnelmaa. Myös rummuista puuttuu se tietty akustiikka, joka teki alkuperäisen levyn soundin.

Laulu toimii erittäin hyvin, mutta siitä puuttuu se tuskaisuus ja eräänlainen väkipakolla vääntäminen. Live-levyn laulusuoritus on ikäänkuin puhtaampaa ja teknisempää, mikä syö hieman sitä tunnelmaa, joka alkuperäiseltä levyltä välittyy. Tietysti ihmisen ääni muuttuu iän myötä, ja varmasti laulutaitokin kehittyy, minkä takia amatöörimäistä, mutta tunteella tehtyä suoritusta on hankala jäljitellä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levyn avausraita ”Funeral Fog” saa kyllä kuuntelijan moshaamaan kunnolla, kun alkuperäinen oli synkkää fiilistelyä. ”Freezing Moonin” alkuriffien aikana kuuluu hieman yleisön huutelua, muttei mitenkään häiritsevästi. Kun kappale alkaa kunnolla, hiljaisemmassa välisoitossa kuuluukin yleisön hurraava innostus. Kappale räjähtää tiukkaan tykitykseen ja saa niskakarvat nousemaan pystyyn. Jotenkin raskaampi ote sopii mahdottoman hyvin kappaleeseen tehden siitä energisemmän. Black metallille ominainen laahaus alkaa kuulostaa lähes death metallilta.

”Cursed In Eternity” kuulostaakin sitten enemmän suoraviivaiselta black metallilta, ja toimii erittäin hyvin. Nopeaa, yksinkertaista ja raivokasta. ”Pagan Fearsissa” jotenkin alkaa tuntua, että Attilan äänihuulet vetreytyvät ja laulu alkaa saada sitä kaivattua sävyä enemmän. ”Life Eternalissa” olen alkupuolella kuulevani pienen kitarakämmin, mikä särähtää korvaan, mutta se unohtuu pian mukavan bassomelodian takia. Attilan laulua on myös hienoa kuunnella. Vaikka siinä onkin sitä aikuiseksi kasvamista, se toimii hyvin.

”From The Dark Past” ei ihan toimi niin hyvin kuin alkuperäinen. Live-esitys on liian hyvin soitettu alkuperäiseen nähden, raastaen jollain tapaa kappaleen tunnelmaa pois, eikä erilaiselta kuulostava laulukaan oikein toimi kappaleessa. Tai no, uusi soitto sekä laulu toimivat yhdessä, mutta kappale itsessään ei niinkään toimi yhtä hyvin alkuperäiseen verrattuna. ”Buried By Time And Dust” toimiikin sitten paremmin. Kappaleessa on paljon monipuolista soittoa ilman laulua, mikä kuulostaa yksinkertaisesti mahtavalta. Laulukin sopii loistavasti tähän lyhyempään tykitykseen.

Levyn lopettaa nimikkobiisi ”De Mysteriis Dom Sathanas”, jonka live-veto on huomattavasti parempi kuin alkuperäinen! Aivan mahtava!

Eniten yleisön ääntä kuulee välisoitoissa silloin, kun rummut eivät paukuta, sekä kappaleiden vaihtuessa, mutta ne eivät häiritse mitenkään. Ylimääräisiä välispiikkejä tai kikkailuja ei ole. Jos haluaa autenttisen live-kokemuksen, se jää lähes kokonaisuudessaan levystä puuttumaan. Sen kustannuksella levyä on mukava kuunnella kuitenkin muutenkin ja oikeasti, eikä vain sen autenttisen live-kokemuksen takia.

”De Mysteriis Dom Sathanas Alive” tuo klassikkolevyn nykypäivään lisäten siihen roimasti energiaa. Äänitys on loistavaa, ja levyä voi kuunnella ihan musiikin, eikä pelkän fiilistelyn takia. Vaikka alkuperäinen löytyisikin hyllystä, tämä on ehdoton lisä kokoelmaan. Omistamalla molemmat voi valita haluaako perinteistä black metallia tunnelmoimiseen, vai uudelleen soitettua tykitystä raivoamiseen. Suurin puute levyssä on kärsimyksen puuttuminen Attila Csiharin laulusta verrattuna vuoden 1992 julkaisuun, mutta sen elämyksen takia voikin taas palata alkuperäiseen. ”De Mysteriis Dom Sathanas Alive” on helpompaa kuunneltavaa kuin alkuperäinen, joten myös monikäyttöisempi kuuntelukokemus.

Rahastuksesta tässä ei pelkästään ole kyse. Mayhem kun on tehnyt äärettömän kovan levyn. Sen saman levyn, joka teki aikanaan yhtyeestä sen, miten se nykyään määritellään. Vaikkei Mayhem tai black metal iskisikään, suosittelen tätä levyä yleissivistyksen takia, ja helpommin tämä toimii yhtyeestä tai genrestä pitämättömälle olennolle.

Arvosana:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

9,5/10

Kappalelista:

1. Funeral Fog
2. Freezing Moon
3. Cursed In Eternity
4. Pagan Fears
5. Life Eternal
6. From The Dark Past
7. Buried By Time And Dust
8. De Mysteriis Dom Sathanas

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy