Melechesh – Enki

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 26.2.2015

Jerusalemin polttajat ovat taas liikenteessä. Tulen kuningas Melechesh piiloutuu kansallispäähineisiin, sytyttävät suitsukkeen ja päästävät piinaavat mytologiset sävelet ilmaan ”Enki”-levyllään. Black ja folk metalia yhdistelevä joukkio saapuu Suomeen Steelfesteiksi; siellä kannattaa olla Sumerian mytologian myötävaikutuksen uhrina.

Melechesh on Israelin versio ensimmäisen aallon norjalaisesta kirkonpolttomusiikista: ”As Jerusalem Burns… Al’Intisar”-levyn jälkeen yhtye pyrki uudelleensijoittumaan maailmankartalla, muuttaen Amsterdamiin taiteellisen vapauden puutteen johdosta ja nimeltä mainitsemattomien uskonnollisten ryhmien myötävaikutusten ansiosta. Tämän jälkeen mm. rivistössä nähtiin Absun Proscriptor McGovern rummuissa, 4 kokopitkää julkaistiin ja jäsenet vaihtuivat sitä mukaan kun synagogat paloivat.

”Enki” on hyvää jatkumoa ”The Epigenesis” ja ”Emissaries”-ajan Melecheshille jo kansitaiteista lähtien. Tällä levyllä soittaa myös ihka ensimmäinen rumpali Lord Curse ja akateemisten opintojen takia pientä paussia pitänyt Moloch. Basisti Scorpios on ollut vuodesta 2013 asti yhtyeessä mukana, joka tunnetaan myös Acherontas-yhtyeestä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Asettakaa rukousmattonne: ”Temper Tempest Enlil Enraged” kajahtaa tremolopikkauksen saattamana. Astetta nopeampi blast beat ja ”syyriset sävelet” antavat yhtyeestä hyvän tunnistuksen heti alkuun – tätä voisi verrata vuoden 2006 ”Rebirth Of The Nemesis”-kappaleeseen melko reilusti, mutta soundit ovat noin kuusisataakuusikymmentäkuusi kertaa paremmat ja elävämmät. Ashmedi ärisee ahnaasti ja saa Sumerian portaat vajoamaan juoksuhiekkaan.

”The Pendulum Speaks” tuo perinteiset Melechesh-kuolonsävelet esiin. Rauhallisemmalla tempolla mennään, mutta soundimaailmalle ollaan uskollisia. Tiukempi ralli ”Lost Tribes” antaa blackthrash-vivahteiden soida, kun taas ”Multiple Thruths” on taasen kosmisempaa fiilistelyä.

”Enki – Divine Nature Awoken” on keskitempoinen ja raskas yli kahdeksan minuutin riffittelytuokio hienoilla loppumelodioilla. Yhtäkkiä Assyrian raivo ärähtää ”Metatron and Man”-rallin nopeaan tahtiin, kunnes ”The Palm The Eye And Lapis Lazuli” tuo taas grooven universumin partaalle. ”Doorways To Irkala” on erittäin perinteinen folk-instrumentaali, jossa sähköiset soittimet jäävät pois (vrt. ”The Scribes Of Kur”) ja Kuolleenmeren tuulet lankeavat hellästi korviin. Viimeinen ralli ”The Outsiders” julistaa paahdollaan Jerusalemin viimeinkin tuhkatuksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Tämä on timantinkovaa Lähi-itämaista osaamista, jälleen kerran. Levyn aloitus on kova, mutta kokonaisuus kompastuu omalle rukousmatolleen mielenkiinnottomuuden takia. Levyn avausralli pieksee melkein jokaisen yhtyeen alkutuotannon kappaleen, mutta uusia ulottuvuuksia kaivataan enemmään. Yhtye toistaa itseään liikaa.

Positiivista kuitenkin, että bändin soittotaito ei lannista kertaakaan tunnelmaa: Lord Cursen rumpujen soitto on häkellyttävää ja henkeä pidättävää. Ashmedin ääni on kunnossa, voit suorastaan tuntea Baalin pureman sisälläsi. Scorpiosin basso jytisee sopivasti taustalla ja Ashmedi/Moloch-kitarayhteistyö on entuudestaan jo todistettu toimivaksi.

Lla Tchaf Lla min Tiamat! Hail Melechesh!