Melko helposti unholaan jäävä julkaisu – arviossa Thanatosin seitsemäs pitkäsoitto ”Violent Death Rituals”

Alankomaista kotoisin olevalla Thanatos-yhtyeellä on pitkä historia takana. Alun perin vuosina 1984-1992 toiminut kokoonpano on painanut menemään deathin ja thrashin sekoittamalla voimalla. Siinä sivussa on puskettu pihalle muutama demo, mutta varsinaisia pitkäsoittoja on saatu odottaa. Vasta vuodesta 1999 eteenpäin, Thanatosin uudelleensyntymän jälkeen, alkuperäisjäsen Stephan Gebédin johtama nelikko on työstänyt maltillisesti pitkäsoittoja. Vuosikymmenen vaihduttua Thanatosilta on luvassa uutta tulta ja tappuraa.

”Violent Death Rituals” listautuu kokoonpanon seitsemänneksi julkaisuksi, mikä saattaa kuulostaa pienehköltä määrältä, kun Thanatos versio 2.0:lla on kertynyt ikää jo yli kaksikymmentä vuotta. Hitaaseen julkaisutahtiin on mahdollisesti vaikuttanut se, että levyt on hiottu huolellisesti priimakuntoon. Tätä teoriaa voidaan testata uuden albumin parissa, sillä edellisestä työnäytteestä ”Global Purification” (2014) on kulunut pitkät kuusi vuotta.

Tuotannollisesti ”Violent Death Rituals” ei ole hullumpaa jälkeä. Soitto on raivokasta ja ärhäkkää. Paperilla tämä vaikuttaa lupaavalta, mutta useista kappaleista ei löydy hirveän paljon kehumista. Kappaleiden pituuksien keskiarvo on noin neljän minuutin vaiheilla, mutta silti kuuntelu tuntuu harvinaisen pitkäveteiseltä. Suurimmat ongelmat piilevät joko paikallaan tökkivissä riffeissä tai sitten kappaleet eivät vain ole kovinkaan muistettavia. Ja tätä tulee kokemaan useiden kappaleiden aikana. Satunnaisia mielenkiintoisia sovituksia sentään löytyy, kuten raidat ”The Silent War”, ”It Always Ends in Blood” ja ”As the Cannons Fade”.

Nähtävästi ”Violent Death Rituals” kompastuu enimmäkseen säveltöiden hiomattomuuteen. On sinällään sääli, sillä levyyn voisi ihastua kympillä, mutta koska kappaleet ovat helposti unohdettuja tapauksia, niin tämä tuntuu melko mahdottomalta. Vastaavanlaisia teoksia on toteutettu paremmin ja huolellisemmin. Nyt ”Violent Death Rituals” jää ainoastaan keskinkertaisen ja korkeintaan ok-tason välimaastoon.

6½/10

Kappalelista:

1. Violent Death Rituals
2. The Silent War
3. Unholy Predators
4. The Outer Darkness
5. Burn the Books of Hate
6. It Always Ends in Blood
7. Corporate Indoctrination
8. Sent from Hell (I Infidel)
9. Legacy of the Gods
10. As the Cannons Fade

Thanatos Facebookissa

Kirjoittanut: Sami Elamaa

Kommentoi julkaisua