Mayhemia ei peruttu – Metal Mayhem Mariehamn jyrisi Ahvenanmaalla osa 1/3
Parin aikaisemman klubikeikan tuoman innostuksen myötä päätettiin Maarianhaminassa järjestää oikein kunnon metalli-bakkanaalit. Hankkeen puuhamiehet Fredrik Rosenqvist ja Janne Smeds saivat kasattua mielenkiintoisen kattauksen erilaisia bändejä kolmen päivän ajaksi Ahvenanmaalle. Keikkapaikaksi valikoitui Badhuspaviljongen, jonka sisätiloihin saatiin rakennettua säästä riippumaton festivaali.
Ensimmäisen päivän teemana oli Metal Mayhem Mariehamn, ja päivä oli omistettu raskaamman metallin bändeille, joista monia nähtiin festivaalilavalla ensimmäistä kertaa. Illan sai kunnian aloittaa ahvenanmaalainen Wrecking the Quiet, jossa on soittajia jo 80-luvulla esiintyneistä paikallismuusikoista. Omia biisejä on vasta tuloillaan, joten illan teemaan sopivasti saimme kuulla muun muassa Panteraa, Lamb of Godia ja Slayeria uskollisesti versioituina. Illan käynnistäjänä Wrecking the Quiet oli mainio tapa saada menojalkaa vipattamaan. Keikka oli tuttua ja tietyllä tapaa turvallista, ja laulajakin muisti kuulemma hyvin sanat.
Toisena lavalle nousi niin ikään paikallinen Torp, jonka keulakuvana vaikutti jo aiemmin mainittu Janne Smeds. Trash-musiikin paikallisena sanansaattajana tunnettu Torp veti setin läpi saaden yleisössä aikaan myös moshpitin. Sitä edesauttoi se, että Smeds tuli itse kitaransa kanssa näyttämään mallia, kuinka homma sujuu. Mainittakoon, ettei bändi ollut lavalla vain sen vuoksi, että keikkajärjestäjä soittaa bändissä vaan siksi, että bändin paikka ahvenanmaalaisessa musiikkikentässä oikeuttaa kyseisen slotin. Tai no, enhän minä tiedä sen tarkemmin. Egotrippinä se tuskin kuitenkaan toimi.
Kolmas ryhmä olikin sitten ensimmäinen ulkomaalaisvieras. Excrementory Grindfuckers saapui Saksasta vyöllään useita festarikeikkoja hieman isommillakin lavoilla kuten Brutal Assault -festivaaleilla. Kuten bändin nimestä saattaa jo päätellä ei kyseessä ole ehkä isoäidin suosikkihumppaa soittava kilttien poikien kerho. Saksalaiset laittoivat ison grindi-bilevaihteen silmään ja saimme nauttia muun muassa 2 Unlimitedin ysärihitin ”No Limit” -tekno grind -version sekä Europea ”Final Grinddownin” merkeissä. Yleisölle opetetut saksankieliset lausunnot aiheuttivat paljon mielihyvää, eikä perigoottilaisia alakuloisia valkonaamoja näkynyt yleisössä.
”Åland, do you know who is the national hero of Germany?”
“HITLER?!?!”
“No you cunts, it’s David Hasselhoff!”
… ja ”I’ve Been Looking For Grindom” käyntiin. Hienoa!
Excrementory Grindfuckers vieraili Helsingissä pari vuotta sitten, joten nyt oli aika saada se takaisin. Joskin bändin itsensä mielestä se oli Suomessa, Ruotsissa ja Ahvenanmaa-valtiossa samanaikaisesti. Sitä tuo outo saari teettää!
Seuraavana vuorossa piti olla Frantic Amber. Edellisyön pienen tuulen vuoksi laiva ei kuitenkaan pysähtynyt Maarianhaminassa vaan porhalsi suoraan Helsinkiin, josta ei tietenkään ihan heti pääse takaisin saarelle. Siispä puhelimet kouraan, ja bändi perui lauantain vetonsa kotimaansa Ruotsin Motalan festareilla ja lupasi tulla seuraavan päivän Pyro-tapahtumaan. Siitä lisää tuonnempana.
Jo aikaisemmin yksi päätevahvistimista oli yskinyt, ja Methanen aloitus saikin hieman takapakkia, kun tekniset haasteet viivästyttivät ruotsalaisen rokkijyrän aloitusta. Viimein ruotsalaisherrat saivat jyrinänsä päälle ja tarjosivat viihdyttävän 45-minuuttisen death’n’rollia. Bändin ”I fuck for beer” -huudatus ei ihan uponnut ahvenanmaalaiseen katraaseen, mutta miehet saivat ammattilaisen ottein keikan läpi. Setin päättänyt ”Thin The Herd” oli varsin iskevä lopetus.
Pääesiintyjää ei tarvinnut esitellä sen kummemmin metalliyleisölle. Prestige on tehnyt erittäin pitkän ja kunnioitettavan uran metallikentällä jo miltei neljänkymmenen vuoden ajan. Sen edellinen keikka oli Manowarin kanssa, joten bändi sai operoida nyt aavistuksen pienemmissä olosuhteissa. Ammattimaisuus on sana, joka tulee ensimmäisenä mieleen perjantai-illan headliner-slotista. Vaikkei yleisöä ollut loppuillasta enää niin paljon kuin alussa, veti Prestige täysillä alusta loppuun ja sai varmasti kyynisimmänkin tyhistelijän nyökkäämään hyväksyvästi. Bonusta tuli vielä siitä, että bändi opetti 99-prosenttisesti ruotsinkieliselle yleisölle oikeaoppisen tavan sanoa PERKELE.
– Eihän ”fan jävla skit” kuulosta tosiaan miltään. Perkele, että oli hyvä ilta! Ei ihraa mun lautaselle, sanoo prestiisikin. Lisää on vielä tulossa lauantaina ja sunnuntain bonusiltana.