Melankolista goottirockia Itävallasta – arviossa Millsin ”Verletzt”
Saksankielisen goottimusiikin rintama on laaja ja sieltä löytyy paljon kuunneltavaa jos osaa etsiä. Tällä kertaa itävaltalainen Mills-yhtye osui kohdilleni ”Verletzt”-albumin myötä. Kuten levyn nimestä voi päätellä, sanoitukset ovat saksan kielellä laulettuja joita matalaääninen Walter Glatz tulkitsee. Yhtyeen ”Monochrome”-esikoisalbumin sanoitukset ovat sen sijaan englanniksi ja kun kuuntelin kyseistä levyä muutaman kappaleen verran, voin todeta ettei vaihdos saksan kieleen ole ollut lainkaan huono ratkaisu.
Millsin soundi on hyvin tumman puhuvaa ja melankolista, johon matalaäänisen Glatzin ääni istuu oikein hyvin. Saksankielellä miekkosen tulkinta on myös vapautuneempaa kuin englanniksi, minkä seurauksena täsmällisesti etenevä ”Verletzt” saa vähän lisää eloa. ”Verletzt” on hyvin hallitusti etenevä ja paikoin jopa harmoninen. Tästä hyvinä esimerkkeinä toimivat harmoninen ”Gesicht”, runsaasti instrumentaalisia osuuksia sisältävä ”Los” ja kauniita melodioita sisältävä ”Stille”. Ei Mills ole kuitenkaan täysin rauhallista levyä luonut, vaan itävaltalaisyhtye yllättää myös rockilla ”Dankeslied”, ”Engel” ja ”Regen” -kappaleiden myötä.
Vaikka Mills on onnistunut luomaan erilaisia kappaleita ”Verletzt”-albumille, on minun rehellisyyden nimissä tunnustettava etten aina pystynyt välttymään pitkästymiseltä levyä kuunnellessa. Glatzin ääni on miellyttävää kuunneltavaa, mutta hänen monotoninen ulosantinsa alkoi uuvuttamaan pidemmän päälle. Kappaleiden suhteen olisin toivonut että Mills olisi laajentanut ulosantiaan enemmän. Nyt albumi jäi hyvin yllätyksettömäksi, vaikkakin eheäksi. ”Verletzt” ei sisältönsä suhteen pahemmin hiertänyt minua, mutta ei tehnyt suurta vaikutustakaan. Omassa käytössä huomasin levyn toimivan parhaiten taustamusiikkina.
4½/10
- Dankeslied
- Nie
- Vater (…Unser)
- Gesicht
- Los
- SchwarzWeiss
- Engel
- Regen
- Mein weites Land
- Stille
- Ende
- Liebeslied
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen