Melankoliaa vaikka muille jakaa – Soen ja Naryan upottivat kuuntelijat kauniisiin ja väkeviin äänimaisemiin Lutakossa

Ennen tätä vuotta en osannut ajatella, että näkisin joskus Naryanin keikan, sillä suomalaisyhtye on keikkaillut sen verran harvakseltaan viime vuosina. Siksi olikin iloinen yllätys huomata Naryanin tulevan Lutakkoon ruotsalaisen Soenin kanssa. En ollut aiemmin nähnyt kumpaakaan yhtyettä soittamassa mutta olin kuitenkin kuunnellut molempia, joten osasin olettaa illasta tulevan hyvän.

Illan avasi seitsemänhenkinen Naryan. En ole kuunnellut suomalaisyhtyettä vuosiin, joten hämmennyin hiukan Naryanin suuresta kokoonpanosta. Tutustuin yhtyeeseen aikanaan sen julkaisemien albumien ”Black Letters” ja ”The Withering” kautta, jotka tekivät vaikutuksen melankolisilla äänimaisemillaan ja sydäntä riipaisevilla lauluosuuksillaan. Nuo elementit ovat edelleenkin keskiössä Naryanin ulosannissa, vaikka jäsenistö onkin vaihtunut tiuhaan vuosien varrella. Viimeisimmän albumin, ”The Witheringin” jäljiltä yhtyeeseen on liittynyt viulisti Henriina Marin, kosketinsoittaja Linda Kuoppala sekä basisti Jarno Forsman. Lutakon keikan perusteella tuoreimmat jäsenet on ajettu hyvin sisään, ja he ovat löytäneet paikkansa yhtyeessä.

Naryanin keikkaa seuratessa oli mukava huomata, että vaikka yhtye ei ole erityisen tunnettu kotimaassamme, on Naryanille kuitenkin muotoutunut oma vahva kannattajajoukkonsa. Lutakon salissa oli runsaasti innokasta yleisöä, joka seurasi yhtyeen esiintymistä intensiivisesti. Esitysaika tuntui jopa aavistuksen liian lyhyeltä yhtyeen polveilevaan ulosantiin nähden. Naryanin kauniita ja kaihoisia sävellyksiä oli mukava kuunnella ja vaikutuin siitä, miten korkealle nykyinen vokalisti Tommi Niemi äänellään pääsee. Se tuli esille erityisesti keikan alussa esitetyillä tuoreimmilla singleillä.

Soenin ja Naryanin keikkailta oli loppuunmyyty, minkä huomasi viimeistään pääesiintyjän kohdalla. Salissa oli runsaasti väkeä, joka otti haltioissaan vastaan Joel Ekelöfin johtaman yhtyeen. Vuonna 2010 perustettu Soen on julkaissut tähän päivämäärään mennessä kuusi albumia, joista viimeisin ”Memorial” ilmestyi viime vuonna. Ekelöfin sanojen mukaan yhtye vieraili Lutakossa viimeksi yhdeksän vuotta sitten. Silloin konserttia oli kuulemma seuraamassa parikymmentä kuulijaa, joten tilanne oli nyt täysin toisenlainen.

Minusta on hauska seurata, millaista yleisö eri yhtyeiden keikoilla on. Kuuntelijat ovat joidenkin yhtyeiden kohdalla hyvin samantyylisiä ja yhteen sukupuoleen painottuvia, kun puolestaan toisilla keikoilla yleisö koostuu hyvinkin erilaisista kuuntelijoista. Soenin yleisö kallistui juurikin jälkimmäisen puolelle. Kuuntelijoiden joukossa oli nuorta ja varttuneempaa väkeä, ja miehiä hiukan enemmän kuin naisia.

Mietin, miksi asia oli niin ja päädyin siihen, että merkittävin syy oli ehkä vokalisti Ekelöf. Kuulin vierestäni useamman kerran vokalistin äänen ihastelua, enkä voinut olla eri mieltä: Ekelöfillä on vaikuttava ääni. Vaikka Soen soittaakin progressiivista rockia, jonka keskiössä ovat erityisesti kitarat, kannattelee Ekelöfin ääni merkittävää osaa yhtyeen äänialasta. Soenin ulosanti olisi huomattavasti köyhempää ilman hänen kaltaistaan vokalistia.

Soen piti yleisön otteessaan keikan loppuun asti. Kun yhtye palasi lavalle encoren myötä, sai se aikaan suorastaan järisyttävän vastaanoton. Yleisö nautti konsertista ja niin teki yhtyekin, minkä näki sen jäsenten kasvoilta. Lutakon yleisö oli selvästi odottanut kauan Soenin näkemistä, ja yhtye palkitsi odotuksen puolitoistatuntisella konsertilla.

Raportti: Aleksi Parkkonen

Kuvat: Suvi Ryynänen