Melankolisen metallin ilosanomaa Turussa — Insomnium ja Finntroll Logomolla

Asia on kuulkaas ihmiset niin, että Insomnium ja Finntroll ovat hienoja yhtyeitä. Tämän sain todistaa jälleen kerran viime lauantaina Turun Logomossa, johon pitkäksi venähtäneen edellisillan johdosta tulin lähteneeksi niin fyysisesti kuin henkisestikin hieman vajaakuntoisena. Kaikenlaiset kropan kolotukset ja mielen hämähäkinverkot kuitenkin alkoivat karista jo Finntrollin aikana, ja Insomnium viimeisteli työn tehokkaammin kuin uskalsin edes odottaa. Insomniumia on parina viime vuotena näkynyt lähinnä nettistriimien välityksellä, ja edellistä missään muodossa todistamaani Finntroll-keikkaa puolestaan en edes muista, joten molempien suhteen oli korkea aika ottaa tilanne haltuun.

Finntroll aloitti oman osuutensa täsmällisesti iltakahdeksalta. Parisen vuotta vanhaa ”Vredesvävd”-albumia edustava ”Att Döda Med En Sten” reippaine blastbeateineen ja maalailevine koskettimineen johdatti yleisön Finntrollin kontrastien maailmaan. Ruotsinkielisellä yhtyeellä olisi ollut huomattavan ruotsinkielisessä Turussa otollinen tilaisuus suorittaa välispiikit toisella kotimaisella, mutta solisti Lillmånsin tiedusteltua yleisön mielipidettä asiasta, yksiselitteistä vastausta ei herunut. Rupattelut hoidettiin siis suomeksi, mikä sopi kaltaiselleni ruotsia huomattavan osaamattomalle juntille varsin hyvin. Välispiikkien sijaan Finntrollin keikalla pääroolissa olivat biisit, joita kuultiin yhteensä tusinan verran. Kaksi viimeisintä täyspitkää haukkasivat setistä leijonanosan, eikä täydelliseen paitsioon jäänyt kuin debyyttialbumi ”Midnattens widunder”. Tunnelma keikalla oli kaikin puolin lämminhenkinen, ja yhtye jaksoi Lillmånsin johdolla ylläpitää rennon ammattimaista otetta yleisön ajoittaisesta flegmaattisuudesta huolimatta.

Puolen tunnin väliajalla ihmettelin lämpimän kevätpäivän hiipuvaa valonkajastusta Logomon aulassa istuskellen. Kellon viisarien lähennellessä puolta kymmentä oli aika siirtyä takaisin saliin, jossa Insomnium aloitti työsarkansa samalla täsmällisyydellä kuin edeltäjänsä. ”Pale Morning Starin” eteerisen intron vaihduttua hurjaan riffi- ja rumputulitukseen oltiin niin lavalla kuin permannollakin selkä vääränä moshauksesta. Jos päivänpaiste ulkona vetelikin viimeisiään, loistivat Insomnium-miehistön kasvot Logomon lavalla kilpaa parrasvalojen kanssa. Yhtyeen esittämän musiikin huomioiden kontrasti oli yhtä aikaa sopivan äkkiväärä, täydellisen luonteva ja tautisen tarttuva, sillä masennuksesta ja huonotuulisuudesta ei totisesti ollut tietoa yleisössäkään. Yhtye mahdutti puolitoistatuntiseensa peräti neljätoista kappaletta, ja siinä sivussa kaksikko Niilo Sevänen ja Jani Liimatainen ehättivät kiitellä yleisöä vuolaasti ja jutella mukavia. Edeltäjänsä tavoin Insomniumin setti painottui kahteen uusimpaan julkaisuun, joista ”Argent Moon” -EP:n verkkaiset kappaleet oli fiksusti ripoteltu menevämpien rallien sekaan. Kovinkaan suurella innolla ei yleisö tervehtinyt yhtäkään ”Argent Moonin” kappaletta näiden tullessa soittovuoroon, mikä ei yhtyettä lannistanut. Enimmäkseen rauhalliseen tarkkailuun tyytynyt yleisö yritti muutamaan otteeseen moshpittiä, jolloin järjestyksenvalvojat olivat salamana paikalla varmistamassa, ettei into vahingossakaan yltynyt liian suureksi.

Keikat ja muut yleisötapahtumat ovat pyörineet Suomessa normaalisti maaliskuun alusta alkaen, joten tässä vaiheessa kevättä tiedon ei pitäisi olla uutinen enää kellekään. Tästä huolimatta keikkaraportin kirjoittaminen houkuttaisi yhä aloittaa keikkojen paluuta hehkuttamalla. Sama ajatus hiipi mieleeni viime lauantaina Logomolla, kun maamme melodisen metalin valiojoukkoon kuuluva yhtye soitti pienennetylläkin salikapasiteetilla jokseenkin vajaalukuiselle yleisölle. Väkeä oli kyllä paikalla varsin mukavasti, mutta salin väljyydestä ja helppokulkuisuudesta päätellen lähelläkään loppuunmyytyä ei ollut. Ei, vaikka elettiin lauantai-iltaa, ja tarjolla oli kaksi kotimaisen metallimusiikin huippunimeä, ja säänkin puolesta ilta oli otollinen kotoa poistumiseen. Tunnelmansa ja musiikillisen antinsa puolesta keikka oli kuitenkin ensiluokkainen, joten lievä yleisökato toimi tällä kertaa siunauksellisena tungoksien vähyytenä. Terveisiä heille, joita syystä tai toisesta tarvitsee yhä erikseen kehottaa: nyt ylös, ulos ja keikoille.

Settilista (Insomnium):

1. Pale Morning Star
2. Ephemeral
3. The Conjurer
4. The Day It All Came Down
5. The Reticent
6. Mortal Share
7. The Antagonist
8. Unsung
9. Valediction
10. Twilight Trails
11. The Wanderer
12. The Primeval Dark
13. While We Sleep
14. Heart Like a Grave

Teksti: Ossi Kumpula

Kuvat: Sami Hinkkanen