Mayhem

Norjalainen black metallin pioneeriyhtye Mayhem julkaisi uuden ”Esoteric Warfare” -nimeä kantavan albuminsa 6. kesäkuuta Season of Mistin kautta. Kaaoszine tavoitti yhtyeen puheliaan ja hyväntuulisen vokalistin Attila Csiharin Skypen välityksellä. Haastattelun aikana kyselimme mieheltä hieman uudesta albumista sekä bändin urasta ja tulevaisuudesta. Lue lisää nähdäksesi haastattelu kokonaisuudessaan.

Terve! Millainen vuosi 2014 on tähän mennessä ollut sinulle ja Mayhemille?

Attila: Tämä on loistava vuosi meille, koska uusi albumimme julkaistaan tänään ja se on tietysti erittäin tärkeä tapahtuma. Lisäksi tämä vuosi on 30-vuotisjuhlavuosi, se on todella hienoa ja Mayhem on melko aktiivinen. Meillä oli juuri lyhyt 15 keikan Euroopan-kiertue. Olemme keikkailleet tänä vuonna myös Australiassa ja Japanissa. On hienoa, että saimme albumin valmiiksi. Sen kanssa oli tietenkin paljon töitä. Aloitimme sen jo viime vuonna, mutta tänä vuonnakin oli vielä tekemistä sen kanssa. On melko kiireistä, mutta ei mitenkään hullua. Ja katsotaan, meillä tulee varmaankin olemaan lisää kiertueita tänä vuonna.

Uusi albuminne ”Esoteric Warfare” julkaistaan tänään. Verrattuna edelliseen kokopitkäänne ”Ordo Ad Chaoon”, uudella albumilla biisien rakenteet vaikuttavat olevan melkein yhtä kompleksisia. Oliko tämä albumin määränpää ja suunta, johon haluatte myös tulevaisuudessa mennä?

Attila: Oikeastaan näillä kahdella albumilla on yhteys, mutta ainakin tavoitteemme oli tehdä uudesta albumista hieman vähemmän kompleksinen verrattuna ”Ordoon”. Mielestäni ”Ordo” oli hyvin progressiivinen: riffit eivät toistuneet, ei ollut mitään järjestystä, tahtilajit olivat monimutkaisia ja biisirakenteet outoja. Se oli välillä melkein kuin fusion tai free jazz-fiilistä. Se oli todella intensiivistä ja siistiä, mutta oikeastaan emme halunneet mennä pidemmälle siihen suuntaan, joten yritimme liikehtiä hieman takaisin perinteisempään äärimetalliin ja saada biiseihin enemmän aggressiivisuutta, iskua ja suorasukaisuutta.

Yritimme siis pitää hommat hieman yksinkertaisempana ja suorasukaisempana, vähemmän kompleksisena ja kryptisenä, mutta silti siinä tietenkin on joitain samoja elementtejä kuin ”Ordossa”. Oikeastaan yritimme tavallaan yhdistää kaikki Mayhemin levyt yhdeksi kokonaisuudeksi, jollaisena näemme ne nykyään, ja se tietenkin edustaa nykypäivän Mayhemia. Päätavoite oli oikeastaan kuulostaa Mayhemilta, tavoittaa se tunnelma, josta tulee se oikea fiilis, mitä ikinä se tarkoittaakaan. On vaikea pukea tarkalleen sanoiksi, mitä se tarkoittaa, mutta se on tavallaan tunne ja sitä me haimme. Se oli perustavoite ja toivon, että ihmiset tajusivat sen. Mutta jos eivät, se on ihan okei.

”Esoteric Warfare” on viides kokopitkänne, joten ette todellakaan ole bändin uran aikana kiirehtineet kokopitkien julkaisun suhteen. Voisitko hieman valottaa ”Esoteric Warfaren” sekä yleisesti albumeidenne sävellys- ja äänittämisprosessia?

Attila: Tällä kertaa tuli hieman viivästystä, tavallisesti julkaisemme albumin 3-4 vuoden välein. Miehistönvaihdos pidätteli meitä hiukan, koska ei ole helppoa korvata kitaristia bändissämme. Totta kai täytyy olla teknistä osaamista ja jonkinlaista taitoa sekä kokemusta, mutta näiden lisäksi persoonallisuus, mielenlaatu ja se, kuinka kemiat toimivat, on todella tärkeää. Ja näiden asioiden selvittämiseen pitää soittaa muutama keikka tai kiertue yhdessä. Kaikki nämä asiat viivästyttivät siis albumin tekemistä. Kun etsimme kitaristia, suurin osa hyvistä kitaristeista soitti tietenkin muissa bändeissä ja emme halunneet tuhota mitään muuta bändiä ottamalla sieltä kitaristin itsellemme. Veikin muutaman vuoden, ennen kuin löysimme oikean kokoonpanon. Ja nyt viimein Telochin kanssa saimme hommat toimimaan. Livekitaristimme Charles on myös todella hyvä. Hänen kanssaan kemiat toimivat ja hän on melko lailla päässyt sisään bändin vibaan, joten luulen, että hommat toimivat nyt.

Teloch on ehdottomasti todella hyvä ja teimme albumin melko samalla tavalla kuten teimme myös ”Ordon”. Silloin Blasphemer ja minä, ”Esoteric Warfarella” tietenkin Teloch ja minä, aloimme työstää demoja, ideoita, riffejä sun muuta ja lähetellä edestakaisin kotidemoja. Meillä on pieni kotistudio, jossa työstimme ideoita. Oikeastaan äänitimme jo puolitoista vuotta sitten demoja Budapestissa, jotta meillä olisi jotain mistä aloittaa. Meillä oli siten paljon biisejä ja ideoita, joita kokeilla ja joiden avulla löytää suuntaa. Luovuimme monesta ideasta tai laitoimme ne jäihin. Lopulta löysimme oikean suunnan, tunnelman ja viban ja aloimme keskittyä siihen sekä yhä enemmän ja enemmän albumiin. Siten meillä oli konkreettisempia ideoita ja tietenkin kokeilimme treeneissä miltä ne kuulostivat. Teloch on kuin Blasphemer, hän pystyy säveltämään päässään ja se on aika mahtavaa. Emme oikeastaan tehneet edes kaikkia biisejä valmiiksi studiossa, vain 10 – 20 %, että meillä oli pääideat. Kun työskentelimme, asetimme deadlinen ja varasimme studion, joten tiesimme, milloin meidän täytyi saada homma valmiiksi tai muuten siihen olisi mennyt ikuisuus. Näin me työskentelimme, ja kesti suurin piirtein vuoden verran kirjoittaa levy kokonaisuudessaan. Sitten menimme studioon ja aloimme äänittää, äänitimme ensin rummut ja osan kitaroista. Minulla oli jo joitain vokaaleja valmiina, mutta kun meillä oli lopulliset konkreettiset versiot, joista tuntee paremmin vibat, aloin viimeistellä lyriikoita ja vokaaleita. Oikeastaan halusin kysellä Telochilta millaisia vokaaleja hän oli ajatellut ja mihin kohtaan, hän jopa teki joitain vokaalidemoja näyttääkseen minulle mitä oli tarkoittanut.

Sitten aloin todella keskittyä vokaaleihin, tein kotona monia demoja ja työstin lyriikoita kuukauden pari, viimeistellen kaiken. Tällä välin jätkät olivat äänittäneet, esimerkiksi Teloch oli äänittänyt kitaroita. Sitten menin Norjaan syksyllä, mutta tällä levyllä äänitimme vokaalit studion sijaan Telochin vanhempien mökissä rannikolla, keskellä luontoa. Ilmapiiri oli hyvin inspiroiva ja ei ollut myöskään samanlaisia paineita kuin studiossa, mutta tietenkin oli sellaista intensiivisyyttä, että tämä nyt tehdään. Laitoimme laitteet kuntoon ja sitten huusin ja karjuin ääneni käheäksi. Mielestäni emme tarvitse äänityskoppia ja kalliita laitteita, koska se ei ole mitään oopperaa tai klassista musiikkia. Mielestäni oli hyvä idea äänittää vokaalit tuolla tavalla, sillä ympäristö oli hyvin inspiroiva ja stressitön.  Täytyy sanoa, että teknologia on kehittynyt hyvin paljon jopa ”Ordon” ajoista, joten meillä oli hyvä tekniikka, mutta yritin vetää vokaalit mahdollisimman old school -tyyliin. Keskityin tosissani ensimmäisiin ottoihin ja pystyin äänittämään 6-7 biisin vokaalit päivässä, melkein 70 % albumista. Emme käyttäneet mitään kopioi-liitä-paskaa, vaan teimme enemmän old school -meiningillä, kerralla kunnolla. Oli helpotus, kun tajusimme, että meillä on paljon hyvää materiaalia. Seuraavana päivänä otimme rennosti ja viimeistelimme muut biisit ja tarkistimme, että kaikki on kunnossa. Suurin osa vokaaliäänityksistä tehtiin yhdessä päivässä. Tietenkin sen jälkeen siirryimme studioon miksausta varten. Masteroinnin hoiti Maor Appelbaum ja käytimme samaa studiota kuin ”Ordossa”.

Kitaristi Blasphemerin lähdettyä bändistä vuonna 2008, ”Esoteric Warfare” on ensimmäinen albumi, jolla kitaristin virkaa toimittaa Teloch, joka on myös pääasiallisesti säveltänyt albumin biisit. Kuinka tämä on vaikuttanut albumiin ja kuinka hän onnistui säveltämään biisejä, jotka kuulostavat niin Mayhemiltä?

Attila: Hän tarvitsi hieman aikaa, mutta hän on hyvin lahjakas. Hän on kasvanut Mayhemin parissa ja se on yksi syy siihen, että hän on tässä bändissä. Hän kertoi, että ”De Mysteriis Dom Sathanas” muutti hänen käsitystään musiikista ja hän alkoi soittaa black metallia juuri sen levyn takia. Hänelle Mayhem on aina ollut tärkeä bändi. Etsimme juuri sitä Mayhem-soundia ja koko albumi on Telochin säveltämä. Täytyy myöntää, että Hellhammer on musiikillinen nero, mutta hän pysyttelee aina taustalla, tavallaan koordinoiden asioita ja hän antoi ohjeita ja ideoita. Mutta koko bändin idea on vapaus, joten Telochin annettiin säveltää vapaasti, mutta hänelle annettiin myös hieman ohjeita. Mielestäni hän lopulta onnistui hyvin. Kun kuuntelimme demoja, mielestämme se kuulosti Mayhemiltä ja oli juuri sitä, mitä etsimme. Se oli todella hyvä tunne.

”Esoteric Warfare” vaikuttaa muistuttavan Mayhemin juuria, mutta se myös tuntuu yhdistävän ne bändin nykyisen tyylin ja soundin kanssa, luoden tavallaan linkin menneisyyden ja nykyisyyden välille. Mitä mieltä itse olet tästä?

Attila: Olen samaa mieltä ja koko ideahan oli yhdistellä jotenkin ”Deathcrushin” brutaaliutta, ”De Mysteriisia” ja black metallin ydinfiilistä, joten kaikki on siellä, ”Grand Declaration of Warin” kokeellisuus ja ”Chimeran” flow ja tietenkin ”Ordon” abstraktius ja outous. Joten tämä kaikki oli jotenkin sekoitettava yhteen, ja mielestäni siinä on vähän jotain jokaiselta albumilta ja se on aika siistiä.

Mutta toisaalta, Mayhemin tunnusmerkkihän on olla hieman futuristinen ja aikaansa edellä. Muistan ensimmäiseksi kuulleeni ”Deathcrush” -albumin vuonna -87 tai -88, ja se oli mielestäni ihan siistiä, mutta olin silloin Tormentorissa, joten ajattelin, että se albumi ei ollut kovin suuri askel eteenpäin. Kun ensimmäistä kertaa kuulin ”De Mysteriisin” demoja vuonna -92, muistan sen olleen erittäin futuristista ja aikaansa edellä, en ollut koskaan kuullut sellaisia riffejä tai rakenteita ja rummut räjäyttivät tajuntani. En ollut aikaisemmin kuullut sellaista, se oli hullua enkä voinut kuvitella, miten voi soittaa sillä tavalla. Se oli niin intensiivistä ja kiinnostavaa, ja Euronymouksen riffittelyt olivat open chordeja ja näppäilyä uniikilla tavalla. Ja pidin koko musiikin rakenteesta, se oli nopeaa ja brutaalia, mutta siinä oli myös hitaita kohtia, aivan kuin suuri heiluri riffien puolesta, ainakin se oli minun näkemykseni. Ja sitten kuulin ”Wolf’s Lairin” ja se oli mielestäni täydellinen askel eteenpäin ”De Mysteriisista”, vielä edistyneempi ja teknisempi.

Jokainen Mayhemin albumi on erilainen ja menossa eteenpäin. ”Grand Declaration” oli mielestäni tosi futuristinen, outo ja todella kokeellinen, ja se oli mielestäni mahtavaa, koska henkilökohtaisesti pidän kokeellisesta musiikista. Ja bändi onnistui rikkomaan black metallin rajoja ja tyyliä. Pidin myös kovasti siitä, miltä ”Chimera” kuulosti, taas edistyneeltä, vähän kuin futuristiselta Voivodin albumilta tai jotain. Mutta siihen aikaan en ollut bändissä, joten muistan miltä tuntui kuulla niitä biisejä tai albumeita. Luulen, että ”Ordolla” menimme taas melko lailla eteenpäin ja ”Esoteric Warfarella” myös. Halusimme siihen sellaisen mekaanisen vivahteen, tavallaan kylmän konemaisen sci-fi-tunnelman, taas kerran hieman futuristista. Ihmiset ajattelevat, että olemme old school -bändi, ja se on totta, ovathan vanhat albumimme tänä päivänä old schoolia. Mutta silloin kun äänitimme ne, ne olivat uutta ja tuoretta ja halusimme luonnollisesti juuri sen tunteen luodessamme uutta levyä.

Luulen, että ”Esoteric Warfare” tavallaan yhdistää kaikki levyt, mutta se on myös yhtenäinen levy. Mielestäni se on todella hyvä aloitus uudella kokoonpanolla ja se on hyvin lupaavaa. Tietenkin se oli meille hyvin haastavaa, sillä paineet alkoivat kasvaa vuosien kuluessa. Vaikka filosofiamme on vapaus, alkoi jo tuntua, että meidän on nyt tehtävä se levy. Ja tietenkin ajan kuluessa ihmisillä on enemmän ja enemmän odotuksia, mikä lisää erityisesti säveltäjien paineita. Mielestäni se on hyvä levy, mutta ehkä ei Mayhemin paras. En tiedä, mielestäni aina se levy, mitä nyt teemme, on paras, joten mielestäni se on paras levy. Ymmärrän, jos kaikki eivät ole samaa mieltä, mutta se on ainakin mielestäni uuden kokoonpanon ja kokemamme stressin huomioon ottaen todella vahva levy ja olen tyytyväinen siihen. Oli mukava saada se valmiiksi ja julkaistua. On aina todella haastavaa julkaista levy, kun ei tiedä, miten ihmiset ottavat sen vastaan. ”Ordon” kanssa oli todella outoa, koska emme tienneet ollenkaan, miten siihen suhtaudutaan. Olimme varautuneet, että ihmiset vihaavat sitä ja epäonnistumme, vaikka näin ei olekaan ikinä käynyt. Onnistuimme, ja vaikuttaa siltä, että enemmistö faneistamme pitää siitä ja se tarkoittaa, että olemme silti vielä jotenkin samalla aaltopituudella faniemme kanssa. Ja vaikuttaa siltä, että he arvostavat sitä albumia ja olen tyytyväinen siihen.

”Esoteric Warfarella” vokaalisi vaikuttavat rauhoittuneen hieman verrattuna ”Ordo Ad Chaon” vaihteleviin vokaalityyleihin. Oliko tälle jokin erityinen syy?

Attila: Se oli tavoitteena. Kuten mainitsin, halusimme palata Mayhemin kanssa hieman takaisin niin sanotun perinteisen äärimetallin suuntaan. Minusta on mukava tehdä kokeiluja ääneni kanssa ja ajattelin, että olisi siistiä tehdä vähän enemmän korkeita ääniä tällä kertaa, joten keskityin niihin enemmän. Käytin myös vähän säröistä death metal-tyyliä. En käyttänyt efektejä, vaan kaikki on omaa ääntäni. Kuitenkin välillä tuplasin äänet, eli joissain kohtaa tein taustavokaalit, mutta suurimman osan ajasta on vain yksi ääni, ei efektejä tai muuta paskaa. Tuntui siltä, että se sopi musiikkiin. Tietenkin kokeilin hieman rajojani ja erilaisia juttuja, käytin myös hieman erilaisia tekniikoita. Tietenkin opimme vuosien varrella kokeilujen kautta asioita ja haluamme yhdistää ne äänityksissä.

Albumin lyriikat käsittelevät mielenhallintaa, mikä tekee ”Esoteric Warfaresta” konseptialbumin. Miten päädyit tähän kyseiseen konseptiin?

Attila: Minulla oli aluksi todella kryptiset ja abstraktit lyriikat, mutta kun kuulin uusia biisejä ja löysimme suunnan, johon halusimme mennä, aloin kirjoittaa uusia lyriikoita vanhojen lyriikoiden käyttämisen sijaan. Minulle ensimmäinen visio musiikista oli sumuinen musta-valkoinen kuva, kuin 50-luvun musta-valkopiirretty, jotain hyvin synkkää ja hullua. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta vähän kuin tieteellistä, hyvin harmaata ja pimeää. Menen mielelläni sen ensimmäisen vision ja idean mukaan, joten tartuin siihen. Aloin sitten miettiä, mitä tästä löytyy ja mitä mielenkiintoista siellä voisi olla. Etsin tietoa 50-luvun kylmästä sodasta ja päätin tällä kertaa tehdä lyriikat sen pohjalta sen sijaan, että olisin keksinyt itse jotain surrealistisia juttuja tai runoutta. Myös ”Ordoa” varten etsin tietoa, mutta sen lyriikat olivat todella kryptisiä. Tällä kertaa lyriikat on hieman helpompi ymmärtää.

Aloin lukea paljon ja etsiä tietoa 50-luvusta ja kylmästä sodasta, mitä tapahtui toisen maailmansodan jälkeen ja löysin paljon mielenkiintoista asiaa. Ja tietenkin löysin tämän mielenhallinta-teeman, joka oli tekniikka, tieteellistä teknologiaa jota käytettiin. Luulen, että toisen maailmansodan jälkeen tajuttiin, että Euroopassa ei olisi enää mahdollisuuksia sotia, joten syntyi kylmä sota. Itse asiassa kasvoin itsekin siinä ilmapiirissä, joten muistan vielä, miten vihollisia mustamaalattiin ja se oli myös mielenhallintaa. Kun tutustuin lisää aiheeseen, mielestäni oli erittäin mielenkiintoista, miten pystyy kontrolloimaan toisen mieltä. Jos muutama ihminen kykenee kontrolloimaan massojen mieltä, ei oikeastaan tarvita aseita tai perinteistä sotaa, etenkin, jos ihmiset eivät tiedä että heidän mieliään kontrolloidaan. Koko asian ponttihan on se, että ihminen ei ole tietoinen, että hänen mieltään kontrolloidaan. Siitä löytyy paljon tietoa, ja on myös paljon teorioita ja huhuja, joista löysin paljon kiinnostavia asioita. Toivottavasti se ei ole totta, että koko maailma on mielenhallinnan alla! Oikeastaan tämän takana on tiede, että esimerkiksi arkkityyppiset symbolit voivat vaikuttaa mieleen ja kaikkia aisteja voidaan käyttää aivoihin vaikuttamiseen, esimerkiksi radioaaltojen tai huumeiden avulla. Tästä on paljon tietoa ja tarinoita sekä uhrien kertomuksia. Ihmisiä on aivopesty ja uudelleenohjelmoitu, istutettu uusia persoonallisuuksia. Mielestäni se oli vitun mielenkiintoista ja ilkeää, ja oli paljon isoja juttuja ja se innoitti mielikuvitustani.  Molemmat puolet tekivät lääkekokeita sotilailla ja ideana oli tyhjentää ihmisen mieli ja istuttaa ihmiseen uusi persoonallisuus ja identiteetti, josta syntyi täydellinen sotilas, kuin elävä robotti.

Kun uppouduin aiheeseen enemmän, löysin kaikenlaisia hulluja teorioita avaruusolennoista ja muusta, ja pidin siitä, sillä emme olleet koskaan käsitelleet aihetta. Minulle avaruusolennot on sama asia, mitä ihmiset kutsuivat demoneiksi, enkeleiksi ja hengiksi keskiajalla. Nykyään puhumme avaruusolennoista, toisista ulottuvuuksista tai galakseista tulevista olennoista ja nämä voivat kontrolloida ihmisten mieltä. Paljon tällaisia asioita tapahtuu. Kaikki nämä asiat inspiroivat minua ja aloin tehdä lyriikoita niiden ympärille. Albumi ei oikeastaan ole täysin konseptialbumi, mutta lyriikoiden takana on kuitenkin sama teema. Ideana on, että mieli, tieto ja tietoisuus ovat ne asiat, missä kaikki tapahtuu. Se, miten voi päästä toisen mieleen, on uusi taistelukenttä. Etenkin, kun luin kvanttifysiikasta, kävi ilmi että jopa yhdessä pienessä partikkelissa on kaksi puolta, jonkinlaisen energian aaltomuoto ja materiaalinen puoli. Avainsana tässä on tietoisuus, joka on mielenkiintoinen asia ja jota kukaan ei ymmärrä, mutta jotenkin tämä partikkelin duaalisuus on siihen yhteydessä. Nykyään monet valtavirtafyysikot puhuvat, että maailma, jonka näemme, ei välttämättä olekaan olemassa ja että ei ole objektiivista todellisuutta. Tavallaan mielemme projisoivat tai ovat yhteydessä todellisuuteemme, mutta kukaan ei vielä osaa sanoa miten. On selvitetty, että kaikki on oikeastaan tyhjyyttä. Planeettojen välit ovat pitkiä, kuten atomin osien, ja niiden välissä on pimeää ainetta.

Kaikki tämä jotenkin vaikutti lyriikoihin, tosin en kirjoittanut lyriikoita kvanttifysiikasta, koska tämä on Mayhemin albumi, mutta yritin löytää synkimmän aspektin näistä asioista. Mayhemin lyriikoiden pitäisi kertoa ihmismielen ja –luonnon ja luonnon yleensä, synkimmistä aspekteista, mutta etsin inspiraatiota mielenhallinnan kentältä. Tämä on silti hieman surrealistinen albumi, joten lyriikoita ei pidä ottaa täysin kirjaimellisesti. Oikeastaan haluaisin kannustaa etsimään lisää tietoa aiheesta, jos se kiinnostaa. Yritän mainita asioita ja avainsanoja, se on melkein kuin mielenhallintatekniikka. Albumi käsittelee mielenhallintaa, joka on itsessään myös mielenhallintaa. Mutta se on faneillemme, ei tietenkään heitä vastaan.

Kun kirjoitin lyriikoita, ystäväni Zern tuli käymään ja halusi lukea niitä. Hän on erikoistunut salaliittoteorioihin, ja aihe on hyvin lähellä albumin teemaa, joten aloimme keskustella ja hän sai joitain ideoita. Lopulta hänkin osallistui lyriikoiden tekemiseen, ja haluan mainita hänet tässä, sillä hän on myös ollut osallisena.

Mayhem viettää 30-vuotispäiviään tänä vuonna ja bändillä on tänä aikana tietenkin ollut paljon asioita meneillään. Miten kuvailisit bändin uraa, erityisesti musiikkia?

Attila: Olen aina pitänyt Mayhemin musiikista, joten luulen, että olisin bändin fani, vaikka en olisi itse siinä mukana. Pidän siitä, että se rikkoo aina rajoja ja jokainen levy on aina hieman erilainen, juuri sen takia se on Mayhem. Siihen liittyy aina myös teknisyys ja soittaminen. Ei kuitenkaan ole kyse siitä, miten kompleksista musiikkia pystymme soittamaan. Tietenkin myös elämme sitä musiikkia ja olemme käyneet läpi paljon asioita, syviä ja synkkiä kausia ja paljon hulluutta. Luulen, että se kaikki myös heijastuu musiikkiin jotenkin. ”Esoteric Warfaren” lyriikoiden kanssa kävin läpi mielenhallintaa, harjoitin paljon meditaatiota ja keskityin näihin asioihin. Minusta tuntui välillä, että olen tulossa hulluksi. Kun olimme studiossa äänittämässä, katosin välillä metsään vaeltelemaan tai puhuin itsekseni. Toiset kyselivät, olenko kunnossa… Mutta olin todella erilaisessa tajunnantilassa, tuntui kuin mieltäni hallittaisiin. Olin yhtä sen musiikin kanssa ja niin myös Teloch tavallaan, sävellyksiensä kautta.

Emme ole tehneet kovin montaa albumia, mutta mielestäni ne kaikki ovat todella tärkeitä meille. Näemme paljon vaivaa jokaisen levyn eteen ja sen täytyy aina olla täydellinen. Emme tee albumeita, ennen kuin meillä on konkreettinen idea ja visio ja jotain uutta. Myös bändi on kehittynyt musiikillisesti ja pidän siitä, albumit tulevat yhä kompleksisemmiksi. Tämä albumi ei kuitenkaan ole ehkä yhtä kompleksinen kuin ”Ordo”. Hellhammer luultavasti soittaa nopeammin kuin ikinä aikaisemmin ja tekee melko hulluja juttuja. Hän on aina hullu. Me kaikki otimme pieniä askeleita ja haastoimme itsemme. Kuten sanoin, itse melkein tulin hulluksi ja Hellhammer melkein loukkaantui studiossa, mutta veti silti homman kasaan. Lopulta hän tuskin pystyi kävelemään. Otamme homman todella vakavasti ja jokaisen albumin täytyy olla omasta mielestämme mestariteos. Sitten kun se on täydellinen, se on valmis. Tietenkin teemme joka kerta parhaamme, ja ehkä sen takia meillä ei ole niin montaa levyä, mutta ne kaikki ovat tärkeitä ja yksilöllisiä. Juuri siitä pidän tässä bändissä, pidän avomielisistä näkemyksistä taiteessa, joilla haastaa itseään ja yleisöä. Se on yksi aspekti Mayhemissa ja arvostan sitä. Kaikki lempibändini ovat vähän sellaisia.

Onko 30-vuotisjuhlavuodelle suunnitteilla jotain erityistä uuden albumin lisäksi?

Attila: Meillä oli juuri kiertue, jolla soitimme hieman enemmän vanhaa materiaalia, mutta tietysti soitamme kaikkien albumeidemme biisejä. Tämä 30-vuotisjuhlavuosi on siistiä, meillä on suunnitteilla muutama erikoiskeikka. Kiertueella soitimme Milanossa Bulldozerin jätkien kanssa coverin heidän biisistään.

Suunnittelemme virallista 30-vuotiskeikkaa Oslossa 6.12., mutta emme vedä tätä 30-vuotisjuttua liian pitkälle. Vähän sama asia oli 25-vuotisjuhlavuoden kanssa, oli mahtavaa saavuttaa se, ja nyt on jo 30-vuotisjuhlavuosi, se on hullua. Mielestäni on mahtavaa, että saimme vielä tehtyä levyn ja uusi albumi on ehkä paras asia tälle vuodelle. Olisi siistiä saada erikoisvieraita, en ehkä haluaisi kertoa, mutta ehkä yritimme lähestyä joitain vanhoja bändin jäseniä ja muita ihmisiä, jotta saataisiin sellaiset Mayhemin syntymäpäiväjuhlat. Keikka tulee olemaan Oslossa Sentrum Scenessä, olemme jo varanneet paikan. Se tulee olemaan 30-vuotisjuhlavuoden erikoistilaisuus.

Vielä ei ole kuitenkaan mitään kovin konkreettisia suunnitelmia, yleensä menemme vähän virran mukana. Olemme hieman sähäkkä ja kaoottinen bändi, se on ainutlaatuinen aspekti bändissä ja tuottaa joskus päänvaivaa… Meillä ei ole manageria tai muuta paskaa ja se pitää tavallaan sitä vanhaa henkeä yllä. Emme koskaan menneet kaupalliseksi. Kukaan ei voi sanoa meille, mitä tehdä. Ei edes levy-yhtiö, koska allekirjoitamme vain sopimuksen, joka antaa meille täyden vapauden. Tietenkin sillä on hintansa, emme saa niin paljoa rahaa, mutta emme halua myydä itseämme. Joten emme luultavasti koskaan pääse listoille, mutta se on mielestäni täysin okei, niin kauan kuin meillä on fanimme. Haluamme myös olla rehellisiä vanhoille faneillemme, emme halua tehdä paskaa ja myydä itseämme. Se on meidän filosofiamme.

Entä Mayhemin tulevaisuus, miten näet sen? Onko jo jotain suunnitelmia? Milloin voimme odottaa näkevämme Mayhemin Suomessa?

Attila: No, aiomme jatkaa. Kiertueella oli todella hienoa, soittaessa oli hyvä fiilis ja yleisö oli innoissaan, ehkä siihen vaikutti myös uusi albumi ja kemioiden toimivuus, vaikka organisointi oli tavalliseen tapaan välillä vituillaan. Yleisöä ei ollut niin paljon, ehkä kiertuetta ei oltu promottu niin hyvin, mutta paikalle saapuneet ihmiset vaikuttivat hyvin onnellisilta. Meistä lavalla tuntui olevan enemmän yhteenkuuluvuutta ja totta kai soitimme silloin paljon paremmin. Mielestäni meistä on tulossa läheisempiä ja se on todella hyvä merkki. Olen nyt hieman optimistisempi tulevaisuuden suhteen.

Suunnittelemme lisää kiertueita, jossain vaiheessa syksyllä kierrämme Euroopassa, tammikuussa USA:ssa ja ensi vuoden helmi-maaliskuussa taas Euroopassa. Toivottavasti soitamme myös festareilla ensi kesänä, koska tänä kesänä emme soita kovin monella festarilla. Suomeen tulemme ehkä syksyllä, mitä pikemmin, sen parempi. Suomi on varmaan suosikkimaamme soittaa Euroopassa. Joka kerta kun tulemme sinne, keikat ovat hyviä ja yleisö on mahtavaa. Metalliskene on varmaan paras Euroopassa, te tyypit olette mahtavia ja on aina ilo olla siellä. Järjestelyt toimivat aina hyvin, ihmiset ovat todella mukavia ja kaikki ovat aina helvetin kännissä ja sekoilevat ja se sopii meille. Te tyypit osaatte juoda ja juhlia ja se on tavallaan myös osa filosofiaamme. Joten tunnemme olomme aina mukavaksi Suomessa. Rakastan soittaa Suomessa, ei ainoastaan Mayhemin, vaan myös Sunn O))):n ja sooloprojektini kanssa. Myös osa crewistämme on Suomesta. Todellakin toivon, että tulemme Suomeen tänä vuonna, se on aina meille pääprioriteetti ja hauskin asia. Mutta toisaalta on myös haastavaa soittaa siellä, koska metalliskenenne on niin edistynyttä, teillä on paljon bändejä ja monet bändit keikkailevat siellä. Mutta fanit ovat siellä aina mahtavia.

Olemme jo puhuneet uuden levyn kirjoittamisesta kiertueiden jälkeen, mutta se on hieman aikaista vielä. Uskon, että teemme jossain vaiheessa uuden levyn, ehkä 2-3 vuoden päästä, emme halua odottaa taas 7 vuotta. Jos hommat toimivat nyt näin, meidän pitäisi saada tehtyä albumi 2-3 vuoden sisällä ja jatkaa sitten siitä. Katsotaan miten pitkälle pääsemme, on vaikea ennustaa tulevaa, koska ei ole montaa bändiä, jotka ovat meitä edellä ja joita voisimme seurata. Onhan tietysti Slayer, Triptykon, Venom, Sodom, Destruction… Nämä tyypit soittavat vielä ja se on hyvä merkki, joten ehkä mekin voimme vielä jatkaa. Hellhammer on vielä tulessa, ja niin kauan kuin hän pystyy soittamaan helvetin hyvin, kaikki on kunnossa. Hän harjoittelee kuin hullu ja häntä täytyy jopa hillitä joskus, koska ei ole mitään järkeä soittaa niitä biisejä niin nopeasti. Mutta niin pitkään kun hän on tuollainen, voimme soittaa. Jatkamme niin pitkään kuin pystymme, tämä on polkumme ja saa nähdä, kuinka pitkälle pääsemme.

Koko äärimetalliskene syntyi 80-luvun alussa ja kovin moni bändi ei ole meitä edellä. Mutta on todella pitkän uran tehneitä bändejä, kuten Judas Priest, jolta on tulossa uusi albumi. Kävin juuri mahtavalla Iron Maidenin keikalla ja Bruce Dickinson on helvetin inspiroiva ja muu bändi myös. He vetävät samalla tavalla kuin 30 vuotta sitten, hullua settiä. Nämä ihmiset inspiroivat meitä ja antavat toivoa, että mekin voimme vielä päästä pidemmälle. Teemme parhaamme.

Mitä mieltä olet musiikkinne julkaisusta Youtubessa esimerkiksi lyriikkavideoiden muodossa? Entä mitä mieltä olet siitä, että ihmiset laittavat musiikkianne sinne?

Attila: Lyriikkavideon julkaiseminen oli ihan ok, se ei kyllä oikeastaan ollut meidän ideamme, vaan levy-yhtiön. Videon teki ystävämme Kosten, joka on mahtava taiteilija. En oikeastaan tiennyt hommasta paljoa, kuulin vain, että joku lyriikkavideo on tekeillä ja hän tekee sen. Koko bändi oikeastaan unohti koko jutun ja yhtäkkiä video olikin netissä ja kaikki miettivät ”mitä vittua”, mutta se oli hyvä homma. Pidän Youtubesta dokumenttien ja elokuvien katsomisen takia. Mutta toisaalta se on ärsyttävä. Youtube on syy, miksi emme tee live-dvd:tä enää, koska sinne laitetaan koko ajan jotain paskaa. Niistä näkee tietenkin sen lavan, mutta ääni ei ole kohdallaan ja en pidä siitä, että sinne laitetaan myös materiaalia, mitä emme ole hyväksyneet. Jos soitamme paskan keikan, emme välttämättä halua, että se on netissä. En pidä siitä, että kuka tahansa voi laittaa mitä tahansa Youtubeen, ja joskus livevideot näyttävät ja kuulostavat paskalta, mutta kokemus on erilainen, jos on oikeasti paikalla.

Toisaalta se on nykyaikaa ja menemme sen mukana, en oikeastaan ole sitä vastaan. Mutta jotkut puolet siinä ovat ärsyttäviä. Toisaalta on hyvä, että netin kautta saa musiikkia ilmaiseksi, etenkin jossain Etelä-Amerikassa tai Afrikassa, missä ihmiset ovat köyhempiä ja eivät saisi musiikkia muuten. Tällä tavoin musiikki voi tavoittaa miljoonia ihmisiä ja se on siistiä. Ihmisten ei kuitenkaan pitäisi unohtaa, että levyn tekeminen maksaa paljon ja se on kovaa työtä. Äärimetalliskenessä olemme kuitenkin hyvin onnekkaita, ainakin Mayhemin fanit vaikuttavat edelleen ostavan levyjämme. Tietenkään levymyynti ei ole sellaista kuin ennen, mutta täytyy sanoa, että levymyyntimme ei ole romahtanut kovin merkittävästi. Olemme onnekkaita, ja toisaalta se on ehkä sen arvoista, että miljoonat ihmiset voivat kuunnella musiikkiamme. Filosofiani on aina vapaus ja kaiken pitäisi olla ilmaista, tai no ehkä ei, mutta minulla on kuitenkin tällainen anarkistinen juttu. Tietenkin kaikki tiedämme, että mikään ei ole ilmaista ja mielestäni kaikkien pitäisi tehdä töitä sen parissa, mikä kiinnostaa. Mutta nämä jutut ovat nykyaikaa, haluan aina olla ajan hermolla, pidän teknologiasta ja haluan katsoa eteenpäin. Ja nythän vinyylit ovat palaamassa suosioon ja luulen, että samoin käy cd-levyille. Kun yhä enemmän musiikkia streamataan netissä, ihmiset alkavat haluta fyysisiä levyjä, joiden mukana tulee myös levytaide. Haluaisin rohkaista kaikkia hankkimaan cd-levyjä, sillä tulevaisuudessa ne tulevat olemaan arvokkaita.

Tästä tuli mieleeni, että tällä levyllä panostimme erityisen paljon albumin taiteeseen, sen teki eräs puolalainen tyyppi. Nykyään, kun ihmiset saavat musiikkia ilmaiseksi, on mukava antaa jotain ylimääräistä vinyylejä ostaville faneille. Albumin lehtiössä on jokaista biisiä varten oma piirroksensa, ne ovat erittäin yksityiskohtaisia ja niiden tekemiseen meni aikaa. Tämän takia levyn julkaisu viivästyi kahdella viikolla, sillä oli mahdotonta saada taide valmiiksi ajoissa. Tällä kertaa kannattaa hankkia boxset-julkaisu, siinä on kuulemma hienoja taidekuvia.

Mikä on mielipiteesi digitaalisesta musiikista? Ostatko musiikkia digitaalisena, vai oletko sellaisia old school -tyyppejä, jotka ostavat ainoastaan vinyyleitä ja vastaavaa?

Attila: Olen old school -tyyppi, en ole vielä ostanut mitään digitaalisena. Ostan cd:itä tai vinyyleitä, se on minun juttuni. On parempi ostaa musiikkia, kuin ladata sitä. Ilmainen lataaminen on okei, jos ei oikeasti ole varaa maksaa musiikista, mutta sitten kun on varaa, on hyvä jos lataa viralliselta sivulta ja maksaa muutaman euron. Sitä kautta voi jotenkin tukea muusikoita. Musiikilla alkaa olla hyvin hankala elättää itseään, levymyynnit eivät ole enää niin hyviä ja täytyy tehdä myös kiertueita. Olen onnekas, että kykenen saamaan elantoni musiikista, mutta olen myös melko menestyneessä Sunn O))):ssa, joten se auttaa. Mutta silti on välillä aika vaikeaa selvitä ainoastaan musiikilla. Unkarissa on hankala löytää töitä musiikin ohelle, sillä kiertueiden takia pitäisi olla pois töistä. Oikeastaan ainoa vaihtoehto olisi perustaa oma firma. Norjassa on sentään parempi tilanne, Hellhammer on työskennellyt pitkään mielisairaalan vartijana. En tosin valita, minulla on aika vapaa elämä. Tosin täytyy sanoa, että työskentelen joka päivä sähköpostien, kiertueiden suunnittelun ja uusien ideoiden parissa… Tämä on kokopäivätyö ja siitä on vaikea päästä eroon, koska se on aina mielessä. Se on tosin siistiä, rakastan sitä ja se on tavallaan unelmieni täyttymys. En usko, että kukaan meistä olisi 80-luvulla uskonut, että tekisimme vielä 30 vuoden päästä tätä samaa hommaa. Siinä uhraa paljon, mutta soitamme musiikkia ja rakastamme sitä. Kaikki, jotka voivat tehdä työkseen sitä, mitä rakastavat, ovat onnekkaita. Olen hyvin kiitollinen musiikista ja faneistamme ja koko hommasta.

Muistatko vielä aikaa, kun ostit ensimmäisen vinyylisi? Mikä se oli?

Attila: Se oli Judas Priestin ”Unleashed in the East” vuodelta -79. Se oli ensimmäinen levy, jonka ostin, vuosi taisi olla 1980. Minulla on vieläkin se, mahtava levy.

Paljon kiitoksia haastattelusta! Onko vielä jotain, mitä haluaisit sanoa suomalaisille faneillenne?

Attila: Odotamme innoissamme Suomeen tulemista. Vitun iso ”hail” ja ”kiitos”! Ja ”kippis”! Jatkakaa samaa malliin, olette yksi parhaista yleisöistä!

Haastattelu: Eveliina Torniainen