Melodisen hard rockin ilosanomaa – arviossa W.E.T.-yhtyeen neljäs albumi ”Retransmission”

Kun yhtyeen nimi on ja se soittaa hard rockia, tulee mieleen ensimmäisenä ajatus, että kuinkahan härskistä bändistä mahtaa olla kyse? Vaikka nimi on ennakkoluuloja herättävä, on nimelle hyvä selitys. Jokainen kirjain tulee yhden perustajajäsenen bändin ensimmäisestä kirjaimesta: ”W” tulee Robert Sållin Work For Artista, ”E” Erik Mårtenssonin johtamasta Eclipsestä ja ”T” vastaavasti Talisman-yhtyeestä, jossa Jeff Scott Soto vaikuttaa. Näin ollen nimi ei vaikuta enää niin erikoiselle, ja Soton ja Mårtenssonin myötä odotukset kasvavat kokoonpanoa kohtaan kummasti.

W.E.T. ei ole enää mikään uunituore yhtye, vaan kokoonpano julkaisee tammikuun lopussa neljännen pitkäsoittonsa. Nimetön debyyttialbumi näki päivänvaloa vuonna 2009, ”Risen Up” vuonna 2013 ja kolmas albumi, ”Earthrage”, julkaistiin vuonna 2018. Jokaisen julkaisun myötä W.E.T.:n vaikutusala maailmaan on laajennut, eikä se tule taatusti hiipumaan ”Retransmissionin” myötäkään.

”Retransmission”-albumin perusteella W.E.T. operoi samansuuntaisesti melodisen hard rockin maaperällä kuten Eclipse. Vaikka Eclipsen nokkamies on kokoonpanossa mukana, ei W.E.T. tule soundiltaan liian lähelle Mårtenssonin yhtyettä. Toki sekin pelastaa jo paljon, että Soto hoitaa pääasiassa lauluosuudet. Muun muassa aiemmin Journeyn ja Yngwie Malmsteenin kokoonpanoissa vaikuttanut Soto istuu äänensä puolesta täydellisesti melodisen rockin kentälle, tuomalla siihen kontrastia karismaattisella äänellään.

Koska W.E.T.:n rivistä löytyy Soton kaltainen, monissa yhtyeissä vaikuttava vokalisti (W.E.T.:n ohessa Soto laulaa omassa S.O.T.O.-yhtyeessä, Sons Of Apollossa ja Trans-Siberian Orchestrassa) sekä hyvin mainetta niittäneen ruotsalaisen Eclipse-yhtyeen nokkamies Mårtensson, tituleerataan W.E.T.:iä superkokoonpanona. Kyseisen käsitteen kriteerit ovat hämärät, enkä tiedä, täyttyvätkö ne täysin W.E.T.:n kohdalla, mutta sillä ei ole väliä – yhtye on nimittäin onnistunut luomaan hyvän albumin.

”Retransmission” on tuotettu osaamisella ja harkiten, minkä seurauksena kappaleista löytyy miellyttävästi variaatiota ja kokonaisuus soljuu eteenpäin. Aloituskappaleesta löytyy esimerkiksi terävyyttä, ”Got To Be About Love” on stadionit täyttävä hymni, ja ”How Far To Babylon” on mahtavalla groovilla kuorrutettu. Vaikka kaikki kappaleet eivät hyppää esiin yhtä vahvasti, ei niitä voi syyttää iloisuuden ja tarttuvuuden puutteesta.

W.E.T.:n uusin pitkäsoitto ei pidä sisällään mitään mullistavan uutta, mitä ei olisi jo joskus kuullut, mutta siitä huolimatta yhtye on onnistunut luomaan albumin, joka kuulostaa tuoreelle, hauskalle ja ennen kaikkea mukaansa vievälle. ”Retransmissionilla” yhdistyvät niin hard rockin rosoisuus, sanoitusten pehmeys kuin rikkaat melodiat. Albumi on siis kaikkinensa tasokas teos.

8/10

Kappalelista:

  1. Big Boys Don’t Cry
  2. The Moment Of Truth
  3. The Call Of The Wild
  4. Got To Be About Love
  5. Beautiful Game
  6. How Far To Babylon
  7. Coming Home
  8. What Are You Waiting For
  9. You Better Believe It
  10. How Do I Know
  11. One Final Kiss

W.E.T. Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua