Megalomanian mestariteos vai sekopäinen happotrippi? – Arvostelussa Devin Townsendin ”The Moth”

Metallimusiikin oman hullun tiedemiehen Devin Townsendin tuotoksia odottaa aina mielenkiinnolla. Maestro on mittavan uransa aikana julkaissut kaikenlaista, venyttäen musiikillisen ilmaisunsa ja sivutuotteena kuulijoidensa maun rajoja. Tuore edesottamus ”The Moth” ei ole todellakaan poikkeus – päinvastoin. Tässä on paatuneemmallakin Devin-intoilijalla sulattelemista.

”The Moth” on artistin omien sanojen mukaan vuosikymmenen ajan tekeillä ollut projekti, jonka ei millään järjellä ajateltuna olisi koskaan edes pitänyt nähdä päivänvaloa. Näin kuitenkin kävi. Alankomaista lähestyttiin sikäläisen sinfoniaorkesterin ja kuoron taholta tarjouksella, josta Townsend ei yksinkertaisesti voinut kieltäytyä, ja niin palapeli sai puuttuvan palasensa.

Kuten arvata saattaa, kyseessä ei olekaan aivan tavallinen metallialbumi. Peräti 24 raitaa sisältävä rockooppera on kuin levylle tallennettu useista lyhyistä kohtauksista koostuva musikaali. Mukana on orkesterin lisäksi vierailevia muusikoita Steve Vaista aina Anneke van Giersbergeniin, ja muutenkin meno on megalomaanisen suuruudenhullua.

Tällaista Townsendin työhistorian tuntien saattoi toki odottaakin, mutta nyt on ainakin allekirjoittaneen tilastoissa ylitetty jokin aivan uusi hullunkurisuuden raja.

”The Mothin” musiikki on vaikuttavaa, monisyistä ja taidolla rakennettua. Soundtrackmaisuus tuntuu alkuun tyylikkäältä, mutta kun levyä on neljäsosa takana ja jälleen päättyy yksi vajaa pariminuuttinen tajunnanvirralta kuulostava äänitaidepläjäys, alkaa kuulijana hiljalleen kaivata niitä ihan oikeita biisejäkin. Yleensä Townsend on löytänyt melko toimivan tasapainon häröilyn ja suoraviivaisemman ilmaisun välillä, mutta nyt on väännetty outousnuppi kaakkoon ja teipattu se jesarilla sinne koko matkan ajaksi.

Jos kyseessä olisi minkä tahansa muun artistin tai bändin tuotos, saattaisin huolestua tämän tyyppisestä musiikillisesta äkkivääryydestä. Kuitenkin kun puhutaan Devin Townsendista, on seuraavalta tuotokselta todennäköisesti lupa odottaa taas jotain aivan muuta.