”Me noustiin kellareistamme.” – Klassikkoarvostelussa 40 vuotta täyttävä Ratsian debyyttialbumi

Punk rock -yhtye Ratsia perustettiin vuonna 1977 Pihtiputaalla Keski-Suomessa. Yhtyeen laulajana ja lauluntekijänä koko yhtyeen 7-vuotisen uran ajan toimi vuonna 1960 syntynyt, nuori, idealistinen, itseoppinut, mutta lopulta traagisen muusikon osan saanut maalaispunkkari Jyri Honkavaara. Ratsian ensimmäinen kokoonpano hajosi vuoden 1978 kesällä, koska sen toiminta tuntui vuoden aktiivisesta toiminnasta huolimatta polkevan paikallaan. Honkavaara ei kuitenkaan antanut periksi vaan perusti yhtyeen uudelleen toisen kokoonpanon voimin, uuden aallon iskiessä Suomenlahden rantakallioihin ennen 1970- ja 1980-lukujen taitetta. Mukaan uuteen Ratsiaan tulivat kitaristi Juha Aunola, basisti Rudi Lukkarinen ja rumpali Jukka Viro. Viro käytti alaikäisyytensä vuoksi muiden yhtyeen jäsenten keksimää taiteilijanimeä PopKorni. Kokoonpano julkaisi suomalaisen uuden aallon rockin klassikoksi nousseen omakustannekasetin ”Kloonattu Sukupolvi”, jonka jälkeen PopKorni lähti yhtyeestä vanhempiensa painostuksen takia. Nuori rumpali korvattiin pian Pasi Kuusjärvellä. Omakustanteellaan yhtye coveroi paitsi Virtasta, myös mukiinmenevästi mm. The Clashin 48 Hours”- sekä Stiff Little Fingersin ”Wasted Life” ja ”Alternative Ulcer” -kappaleet, joista jälkimmäisen käännöksen mukaan koko julkaisu nimettiin. Edellä mainitut britti-punkin klassikot kääntyivät nuoren Honkavaaran kynästä suomeksi muotoon ”48 tuntia” ja ”Ne ei haluu kuunnella”. Livenä yhtye versioi myös Iggy And The Stoogesin ”Raw Power” -albumin kappaleita. Erityisen merkillepantavaa on, että Honkavaaran suomentamat kappaleet istuivat poikkeuksellisen huomaamattomasti yhtyeen oman materiaalin ja nuoren herran omien sanoitustensa joukkoon. ”Kloonattu sukupolvi” päätyi pian Love Recordsin raunioille perustetun uuden levymerkin, Johannan hoteisiin. Levy-yhtiön pomo Atte Blom kiinnitti yhtyeen talliinsa oitis ihastuttuaan Honkavaaran luotsaaman nuoren nelikon kirkasotsaisen rehelliseen ja elämännälkäiseen, konstailemattomaan suomenkieliseen punk rockiin.

Vuosi 1979 oli Ratsialle nopeaa nousukiitoa valtakunnan suosioon punk-nuorison ja uuden aallon musadiggareiden keskuudessa. Yhtye voitti kyseisen vuoden keväällä rockin SM-kisojen uuden aallon sarjan ja keikkaili tämän jälkeen aktiivisesti, säännöllisen epäsäännöllisesti ympäri Suomen klubeja ja festareita. Saman vuoden kesällä yhtye paineli myös studioon levyttämään. Ratsian omaa nimeä kantanut 16 kappaletta sisältänyt debyyttialbumi julkaistiin lopulta syksyllä 1979. Albumi nousi Suomen virallisen listan sijalle 22. Listaviikkoja sille kertyi yhteensä viisi.

Debyyttialbumilta ehkä yhtyeen tunnetuimmaksi kappaleeksi nousi ”Lontoon skidit”, josta tuli myös Johanna -levy-yhtiön kautta julkaistun ensimmäisen singlen nimi alkusyksystä 1979. Ratsian välittömän suosion myötä Pihtiputaan ja maaseudun nuorison turhautuminen ankeisiin olosuhteisiinsa tulivat vauhdilla ajankohtaiseksi yhtyeen esikoissinglen myötä. ”Lontoon Skidit” -single äänitettiin 11. toukokuuta 1979 Mika Sundqvistin omistamalla MSL-Studiolla, ja sen tuottajana toimi Eppu Normaalin kitaristi Pantse Syrjä. Kappaleen sanomassa mielekästä tekemistä kaipaavilla Lontoon skideillä ei ole mitään hätää verrattuna Pihtiputaan periferiassa kärvistelevän nuorison oloihin ja monokulttuuriseen elinympäristöön.

Itsessään Ratsian pitkäsoiton tuottajan pallille pestattiin puolestaan Trash ja Pelle Miljoona 1980 -yhtyeistä tuttu kitaristi Rubberduck Jones (oik. Nisse Rikama). Miltei kaikki ”Kloonattu Sukupolvi” -kasetin kappaleet päätyivät Ratsian syksyllä 1979 julkaistulle debyyttialbumille uudelleen äänitettyinä ja teknisiltä ominaisuuksiltaan demoa huolitellummin ja korkealaatuisemmalla studiotekniikalla tuotettuina versioina. Erona singleversioiden paljaisiin rock-kombon soittamiin biiseihin oli, että albumille joihinkin biiseihin kutsuttiin soittamaan lisäksi saksofonisti Hepa Halme.

Honkavaaran tekstien aihepiirit käsittelivät paitsi rehellisiä, tavallisen nuoren miehen tuntoja elämän sydänsuruista ja karikkoisuudesta, myös tiettyä toiveikkuutta punk-liikkeen mukanaan tuomasta yhteisöllisyydestä. Ratsian debyytille äänitetty Buzzcocksin ”Breakdown”-biisin käännöslainakappale ”Ihohygieniaa” ilmestyi myös saman vuoden ”Hilselp” -kokoelmalla

Suomi-punkin vaikutusvaltaisimpien levykokonaisuuksien joukkoon ajan myötä arvotetun Ratsian debyyttialbumin jälkeen yhtyeen musiikillinen tyyli lähti rönsyilemään pois suoraviivaisesta ja vimmaisesta punk rockin räimeestä. Debyyttialbumin jälkeen uuteen Ratsian kappalemateriaaliin ujuttautui mukaan melodisempaa power pop -otetta sekä kansainvälisempiä ska- ja reggae-vaikutteita. Nämä keitoksen ainesosat yhdessä muodostivat ehkä yhtyeen parhaimman albumikokonaisuuden ”Elämän Syke” vuonna 1980. Yhtyeen loppuaikoina, viimeiseksi jääneellä albumilla ”Jäljet” sen ilmaisu ajelehti myös gootahtavan uusromantiikan ajan myötävirtauksessa post-punk-tunnelmiin Siouxie And The Bansheesin ja Mustan Paraatin kaltaisten ”mustahuuli-yhtyeiden” innoittamana. Ratsia lopetti toimintansa loppuvuodesta 1982, minkä jälkeen yhtyeen nokkamies Honkavaara muutti Helsinkiin ainakin osittain vapaamman kulttuurisen elämän toivossa. Ratsian hajottua varsin vaatimattoman suosion saaneen cover-soolosinglensä KirkanLeijan” julkaisun jälkeen Honkavaara perusti funkahtavan post punk -yhtye Hefty Loadin, jonka kanssa hän levytti englanninkielisen albumin. Viimeiset äänityksensä Honkavaara teki vahvasti The Cramps -vaikutteisen psychobilly-yhtye Killer Poodlesin kanssa, jonka jäsenistöön kuului mm.  The Nights Of Iguana, Lapinlahden Linnut ja Pelle Miljoona United -yhtyeistä tuttu kitaristi Puka Oinonen sekä Jimi Sumén. Oli sangen surullista, että Helsinkiin muutettuaan Honkavaara sukelsi  myös alati yhä syvemmälle pääkaupungin alamaailman paheelliseen ja päihdekeskeiseen syleilyyn, joka rankkoine lieveilmiöineen koitui lopulta herkän taiteilijasielun kohtaloksi muiden epäonnisten sattumusten edesauttamana. Poikkeuksellinen lahjakkuus menehtyi sairaskohtaukseen kotonaan Helsingissä helmikuun 11.1997.

 

Vuosikymmenen takaperin Johanna kustannus julkaisi Ratsian uran ensimmäiset albumit remasteroituina CD-formaatissa. Svart Records puolestaan jatkoi hienoa kulttuuritöidensä sarjaa julkaisemalla Ratsian tuotannon alkupään jo aikoja sitten loppuunmyydyt helmet uudelleen sekä remasteroituna vinyylipainoksena. Stupido Records puolestaan julkaisi ”Kloonattu sukupolvi” -kasetin vinyylipainoksena kuluvalla vuosikymmenellä. Pari vuotta levyjulkaisuja myöhemmin turkulainen Teatteri Maximus esitti Jyrki Pylvään käsikirjoittaman näytelmän Täynnä elämää − balladi Jyri Honkavaarasta, joka sai myöhemmin esityksiä muuallakin päin Suomea.

Ilman Ratsian alkuaikojen musiikillista perintöä eivät yhtyeet kuten esimerkiksi Klamydia, Yö, Ypö-5, Pojat tai vaikkapa Teemu Bergmanin yhtyeet Pää Kii, Kakka-Hätä 77 tai vaikkapa kouvolalainen Kivesveto Go Go kuulostaisi varmastikaan siltä miltä ne kuulostavat. Honkavaara oli ajassaan niin verbaalisesti kuin musiikillisestikin poikkeuksellisen lahjakas, punk-liikkeen virtauksista ja nyansseista hyvin perillä ollut, tyylitietoinen laulaja-lauluntekijä. Omaehtoinen muusikko imi myös jatkuvasti uusia vaikutteita omaan musiikkiinsa punk-rockin eri subgenreistä. Ratsia oli usean punk-sukupolven edelläkävijä, ja aina vaan uudet diggarit tulevat löytämään sen aitouden, suoruuden, hienouden ja kotikutoisen vallankumouksellisuuden yhä uudelleen ja uudelleen. Jyri Honkavaara oli ja on edelleen yksi suomalaisen punk rockin evoluutioon eniten vaikuttaneista, myyttisistä keulahahmoista. Hänen jälkeensä jättämän musiikillisen perinnön arvo tuskin tulee tippumaan tulevaisuudessakaan.

 

 

 

Kommentoi julkaisua