”Meitä kuvaavat sanat ovat monipuolisuus, aitous ja pseudoprogemetalli” – haastattelussa esikois-EP:n julkaissut Boforia

Savon sydämestä, tarkemmin sanottuna Mikkeli–Hirvensalmi-akselilta ponnistava Boforia julkaisi viime syksynä esikois-EP:n ”Valonviejät”. Nightwishin Emppu Vuorisen miksaamalla ja Finnvoxin Mika Jussilan masteroimalla EP:llä on mukana niin uusia kuin vanhempia biisejä sekä myös kokonaan uusiksi tehtyjä versioita. Kaaoszinen juttusille tammikuisena tiistai-iltana ennättivät yhtyeen laulaja-kitaristi Risto M. Repo ja toinen kitaristi Kai Ahvenranta. Syväluotaavassa ja laajassa haastattelussa sivuttiin niin Boforian historiaa, musiikin tekemistä kuin tietysti tuoretta EP:tä.

Tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Mitä teille kuuluu?

Repo: Kiitos! Tällä hetkellä on työn alla uudet biisit, joita treenataan ja sovitetaan. Eli voisi oikeastaan sanoa, että ylläpidetään soittamisen iloa. Tällä kaavalla on mennyt tämä kulunut vuosi tähän mennessä.

Ahvenranta: Vuoden vaihtuminen on oikeastaan mennyt tässä sivussa – tällä iällä siihen ei enää tule kiinnittäneeksi niin paljon huomiota!

Kertoisitteko Boforian historian pähkinänkuoressa?

Repo: Vuonna 2019 Boforia oli ainoastaan minun ja basistimme Jampan yhteinen projekti. Minulla oli aika paljon biisejä varastossa, ja niitä ääniteltiin Jampan soittaessa basson lisäksi rumpuja. Joskus meillä oli Poe’s Armyn silloinen rumpali Rikukin mukana äänityksissä. Samana vuonna tehtiin oma versio ”Varpunen jouluaamuna” -biisistä hieman Raskasta joulua -tapaan. Se tuli tehtyä vähän kuin päähänpistona, mutta siitä sitten viimeistään huomattiin, miten hienoa on tehdä musiikkia suomen kielellä!

Siitä syntyi ajatus, että ryhdytään tekemään suomenkielistä raskaampaa musiikkia. Aluksi meillä oli äänityksissä mukana aina vierailevia rumpaleita. Vakituisempaa rumpalia etsittiin toki koko ajan, koska haaveena oli tehdä projektista ihan oikea bändi. Lopulta löydettiin Jaska rumpuihin, ja Boforiasta tuli trio. Tässä vaiheessa Kaitsu ei vielä ollut mukana, mutta olin jo harkinnut kysyväni häntä bändiin.

En siinä vaiheessa vielä tuntenut Kaitsua ollenkaan, mutta olin toki nähnyt hänet Ruoskassa. Huomasin, ettei hänellä ollut sillä hetkellä aktiivista bändiä, joten rohkaistuin laittamaan viestiä. Laitoin samalla pari demoa mukaan, ja siitä se yhteistyö sitten lähti liikkeelle.

Mutta vielä hieman sitä ennen Boforian ensimmäinen virallinen julkaisu oli ”Pimeän kansan laulu” (2021), jossa olivat vierailijoina Rautiaisen Timo ja Vuorisen Emppu. Se oli vielä toinen vahvistus sille tunteelle, että Boforiasta kannattaa tehdä ihan oikea bändi. Siinä historia kiteytettynä, mutta annetaanpa Kaitsun kertoa oma osansa!

Ahvenranta: Se oli heti tuolloin vuoden 2023 alussa, kun sain Ristolta viestiä. Minullahan on ollut Ruoskan jälkeen erinäisiä projekteja mutta ei mitään ”vakavasti” otettavaa bänditouhua. Kun sain Riston viestin, kieltäydyin ensimmäisenä kohteliaasti kunniasta lähteä mukaan! Risto oli kuitenkin sitkeä ja pyysi vielä miettimään asiaa. Tuntui hieman tyhmälle keskustella asiasta pelkästään viestien välityksellä ja sovimme tapaamisen. Juttutuokio kestikin peräti pari tuntia ja huomattiin, että meillä on paljon samankaltaisuutta muun muassa soittohistoriassa. Ajattelimme monista asioista myös samalla tavalla. Päätin sitten, että mikäs siinä, jos kokeillaan. Heti ensimmäisten treenien jälkeen tuli tunne, että katsotaan, mihin tämä johtaa. Olen luonteeltani sellainen, etten ole päätä pahkaa hyppäämässä uusiin asioihin mukaan vaan haluan ensin hieman ajatella asiaa.

Risto, millaista muutosta Kaitsu toi mukanaan bändiin?

Repo: Toin hänelle heti alusta saakka esille, että hänellä on vapaat kädet tuoda mukanaan omaa näkemystään niin bändiin kuin biiseihin. Myös omia biisejä saa tuoda mukaan heti alusta alkaen. Kaitsun mukaantulo on monipuolistanut musiikkia melodisemmaksi. Minä hoidan laulun lomassa kitaralla komppaukset, ja Kaitsu hoitaa sitten ne väritykset. Nyt saadaan ennen kaikkea kitarastemmoja aikaiseksi Iron Maidenin ja Thin Lizzyn tyyliin. Stemmakitarat ovat aina olleet minulle tärkeä juttu. Toivoinkin, että mukaan löytyisi sellainen kitaristi, jonka kanssa se onnistuisi. Se toteutui nyt! Kaitsu on muutenkin mukava, hyvin joukkoon sopiva tyyppi!

Ahvenranta: Olin itsekin jo jonkin aikaa miettinyt, kunpa löytyisi sellainen henkilö, jonka kanssa onnistuisi stemmat ja voisi tehdä monipuolisia kitarajuttuja. Löysin Ristosta hengenheimolaisen, ja se on toki tuonut minullekin uutta virtaa ja ideoita soittamisen suhteen. Ruoskassa oli kuitenkin tavallaan aika vähän tilaa kitaralle, sillä se oli lähinnä komppausta. On varsin mukavaa vaihtelua, että nyt voi toteuttaa sitä, mitä mieleen juolahtaa.  Ja kun Jaska ja Jamppa rytmiryhmänä pitävät puolestaan hommaa koossa, niin mikäs siinä on soitellessa!

Repo: Tämä on tavallaan sellaista musiikin riemujuhlaa, jos niin voi sanoa.

Kaikki konkretisoitui viime syksynä, kun teiltä tuli ensimmäinen EP ”Valonviejät”. Millainen prosessi sen tekeminen oli?

Repo: EP:ltä oli aikaisemmin valmiina jo kaksi biisiä, ja loppukesästä asetettiin julkaisulle deadline. Siitä piti itse asiassa pitää tiukasti kiinni, koska esimerkiksi julkkarikeikka oli jo sovittu. Loppuvaihe olikin kolmen viimeisen biisin suhteen aikamoinen puristus työ- ja perhe-elämän ohessa. Meinasi kieltämättä tulla jossain vaiheessa pieni paniikki.

Ahvenranta: Ja aika paljon tuli jotain uutta vielä ihan loppumetreillä sellaisiinkin biiseihin, jotka olivat kutakuinkin valmiina. Kun nauhoittaa itse, on siinä sekä hyvät että huonot puolensa. Jos on varattu studioaika, on pakko puristaa annetussa aikataulussa kokoon. Kun taas tekee itse, on periaatteessa rajattomasti aikaa, mutta silti loppuvaiheessa saattaa tulla kiire. Ainakin, jos hioo biisejä pitkään.

Äänittelitte siis omalla treenikämpällä?

Repo: Kyllä vain! Siellä tehtiin alusta loppuun asti lukuun ottamatta miksauksia. Treenikämpällä on aina äänitysvalmius, eikä tarvitse lähteä erikseen mihinkään! Siellä saa kaikki, niin hyvät kuin huonotkin, ideat talteen. Paitsi että niitä huonoja ideoita harvemmin edes tallennetaan. Omassa laitteistossa on vain se huono puoli, että aikaa on käytettävissä enemmän. Se saattaa johtaa päättymättömään hiomiseen, mikä ei välttämättä enää sitten vie sitä biisiä ainakaan parempaan suuntaan.

Ahvenranta: Oikeassa studiossa viimeistään äänittäjä toteaa, että nyt loppuu se materiaalin hiominen ja nyt on päätettävä, millä versiolla mennään. Kun ei ole ketään sanomassa, että nyt kannattaa jo lopetella, saattaa luova hulluus päästä valloilleen.

Repo: Varsinkin kitaroiden suhteen…

Ahvenranta: Joskus on itse asiassa todettukin, että minua ja Ristoa ei pitäisi päästää kahdestaan tekemään kitaroita, sillä siitä ei tule loppua.

Millaista palautetta EP:stä on tullut?

Repo: En ole henkilökohtaisesti kuullut palautetta – toki kaikkein läheisimmiltä on tullut kommentteja. ”Eloaave” on tosin soinut jonkin verran muutaman viikon ajan nettiradioissa heti ilmestymisensä jälkeen. Muusta soitosta en ole tietoinen, enkä ole arvosteluitakaan huomannut.

Ahvenranta: Tämän päivän ongelma Boforian kaltaisten bändien kanssa on, että saman kaltaisia yhtyeitä on niin paljon, ja siinä hukkuu helposti massaan. Kenttä on siis aika haasteellinen, ja sitä kautta palautteenkin saaminen on hieman hankalaa. Lähipiiristä on tullut palautetta mutta ei tosiaan muualta, kun sitä näkyvyyttä ei ole paljoa valtakunnan tasolla. Sosiaalisen median alustoilla on tullut jonkin verran positiivisia viestejä.

Levy julkistettiin Kulttuuritalo Tempossa, Mikkelissä. Miten ilta sujui?

Repo: Yleisöä oli mukavasti paikalla, ja keikka meni hyvin. Toteutimme sen hieman eri tavalla kuin yleensä. Kerroimme aika paljon biiseistä sekä niiden syntymisestä, eli kyseessä ei ollut ihan perinteinen keikka. Se oli hieman sellainen testi, miten yleisö jaksaa kuunnella tarinoita soittamisen lisäksi.

Ahvenranta: Tehtiin iltaan ihan käsikirjoitus eli suunniteltiin, miten keikka toteutetaan. Kerroimme jokaisen EP:n biisin taustoista, omista vaikutteista ja kappaleista, jotka ovat meille tärkeitä sekä soitettiin myös niitä. Keikka oli siis hieman erilainen kuin yleensä, eli siinä oli varmaankin 40 prosenttia puhetta ja 60 prosenttia soittoa. Halusimme tietoisesti haastaa yleisöä eräänlaisen livedokumentin pariin, ja se oli lähes kaksituntinen sessio.

Repo: Varoitimmekin yleisöä heti alkuun, että odotettavissa on paljon puhetta. Jälkiviisaana voi tosin sanoa, että siihen toteutustapaan jokin hieman pienempi tila olisi ollut sopivampi. Mutta toisaalta iso lava ja hyvän kokoinen sali, niin onhan siellä mukava soittaa. Lisäksi, kun tehdään kaikki itse, tulevat jotkin ideat auttamatta liian myöhään. Esimerkiksi tässä tapauksessa olisi ollut hyvä, jos olisimme ajoissa huomanneet, että tilaisuudessa olisi hyvä olla myös joku juontamassa…

Nyt, kun mainitsitte vaikutteet ja lempibändit, niin jutellaan hetki niistä: mitä taustalta löytyy, ja kuuluvatko ne Boforian musiikissa?

Repo: Yksi yhteinen nimittäjä on ehdottomasti Black Sabbath, jonka covereita on soitettu keikoilla. Vaikka jatkossa panostetaankin vielä enemmän omaan musiikkiin, tulee settiin ehdottomasti kuulumaan myös Sabbathin biisejä suomennettuna. Toinen kaikkien suosikki on Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Meillä kuuluu suosikkeihin hieman vanhempi hard rock ja heavy metal. Minulla on tausta southern rockin puolella, mutta se ei enää nykypäivänä kuulu omassa soitossani – ainakaan niin paljoa. Ja toki entisenä joensuulaisena on mainittava Mana Mana. Vaikutteet kuuluvat enemmänkin yksittäisissä osissa kuin koko biisissä. Boforian musiikki on niin monipuolista, ettei sitä sinällään voi lähteä vertaamaan suoraan mihinkään.

Ahvenranta: Olen henkilökohtaisesti kaikenlaisen kitaramusiikin ystävä ja suurkuluttaja. Oma soitto lähti aikoinaan liikkeelle Jimi Hendrixistä. Boforiassa soitostani kuuluu selkeästi läpi Tony Iommi–James Hetfield-tyyppinen koulukunta. Olen soittanut kitaraa 40 vuotta, ja kaikkea on matkan varrelta tarttunut toki mukaan. Siellä on Eddie Van Halenista Stevie Ray Vaughaniin – ja kaikkea siltä väliltä. Sävellettäessä saattaa mukaan tulla joitakin jazz-likkejäkin hieman hevittäin sovitettuna, mutta perusjuttu eli se raskas soundi tulee sieltä Iommi–Hetfield-linjalta. Sitä tuli soitettua nuorena niin paljon, että se on pysyvästi selkärangassa. Jos taas pitäisi mainita henkilökohtainen suosikki uudemmista bändeistä, nostan esiin islantilaisen Sólstafirin. Jos kuuntelee oikein tarkkaan Boforian tuotantoa, saattaa löytyä jotain samoja sävyjä.

Repo: Musiikkia tulee kuunneltua laidasta laitaan. Billy Gibbonsin juttuihin tulee palattua aina uudelleen, ja varmasti hän vaikuttaa jollain tavalla taustalla koko ajan. Viime aikoina olen kuunnellut aika paljon southern metalia. Sekä kun Kaitsu mainitsi Sólstafirin, niin se ja muut Kaitsun mukanaan tuomat jutut ovat muokanneet hieman omaakin soittotyyliä.

Ahvenranta: Sekä varmasti Jampalla ja Jaskalla on niitä omia juttuja. Jamppakin on kuunnellut uudempia metallibändejä, ja Jaska on maininnut ainakin Guns N’ Rosesin. Vaikka ne eivät välttämättä kuuluisi itse soitossa, jää niistä aina jotain päähän, mikä ajaa eteenpäin.

Repo: Jamppa kuuntelee paljon ainakin Toolia. Jaska tykkää myös Ghostista ja CMX:stä, eli musiikkimaku ei rajoitu meillä kenelläkään pelkästään heviin vaan kuunnellaan laajasti kaikenlaista.

Olette luonnehtineet Boforian musiikkityyliä pseudoprogressiiviseksi suomimetalliksi – mistä moinen?

Repo: Se lähti siitä, että nykyäänhän kaikki on kategorisoitu joka paikassa. Ilman muuta se helpottaa esimerkiksi uuden bändin omaksumista, kun hieman tietää, mistä tyylilajista on kysymys. Joskus uudet genret hieman huvittavatkin, eikä tarvitse mennä kovin kauas ajassa taaksepäin, kun oli vain heavya ja hard rockia! Ei ollut hurjasti mitään muuta, jos puhutaan raskaammasta musiikista. Mutta sittenhän niitä alalajeja on lähtenyt syntymään. Mietittiin, että mikä kuvaisi parhaiten Boforian musiikkia. Meillä on mukana hieman progemetallimaisia juttuja, mutta se ei kuitenkaan ole samanlaista kuin ”oikeilla” progemetallibändeillä, vaan tämä on eräänlaista piiloprogea. Vaikka meillä on välillä hyvin suoraviivaisiakin juttuja, on siellä silti se tietty vaihtelevuus mukana, ja se tuo sen pseudoprogressiivisuuden. Jotkin biisin osat saattavat olla vähän myös oudon kuuloisia.

Ahvenranta: Kun kategoria on tarpeeksi leveä, mahdollistaa se, että mukana voi olla ihan mitä vain. Se kattaa silloin kaiken, eikä rajaa mitään pois – eli voidaan tehdä juuri sellaista musiikkia kuin halutaan.

Repo: Meillä on Kaitsun kanssa yleensä jokin sointupohja, johon lähdetään suunnittelemaan kitaroita. Jos biisi vaatii esimerkiksi jonkin funkimman osuuden, niin sitten tehdään se. Sitä ei aleta minkään tyylisuunnan takia heivaamaan pois. Sen kuulee viimeistään nauhoituksista, jos jokin ei toimi. Sitten mietitään uusiksi! Vaikka minä ja Kaitsu olemme pääasiallisia biisinkirjoittajia, osallistuvat kaikki yhtyeen jäsenet toteutukseen. Jokainen saa tehdä oman osuutensa pitkälti oman näkemyksensä mukaan. Kaikki tekevät oman osansa, ja siitä muodostuu Boforia. Eli sovituksessa on aina koko bändi mukana. Jampalla on myös sävellyksiä, vaikka hän ei ole niitä vielä tuonutkaan treenikämpälle harjoiteltavaksi.

Ahvenranta: On tylsää, jos bändi ajaa itsensä tiukkaan lokeroon. Jos miettii esimerkiksi 70-luvun Deep Purple–Black Sabbath–Led Zeppelin-osastoa, oli siellä kaikkea reggaesta jazziin sekä siltä väliltä. Kenellekään ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa, että voiko niin tehdä. Nykyään se on huomattavasti herkempää, eli jos menet oman genresi ulkopuolelle, tulee siitä heti kommenttia. Kannattaa aina miettiä, kenelle sitä musiikkia tehdään: tehdäänkö itselle vai kuulijoille. Jos puhutaan bändistä, joka tekee musiikkia ammatikseen, on siellä sitten toki finanssiasiat ja muut kuten esimerkiksi levy-yhtiöstä tulevat paineet. Onneksi Boforialla ei ole niitä. Olemme tilivelvollisia lähinnä itsellemme!

Miltä tulevaisuus näyttää niin lähelle kuin pidemmälle katsottuna?

Repo: Alkuvuosi on keikkojen suhteen hiljaisempaa, myöhemmin niitäkin on toki tulossa. Uutta musiikkia tulee niin paljon, että se on jopa positiivinen ongelma. Tiedetään jo nyt, ettei kaikkia hyviä ideoita pystytä toteuttamaan, koska aika ei mitenkään riitä. Biisejä valmistuu jatkuvasti, ja suunnitelmissa on julkaista lähiaikoina uusi single. Julkaistaan lopputalvesta-alkukeväästä todennäköisesti yksittäisiä uusia biisejä, ja tarkoituksena on julkaista seuraavaksi eräs Kaitsun sävellys. Jos vain mahdollista, saavat biisit seurakseen myös videot. Loppuvuodesta on mahdollisesti uuden levyn vuoro.

Ahvenranta: Kun on tämän musiikin lisäksi sekä työ- että perhe-elämä, loppuu aika välillä väkisinkin kesken. Soittohommat ovat erinomaista vastapainoa kaikelle muulle, eikä ajan vähyydestä kannata ottaa mitään stressiä.

Annoin teille etukäteen tehtävän miettiä kolme Boforiaa kuvaavaa sanaa. Mitä sieltä löytyi? Oliko tehtävä hankala?

Repo: Se oli hieman vaikea, koska on jossain määrin tiettyä jääviyttä siitä, mitä voi sanoa! Olisi niin helppo sanoa yhteen kirjoitettuna kolme sanaa, eli pseudoprogemetalli. Leikitään nyt kuitenkin, että se on vain yksi sana. Vastaus on siis monipuolisuus, aitous ja pseudoprogemetalli.

Millaisia terveisiä haluaisitte lähettää Kaaoszinen lukijoille?

Repo: Kuunnelkaa Boforiaa suoratoistopalveluissa. Fyysisiä levyjä voi tilata nettisivun kautta. Jos tykkää monipuolisesta, melko raskaasta musiikista, kannattaa tutustua Boforiaan! Tervetuloa keikoille sitten, kun päästään irti!

Ahvenranta: Ja ylipäätään musadiggareille: käykää niillä keikoilla. Olen seurannut pidemmän aikaa bändikulttuuria etenkin vetämieni musiikkikerhojen myötä ja sanoisin, että nuorisoa pitäisi saada kannustettua enemmän bänditoimintaan mukaan. Jos bändit häviävät, ei tule uusia soittajiakaan. Käykää siis katsomassa bändejä sekä aloittakaa kitaransoitto – toki muutkin soittimet käyvät. Rock- ja bändikulttuurin eteen pitää tehdä töitä, ja keikoilla käynti on yhtyeille hirveän tärkeää. Siten saadaan musiikkikulttuuri, bändit ja keikkapaikat säilymään. Ja onhan keikoilla käynti ja musan soittaminen aivan äärimmäisen mukavaa touhua!

Kokoonpano:

Jaakko Mattila – rummut
Jamppa Lautamäki – basso
Kai Ahvenranta – kitara
Risto M. Repo – laulu ja kitara

Boforiasta löydät lisää tietoa näistä linkeistä: viralliset nettisivut, Facebook, Instagram, YouTube