Kun ihmiset ovat hyönteisiä – arvostelussa Medeian ”Xenosis”

Lopeta se, mitä olit tekemässä. Kaikki on epäolennaista ja mitätöntä, kun tamperelainen Medeia julkaisi järjestyksessä viidennen studioalbuminsa ”Xenosis”. Kauan odotettu uutukainen näki viimein päivänvalon perjantaina 18. päivä tammikuuta vuonna 2019.

Tätä pitkäsoittoa on odotettu sitten vuoden 2015 ”Manning the Helm” -EP:n. Analyyttinen mieli ei tahdo pysyä karsinassaan, kun tärisevin sormin asetan levyn soittimelle. Painan play-nappia, volyymit kaakkoon, korvat auki ja silmät kiinni! 43 minuuttia myöhemmin hengitys ei ota rauhoittuakseen. Kuulinko juuri parasta Medeiaa ikinä? Pitää hieman rauhoittua, sillä edellä mainittu analyyttinen mieli otti hatkat jo levyn ensimmäisten kappaleiden jälkeen.

Levyltä löytyy siis yhteensä kymmenen ilahduttavan pitkää kappaletta. Jopa levyn avaava ”Prology” ei ole mikä tahansa prologi tai pelkistetty intro vaan ihan täysiverinen biisi. Se asettaa riman korkealle. Se kertoo, mistä on kyse. Levyltä on jo aikaisemmin julkaistu kolme sinkkubiisiä videoineen (linkit arvostelun alaosassa), ja ne tuntuvat näin jälkikäteen jotenkin irrallisilta muuhun levyyn verrattuna. Kyseisiä biisejä on saatu makustella myös yhtyeen keikoilla.

Albumin kakkosbiisi ”Insectia” on ihan täysiverinen musiikkivideo (myös levyn teema-kappale) ja se viimeisin sinkku levyltä. Ne ensimmäiset musiikkivideot olivat ”Phenomenon” (kooste yhtyeen vuoden 2018 keikoista videomuodossa) ja ”Collision Imminent” (lyriikkavideo). Musiikkivideot olivat todella hyviä teasereita albumista, mutta ne saattavat kuulostaa hieman oudoilta levykokonaisuuden sisällä, jos niistä on nauttinut liiallisuuksiin asti.

”Xenosis” on prologi yhtyeen kitaristi Samuli Peltolan kynästä ideoimalle albumi-trilogialle (”Quantum Holocaust: World Domination”, ”Cult” ja ”Abandon All”), ja temaattisesti se sopii myös epilogiksi. Suora lainaus: ”Xenosis on vääristynyt luomiskertomus, jossa ihmiset ovat vertauskuvallisesti hyönteisiä. Hyönteisiä siksi, koska ihmiskunta näyttää stratosfäärissä katsottaessa muurahaisilta ylikansoittaessaan Maan”. Näin Peltola kertoi siis käsillä olevasta levystä.

Jos heitetään tuo kaikki hetkeksi sivuun kuuntelematta uudelleen bändin aikaisempaa tuotantoa, joka on albumi-trilogian avaavan QHWD:n osalta liki mahdottomuus, sillä omakustanteen painos oli 500 kappaletta, ja ymmärtämättä levyn teemasta mitään. Miten sen voisi ymmärtää uuden kuulijan tai vain musiikista nauttivan henkilön kannalta? Vinkki numero yksi: pistä suoraan soimaan tupla-kokonaisuus ”I’m the Abyss” ja ”Ascension”. Jos kappaleet eivät herätä sinussa minkäänlaisia tuntemuksia, niin levy ei ole tarkoitettu sinulle. Siirry eteenpäin, luovuta tai haasteellisesti: kokeile uudestaan. Ne, joille tämän tyyppinen metallimusiikki iskee täysillä, tulevat huomaamaan, että ”Xenosis” iskee himpun verran enemmän. Nauti pelkästä musiikista!

Kuolemasta ja syntymästä kertovat kappaleet ovat samalla parasta, ja ehkä jopa erilaisinta, Medeiaa, mitä on totuttu kuulemaan. Etenkin ”Ascension”: raavaalla miehellä tuli liki tippa linssiin, sillä kappale kasvaa niin odottamattomaan mittakaavaan vain hiipuakseen pois – sitä tulee ikävä, ja se on kuultava määrittelemättömiä kertoja uudelleen. Kappaleista aiheuttaa hämmennystä lähinnä ”Nectar of the Gods”, joka biisissä tapahtuvan niin sanotun päällekkäisyyden vuoksi kuulostaa korvaan hieman oudolta ratkaisulta. Sinkkubiisit plus ”Shadowmaker”, nimibiisi ”Xenosis” ja levyn päättävä ”All That’s Left” eivät ole tietenkään mitään huonoja tai vähemmän hyviä kappaleita, mutta jätetään jotakin myös kuuntelijan itsekin neitseellisesti tulkittavaksi.

”Xenosis” on Medeialta musiikilliselta ulosanniltaan raikas ja yllättävä. Mikään ei muutu, mutta silti kaikki on erilaista. ”Xenosis” on myös ensimmäinen virallinen pitkäsoitto, jossa Frans Aalto on mukana. On pakko sanoa, että perhanan hyvältä kuulostaa, vaikka ”Manning the Helmin” kuuntelun aikoihin siihen olikin vaikea tottua. Muuten porukka (Peltola, Kuusinen, Putkisaari, Mörö ja Dziadulewicz) on pysynyt samana ja nivoutunut levyllä yhteen tiukemmaksi kuin koskaan.

Ei voi kuitenkaan sanoa, että levy olisi näin pitkän odotuksen arvoinen. Se on paljon enemmän ja ihan varmasti jokaisen Medeia-fanin pakko-ostos! Enää ei tarvitse jännittää vaan on aika ottaa rennosti ja nauttia. Kiitos ja kumarrus – iloinen on hän nyt. Levy soimaan uudelleen ja uudelleen!  ”So much larger, so much stronger” lauletaan ”Insectian” kertosäkeessä. Se kiteyttää fiilikset tästä levystä enemmän kuin hyvin.

10-/10

Kappalelista:
1. Prology
2. Insectia
3. Shadowmaker
4. Phenomenon
5. Collision Imminent
6. I’m the Abyss
7. Ascension
8. Nectar of the Gods
9. Xenosis
10. All That’s Left

Medeia Facebookissa
Medeian viralliset kotisivut

 

Kommentoi julkaisua