Melankolinen, melodinen ja mahtipontinen – arviossa Dead End Finlandin neljäs pitkäsoitto ”Inter Vivos”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 11.3.2020

Dead End Finlandin ote tuli itselleni tutuksi vuonna 2016 julkaistun ”Slaves To The Greed” -albumin myötä. Yhtyeen raskas mutta myös elektronisia ja sinfonisia piirteitä sisältävä soundi vakuutti ammattimaisella tasollaan. Myös vokalisti Mikko Virtasen laaja-alainen ääni teki vaikutuksen, sillä hänen äänensä taittuu puhtaasti niin raskaisiin murinoihin kuin puhtaaseen lauluun. Näitä samoja piirteitä voi havaita myös ”Inter Vivosia” kuunnellessa. Yhtyeen sanoituksetkaan eivät ole muuttuneet mitenkään radikaalisesti vuosien saatossa, vaan myös uusimmalla albumilla on havaittavissa samanlaista tummansävyisyyttä kuin ”Slaves To The Greed” -äänitteellä. Tämä saa vahvistuksen jo pelkästään katselemalla kappalelistaa.

”Inter Vivos” murjaistaan vauhtiin vahvoilla ja melodisilla ”Deathbed”- ja ”Closer To Extinction” -kappaleilla, jotka tuovat etäisesti mieleeni edesmenneen italiaisyhtyeen Subliminal Fearin ”Escape From Leviathan” -albumin kautta. Mielleyhtymä selittynee elektronisilla piirteillä ja Virtasen monipuolisella äänenkäytöllä, joka vastaa italialaisyhtyeen Carmine Cristallon ja Matteo De Bellesin yhteistä työpanosta. Hassu yhteensattuma, mutta kun selasin vanhaa levyarvostelua Subliminal Fearin ”Escape From Leviathanista”, olin silloin verrannut italiaisyhtyettä Dead End Finlandiin. Jotain samanlaista hengenheimolaisuutta näissä yhtyeissä kieltämättä on, ja se vain vahvistuu, mitä pidemmälle ”Inter Vivos” etenee.

Dead End Finlandin neljäs pitkäsoitto etenee tasaisesti, väkevästi ja varmasti kuin rahtijuna raiteilla. Suomalaisyhtye luo kappale toisensa perään ihasteltavaksi atmosfäärisiä ja jylhiä äänimaisemia, joita Virtasen äänenkäyttö täydentää erinomaisesti. ”Dark Horizon” erottuu hyvin eeppisyydellään levyn annista, samoin kuin reilun minuutin mittainen intermezzo ”Dead Calm”, josta tehdään siirtymä kolossaaliseen ”War Forevermoreen”. Levyn loppupuolella huomioni saavat kaapattua kaaosmainen ”Born Hollow”, josta ei vauhtia puutu, sekä aluksi aavemaisen kuuloinen ”In Memoriam”, josta kuoriutuukin yllättävän herkkä teos.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kaiken kaikkiaan ”Inter Vivos” on tasapainoinen albumi, joka on perusolemukseltaan jyhkeä ja rautainen annos melodista metallia. Kappaleiden väleiltä löytyy hiuksen hienosti kontrastia, mutta ei niin paljon, että siihen välttämättä kiinnittäisi huomiota ensimmäisellä kuuntelukerralla. Paikoitellen albumia vaivaa hienoinen ennalta-arvattavuus, mutta vastapainoksi täytyy todeta, että ”Dead Calm”- ja ”In Memoriam” -kappaleilla Dead End Finland onnistui toden teolla yllättämäänkin. Jos satut olemaan metallimusiikin suurkuluttaja, et välttämättä löydä ”Inter Vivokselta” suuria yllätyksiä, mutta albumi voi silti vakuuttaa laadukkaalla sisällöllään.