Melankoliaa marraskuuhun – arviossa Décembre Noirin ”The Renaissance Of Hope”

Saksalaisen Décembre Noirin neljäs kokopitkä albumi ”The Renaissance Of Hope” alkaa hitaan vakuuttavalla riffittelyllä ja teknisesti täydellisillä death metal -murinoilla kappaleen ”A Swan Lake Full Of Tears” myötä. Décembre Noirin genrettäminen onkin hankalaa, sillä sekoitus doom- ja death metalia luovat uniikin äänimaailman. Kenties doomin vaikutus näkyy eniten kappaleiden pituuksissa, jotka parhaimmillaan ylittävät yhdeksän minuuttia. 

Pituus ei kuitenkaan ole huono asia, vaan se antaa kuuntelijalle tilaa syventyä. Yhdeksän minuuttia ja yhden sekunnin kestävä kappale ”Hope/Renaissance” on albumin parasta antia. Se alkaa nyrkin iskuna ja muuntuu surumielisenä kaikuvaksi haikeudeksi poukkoillen näiden kahden välillä. Kappaleen äänimaailma luo massiivisen atmosfäärin, joka todella tekee vaikutuksen.

Kunniamaininnan ansaitsee myös levyn päättävä kappale ”Behind The Scenes”, joka on hidas, kaunis ja levyn melodisinta antia. Albumi tuntuu lopussa pääsevän ytimeen, johon on matkattu viiden edeltävän kappaleen ajan. ”Behind The Scenes” on täydellinen lopetus, joka purkaa levyn aikana kasautuneen tunnelatauksen ja vapauttaa.

Levyn huonona puolena mainittakoon sen lähes kliinisen täydelliseksi miksattu äänimaailma. Pieni särö, epätäydellisyys ja musiikin elävyys olisi voinut tuoda vielä enemmän haettua tunnelmaa kappaleisiin.

”The Renaissance Of Hope” on 48-minuuttinen annos melodisen doomin ja raa’an death metalin saumatonta liittoa. Siinä piileekin juju, joka erottaa Décembre Noirin monesta muusta genrensä edustajasta — doom metal ei heidän kohdallaan ole hidasta, vaan kauniisti polveilevaa. Kappaleiden pituus mahdollistaa täysin niiden melankoliseen tunnelmaan uppoutumisen.

8/10

Kappalelista:
1. A Swan Lake Full Of Tears
2. Hope/Renaissance
3. Ritual And Failure
4. Streets Of Transience
5. Wings Of Eschaton
6. Behind The Scenes

 

Kommentoi julkaisua