Melodisen metallin yhdistyneet kansakunnat – Kamelot, Myrath, Eleine ja League of Distortion Tampereen Pakkahuoneella

Viime perjantaina Tampereen Pakkahuone toimi todella kansainvälisen melodisen metallin pyhättönä. Saksalainen League of Distortion, ruotsalainen Eleine, tunisialainen Myrath ja yhdysvaltalainen Kamelot pitivät huolen, että maaliskuun viimeisenä päivänä tunnelma Tampereella oli kuin jossain kuvitteellisessa metallibändien kansainvälisessä konferenssissa.

Toisin kuin olin etukäteen uumoillut, ei illan musisoinnit korkannut League of Distortion joutunutkaan esiintymään tyhjyyttään kumisevalla Pakkahuoneella. Mistään yleisöryntäyksestä ei vielä kello 18.40 alkaneella keikalla voitu puhua, mutta oli lavan edustalle silti kellonaika huomioiden kertynyt ihan mukavasti porukkaa. Tämä saksalaisnelikko ryhmäytyi ilmeisesti koronavuosien aikana, ja henkilöityy melko vahvasti niin debyyttialbuminsa kannen kuin lavapreesensinsä perusteella laulaja Anna Brunneriin. Jos bändin nimeä kantanut debyytti jotain laineita saikin aikaiseksi ilmestymisvuonnaan 2022, eivät ne ainakaan allekirjoittaneen tutkassa näkyneet, ja tamperelaisten vastaanotosta päätellen näin oli asia myös useimpien muiden kohdalla. Kyllähän League of Distortion lämppäribändin virkaa varsin kelvollisesti toimitti, mutta itselleni ei ainakaan bändin jokseenkin persoonattomasta industrial-runttauksesta välittynyt vielä sen kummempia nyansseja. Solisti Brunner kuitenkin puhutteli yleisöä aktiivisesti ja muistutteli ihmisiä myyntipöydän antimista, joten ehkä bändin seuraavaan Suomi-visiittiin mennessä League of Distortion on käynyt jo tutummaksi meikäläisille.

Seuraavana esiintynyt ruotsalainen Eleine oli edeltäjäänsä jo useamman harppauksen edellä niin musiikiltaan kuin lavakarismaltaankin. Tämä on sikäli itsestäänselvyys, että siinä missä League of Distortion debytoi viime vuonna, on Eleinellä kilometrejä takanaan yhdeksän vuoden ja neljän studioalbumin verran. Näistä viimeisin ”We Shall Remain” ilmestyy kuluvan vuoden heinäkuussa, ja Tampereen keikalla kuultiin livenä albumin ensisingle ”We Are Legion”. Eleinen piti keikkailla aiemmin keväällä Tampereella pääesiintyjänä, mutta peruuntumisen myötä tällä kertaa oli tyytyminen lämppärislottiin Kamelotin kylkiäisenä. Eleinen sinfoninen metalli naislaululla ei sekään ole omaperäisimmästä päästä oleva konsepti, mutta biisit olivat vahvoja ja homma toimi livenä. Keikasta oli jäädä vähän väljähtänyt jälkimaku, kun lavalta yritettiin saada yleisöä yllytettyä jonkinlaiseen laulukilpailuun, mutta tuhoontuomitun yrityksen havaittuaan bändi korjasi kurssiaan sulavasti. Bändi lupautui tapaamaan faneja merkkaritiskillä myöhemmin, mutta en sitten osunut paikalle havainnoimaan, saiko bändi kovankin kuhinan aikaiseksi kauppapaikalle. 

Illan raikkain tuulahdus puhalsi Tunisiasta, kun Myrath vietteli keikkakansaa juuri ennen pääesiintyjä Kamelotia. Toisin kuin kaksi edeltäjäänsä, Myrath pehmensi yleisöä kuluneiden latteuksien ja mainospuheiden sijaan loistavalla musiikilla, jonka itämaiset vaikutteet soivat suomalaisissa korvissa yhtä eksoottisina kuin puoleensavetävinäkin. Pääosin ilmavaan melodisuuteen nojannut musiikki upposi kakomatta kuuloelimiin, mutta soppaa oli höystetty myös muutamilla progekoukeroilla mielenkiinnon säilyttämiseksi. Bändin esiintymisessä tai olemuksessa ei ollut mitään pakotettua tai väkinäistä, ja jäsenistöstä huokuva karisma voittikin yleisön puolelleen helponoloisesti. Kun keikan lopulla Myrath sitten sortui kliseisiin huudattamalla yleisöä, tamperelaiset lähtivätkin leikkiin mukaan oikein mielellään. Myrathin edellisestä pitkäsoitosta on kulunut jo neljä vuotta, mutta Tampereen keikalla kuultiin tuorettakin materiaalia ilmeisesti myöhemmin tänä vuonna julkaistavalta levyltä. Saatesanoissaan laulaja Zaher Zorgati vannotti yleisöä olemaan vuotamatta kappaletta nettiin, ja pikaisen YouTube-katsastuksen perusteella ainakin suomalaisfanit ovat kunnioittaneet tätä toivetta.

Puoli kymmeneltä illalla koitti viimein iltamien ainakin nimellinen loppuhuipennus, kun Kamelot saapui lavalle. Keikka ei hieman erikoisesti käynnistynytkään millään juuri julkaistun uutuusalbumin kappaleella, vaan vuonna 2015 ilmestyneen ”Havenin” ”Veil of Elysiumilla”. Tämä ei haitannut itseäni sitten pätkääkään, sillä oma Kamelot-fanitukseni syveni juurikin ”Havenin” aikoihin, ja onhan kyseessä epäilemättä yksi bändin onnistuneimmista tuotoksista. Kamelotille on muodostunut jonkinlaiseksi perinteeksi sulostuttaa livekokoonpanojaan vaihtelevilla naislaulajilla, ja tällä kertaa framille pääsi sveitsiläinen Melissa Bonny. Korkealta korokkeelta laulaneen Bonnyn osuus ei jäänyt pelkäksi kuriositeetiksi, sillä nainen pääsi ääneen lopulta lähes puolissa settilistaan kuuluneissa kappaleissa.

Kamelotin kevätkiertue käynnistyi maaliskuun puolivälin tienoilla, ja parissa viikossa yhtyeen keikkakoneisto oli virittynyt kunnioitettavaan rutiiniin. Bändin kappaleet pursuavat voimaannuttavia melodioita ja suuria tunteita, ja sopivat siten mitä mainioimmin livenä soitettaviksi. Keikan alkupuolella yleisö kävi sen verran kuumana, että laulaja Tommy Karevik ehti kehaista kyseessä olevan orkesterin paras keikka Tampereella koskaan. Luonnollisesti tämän tokaisun jälkeen tunnelma alkoi hiljalleen tasaantua, mutta minkäänlaista totaalilässähdystä ei onneksi koettu.

Kamelotin runsas puolitoistatuntinen koostui kuudestatoista kappaleesta ja muutama vuosi sitten bändiin liittyneen Alex Landenburgin rumpusoolosta. Yhtye on kevätkiertueellaan vuoroin tiputtanut ja nostanut takaisin settiin kappaleen ”Sacrimony (Angel of Afterlife)”, ja Tampereen yleisön onnelliseksi osaksi koitui tuonkin herkkupalan todistaminen. Kamelot ei lavaesityksessään ulkomusiikillisiin kikkailuihin paljoa nojaile, lukuunottamatta hieman kornia Suomen lipun heiluttelua kappaleessa ”One More Flag in the Ground”. Aina yhtä huikaiseva ”Forver” puolestaan onnistuttiin melkein pilaamaan mauttoman pitkäksi venytetyllä loppuhuudatuksella. Kokonaisuutena Kamelot kuitenkin suoriutui iltapuhteestaan ilman sen suurempia kauneusvirheitä, joskin ne ehdottomat huippukohdatkin jäivät hieman vaillinaisiksi. Viime perjantaina Pakkahuoneella oli kuitenkin tarjolla neljä toinen toistaan etevämpää melodisen metallin sanansaattajaa, joten saatiinhan sitä makeaa mahan täytteeksi tällaisenaankin.

Kuvat: Niko Sihvonen