”Me emme ole artisteina sellaisia, että mietittäisiin, mikä on oikea tapa tehdä jotain” – haastattelussa Volucrine

Kotimainen modernin metallin genrerajoja venyttelevä Volucrine julkaisi 25. syyskuuta viidennen pitkäsoittonsa, joka kantaa nimeä ”Chapter V: Renewal”. Inverse Recordsin kautta ilmestyneeltä, 13 raitaa sisältävältä albumilta saatiin kuluvan vuoden aikana ennakkomaistiaisia singlejen ”Golem”, ”Talk”, ”Volucrine” ja ”Borderline” muodossa. Kaaoszine keskusteli yhtyeen kanssa uudesta albumista, sen taustoista ja syntyprosessista.

Tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Teiltä on juuri ilmestynyt uusi albumi ”Chapter V: Renewal” – mitä haluaisitte aiheesta kertoa?

Jupe: Täytyy sanoa, että tällaiselle indiebändille takana on hyvin työntäyteiset pari vuotta. Edellinen pitkäsoitto ”Etna” ilmestyi helmikuussa 2024. Olemme aikaisemmin olleet melko hidasliikkeisiä levyjen suhteen, mutta tämä uusi albumi lähti kuitenkin muodostumaan todella nopeasti. Nykyaikana kun artistien täytyy olla koko ajan kartalla ja saada uutta musiikkia ulos, niin tuntui luonnolliselle tuottaa biisit valmiiksi demoiksi ja sitten varata studio.

Jani: Niin, siinä oli vähän semmoinen meininki, että taotaan kun rauta on kuumaa. Kun biisejä lähtee syntymään, niin tehdään niistä sellaisia millaisina ne luonnollisimmin haluavat tulla ulos. Sitten kun niitä on riittävä määrä ja kokonaisuus kasassa, niin ei muuta kuin biisit purkkiin.

Jupe: Viime vuoden joulukuussa sovittiin julkaisuaikataulu Inverse Recordsin kanssa. Keskityttiin ensin neljään singleen, jotka tulivat aikaisemmin tänä vuonna ulos. Kun tiputeltiin niitä hiljakseltaan parin kuukauden välein pihalle, niin se antoi meille aikaa viimeistellä levyä. Viime ajat ovat olleet tosi hektisiä ja työntäyteisiä, mutta nyt on ihanaa päästää levystä irti.

Volucrine on alun perin lähtenyt liikkeelle terapiaprojektina. Lähtökohta oli, että saa purettua niitä omia pahoja fiiliksiä ulos taiteeseen. Itselleni vuosi 2024 oli hirvittävän rankka, ja se omalta osaltaan johti siihen, että materiaalia kertyi nopeasti paljon. Tämä uusi albumi sulkee tietynlaisen ympyrän.

Joni: Jos miettii mitä tahansa modernia levyä, niin tämähän on pitkä, 13 biisiä. Joku voisi sanoa, että sieltä voisi pudottaa biisejä pois ja näin saisi tiiviimmän kokonaisuuden. Mutta jokainen raita puolustaa paikkaansa albumin tarinassa, ja kokonaisuus palkitsee kuulijansa, jos sen malttaa kuunnella alusta loppuun.

Jupe: Siinä vaiheessa, kun biisejä oli 13, keskusteltiin siitä, pitäisikö jotain jättää pois. Sitten todettiin kuin yhteen ääneen, että jos yksikin osa otetaan pois, jotain jää kertomatta. Levyn kohdalla on niin sanotusti vedetty rohkein pensselinvedoin, eli siellä kuuluu paljon muutakin kuin pelkkää metallimusiikkia. Siellä on esimerkiksi balladi ja paljon pop-vivahteisia biisejä. Jos niitä olisi jättänyt pois, koko meidän sanoma ja ydin olisivat jääneet vajaiksi.

Joni: Itselläni jotenkin aina kalskahtaa korvaan, jos levystä sanotaan, että siinä on jokaiselle jotakin. Siitä tulee helposti sellainen vaniljamainen maku. Silti sanoisin, että uudella pitkäsoitolla ei varmastikaan ole jokaiselle jotakin, mutta se on silti todella monipuolinen levy. Kukaan meistä ei ole sellainen, joka kuuntelisi pelkkää death metallia, joten sellaista levyä tältä bändiltä ei voisi tullakaan.

Jani: On monesti puhuttu, että me teemme ensisijaisesti musiikkia. Se, millaista ja minkä tyylistä siitä tulee, riippuu fiiliksistä ja siitä, mikä teema milloinkin on pinnalla. Jos uidaan syvissä ja raskaissa vesissä, silloin mukana on niitä raskaampia elementtejä. Mutta kyllä sinne sekaan mahtuu myös muunlaistakin musiikkia.

13 biisiä ja yksi kokonaisuus

13 biisiä albumilla on aika paljon. Nykyään musiikkia kulutetaan ehkä enemmän yksittäisinä biiseinä, joten otitteko tietoisen riskin lähtiessänne tekemään näin pitkää levyä?

Jupe: Onhan se suoraan sanottuna riski. Olen esimerkiksi itse nelikymppinen kaveri, joka on elänyt nuoruudessaan niin, että menen levykauppaan, ostan CD:n, menen kotiin, laitan levyn soittimeen, avaan kansivihon ja rupean lukemaan lyriikoita ja krediittejä. Nykypäivänä ihmiset tekevät paljon soittolistoja, joissa on vain yksi biisi joltain artistilta. En ole itse vieläkään oppinut siihen, vaan kuuntelen edelleen levyt levyinä.

Haluan uskoa siihen, että modernissakin musiikissa olisi vielä halua luoda isompia kokonaisuuksia, eikä pelkästään yksittäisiä biisejä. Uskon, että ne, joilla riittää keskittymiskykyä ja halua kurkata meidän sisäiseen maailmaamme, palkitaan ehdottomasti.

Joni: Vaikka useampi single onkin julkaistu etukäteen, levyllä on vielä paljon ennen kuulemattomia biisejä. Varmasti joku markkinointinero olisi ollut sitä mieltä, että laittakaa koko levy parin kuukauden välein singleinä ulos. Mutta niin kuin musamedioissa on ollut juttua, koko Spotify on vähän villi länsi. Sekään ei takaa mitään, vaikka musiikkia julkaisisi pelkästään singleinä.

Mikään ei myöskään poista sitä mahdollisuutta, että nostetaan levyn biisejä aina silloin tällöin uudestaan framille. Tehdään vaikka musiikkivideo jollekin kappaleelle.

Jani: Tässä, niin kuin monessa muussakin asiassa: me emme ole artisteina sellaisia, että mietittäisiin, mikä on oikea tapa tehdä jotain. Mennään enemmänkin fiilispohjalta ja sen mukaan, millainen kokonaisuus halutaan julkaista. Kuten jo mainittu, meille ei ollut vaihtoehto irrottaa joitakin biisejä myöhemmin julkaistavaksi, vaan ne kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Olisi tuntunut vähän epärehelliseltä julkaista lyhyempi levy vain siksi, että niitä olisi voitu tiputella myöhemmin yksittäisinä sinkkuina tai EP:nä.

Erik: Se vaatisi sitten taas aivan erillistä konseptia, että lähdettäisiin tekemään sinkuista isoja juttuja ja niistä kokonaisuuksia. Mutta ei tällaista kokonaisuutta kuten tämä uusi albumi on, tee mieli palasinakaan jakaa.

Joni: Volucrine on DIY-henkinen bändi. Minä esimerkiksi äänitän ja miksaan paljon meidän juttuja, Jupe on myös äänittänyt osan ja lisäksi hän tekee meidän grafiikkaa ja musavideoita. Kaikki me osallistumme myös someprofiilien päivittämiseen. Siinä jos vielä koko ajan työstettäisiin musiikkia, niin en tiedä onnistuisiko se miten hyvin.  Ainakin itselleni sopii paremmin tällainen old school -tyyppinen toiminta, että nyt tehdään levy ja sitten keskitytään hetken aikaa muihin juttuihin.

Ja vaikka ne olisivatkin vain yksittäisiä biisejä, niin se toisi mukanaan jatkuvan paineen uuden musiikin luomisesta. Jokainen bändi löytää sen oman tapansa toimia ja voihan se olla, että mekin jossain vaiheessa vaihdetaan työskentelytapaa. Mutta tämä on ainakin toistaiseksi tuntunut hyvälle.

Lempiraidat ja niiden tarinat

Nyt kun olette tiiviisti työskennelleet albumin ja sen biisien parissa, niin löytyykö sieltä jotain tiettyä lempiraitaa ja miksi juuri se?

Jupe: Olen nyt niin lähellä ollut näitä biisejä niitä tehdessäni, että haluan kuulla muiden mielipiteet ensiksi. On hirveän kiinnostavaa kuulla, että mistä on tullut teille muille henkilökohtainen suosikki.

Joni: Kuten jo mainitsin, olen miksannut tämän levyn. Neljä jo julkaistua singleä tuli ensimmäisenä valmiiksi. Olikohan tammikuussa, kun ne masteroitiin. Nyt kesällä miksasin loppulevyn, ja ne biisit kuulostivat omaan korvaani kaikkein freshimmiltä.

Albumilla on sellainen biisi kuin ”Swans”, jonka taisin itse asiassa kuunnella tänään viimeksi. Siinä on esillä meidän indierock-puolemme, sitten siinä on hieman kohtalokas laulumelodia, mutta myös junttariffejä. Mielestäni se on hieno kokonaisuus, ja se on oma suosikkini ainakin tällä hetkellä.

Erik: Laitan tämän hetken suosikiksi yhtyeen nimikkobiisin eli ”Volucrinen”. Minua hämmästytti, miten vahvasti pystyn samaistumaan tähän Jupen kirjoittamaan kokonaisuuteen. Siinä on kyse uudelleensyntymisestä, puhtaalta pöydältä ja tyhjältä canvakselta aloittamisesta. Olen itse kokenut sitä viime vuosina useaan otteeseen.

Varsinkin tässä biisissä, jossa saadaan siivet selkään ja jätetään vanha taakse, ehkäpä pienellä kiukulla ja katkeruudella, on jotain todella puhuttelevaa. Se biisi kasvaa niin hienosti edetessään, että siitä ovat alusta asti tulleet kylmät väreet ja karvat nousseet pystyyn. Siitä olen saanut ammennettua energiaa.

Jani: On vaikeaa lähteä nostamaan sieltä mitään yhtä biisiä, koska kaikissa on niin paljon tunnelatausta ja henkilökohtaista kiintymystä. Mutta nostan esiin sellaisen biisin kuin ”Rendered Obsolete”. Se oli ensimmäinen demo, jonka teimme tätä uutta levyä varten. Jupe lähetti mulle kitararaidan ja sanoi, että tässä olisi tällainen – voisitko alkaa kaavailla minkälaiset rummut tähän kirjoitettaisiin?

Sen ensimmäisen demon työstäminen kuvasti hyvin koko levyn syntymistä. Minun ei tarvinnut kuunnella kitarademoa montaa kertaa, kun jo tiesin, miten rummut tulevat menemään. Sen jälkeen siihen ei sitten juuri koskettukaan.

Monesti minun ja Jupen visiot jostain rytmistä, osasta tai kompista eivät välttämättä kohtaa ihan heti. Saatetaan ottaa useampi kierros ja kokeilla erilaisia juttuja. ”Rendered Obsolete” taas syntyi sellaisena kuin se nyt on, ja siitä lähti liikkeelle koko levyn sävellys- ja sovitussykli.

Jupe: Esimerkiksi juuri tänään on soitettu keikkasettiin tulevia meidän vanhempia biisejä. ”The Lead Heavens” -albumilla oli sellaisia biisejä, jotka aukenivat kunnolla vasta livenä. Tällä levyllä on monta sellaista, joita nyt odotetaan, että päästään keikoilla soittamaan ja kokeilemaan, miten ne lähtevät ja miten yleisö reagoi.

Mutta jos nyt pitää yksi mainita, niin nostan ”Renewal”-kappaleen. Se on sellainen keskuspilari, jonka ympärille kaikki on teemallisesti rakentunut. Siinä on paljon niin sanotusti valkoisen paperin kammoa. Se sai alkunsa siitä, että olin jättänyt taakseni pitkän parisuhteen ja muuttanut yksin uuteen asuntoon, jossa ei ollut mitään. Tajusin palanneeni tavallaan nollapisteeseen, ja siinä joutui miettimään, että mikä minun arvo on itselleni ja muille.

Siitä yksinäisyydestä ja kalustamattomasta asunnosta lähti syntymään teema, joka kantaa koko levyn läpi.

Teillä oli näköjään kaikilla aika erilaiset valinnat?

Jupe: Joni sanoi hyvin, että meillä kaikilla on vähän erilainen musatausta, ja se on myös meidän rikkautemme bändinä. Monet modernit metallibändit kuuntelevat samoja moderneja metallibändejä. Siitä tulee sellainen tunne, että hakeudutaan tieten tahtoen johonkin tiettyyn suuntaan.

Volucrinen jäsenillä on erilaiset taustat, ja me kaikki katsomme asioita hieman eri tavalla. Siitä syntyy meidän uniikki ja ehkä tietyllä tapaa jopa omituinen soundimme. Se on ehdottomasti rikkaus.

Rakkaudesta musiikkiin, sisulla eteenpäin

Jos pyydän teitä kuvailemaan Volucrinea yhdellä ainoalla sanalla, niin mikä se olisi?

Jani: Kyllä minä sanoisin, että omalaatuinen.

Jupe: Sanon että sisu. Volucrine täyttää 18 vuotta ensi tammikuussa. On nähty niin monen bändin, baarin ja venuen lopettaminen. Ja me olemme silti vielä täällä ja tehdään musiikkia.

Joni: Ehkä jatkan Janin aloittamaa linjaa ja sanon arvaamaton.

Erik: Minä jatkan tuolla Jupen teemalla ja sanon sinnikäs. Joukossa ehkä jopa äkkiväärää itsepäisyyttä!

Kiitos paljon haastattelusta! Olisiko teillä vielä näin lopuksi terveisiä Kaaoszinen lukijoille?

Muistakaa käydä myös pienemmillä keikoilla, jotta pidetään rokkibaarit pystyssä ja raskaamman musiikin skene hengissä myös pienemmille artisteille. Volucrine keikkailee seuraavaksi Seinäjoen Bar 15 Basementissä 16. lokakuuta, joten siellä nähdään. Kohta julkaisemme myös alkuvuoden keikkoja, joten pysykäähän kuulolla!

Volucrine on:
Jupe Velin – laulu
Joni Kyynäräinen – basso
Jani Aalto – rummut
Marko Orava – kitara
Erik Lindroos – kitara

Tutustu bändiin lisää näistä linkeistä: Instagram, Facebook, Bandcamp, Spotify