Menneen loisto ja tulevaisuuden toivo – Iron Maidenin ”The Future Past”-kiertue saapui Tampereelle

Kesä 2023 on käynnistynyt eurooppalaisten suuryhtyeiden suurkonserteilla. Viikko sitten saksalainen Rammstein tärisytti tannerta kahtena peräkkäisenä päivänä Helsingissä, ja tänä viikonloppuna brittiläinen Iron Maiden saapui tekemään samaa temppua Tampereelle. Molemmilla bändeillä on sekin mielenkiintoinen yhtäläisyys, että ne ovat keskittäneet viime vuosien kiertueensa nimenomaan kesäsesonkiin. Viikko sitten Sloveniasta käynnistynyt ”The Future Past”-maailmankiertue on suoraa jatkoa ”Legacy of the Beast”-kiertueelle, jolla nähtiinkin Iron Maidenia parhaimmillaan. Oli siis vähintäänkin mielenkiintoista nähdä, millaisin keinoin brittiveteraanit lähtisivät viemään pedon perintöä eteenpäin.

Iron Maidenin lauantaisella Tampereen keikalla lämppärinä toimi saksalainen Lord of the Lost. Olin päättänyt olla tutustumatta bändiin lainkaan etukäteen mahdollistaen sille näin täydellisen yllätysmomentin. Ensivaikutelma olikin melkoinen, kun puoli kahdeksalta illalla Nokia-areenan uumenissa Manowar-henkisen taustakankaan eteen asteli pinkkiä ja glitteriä ulkomuodossaan tunnustanut poppoo. Provosoiva ulkomuoto osoittautuikin bändin mielenkiintoisimmaksi piirteeksi, sillä musiikilliselta ulosanniltaan Lord of the Lost oli vaisu blandis varhaista Rammsteinia ja HIM-tyylisiä koskettimia. Bändi on kuitenkin ollut toiminnassa vuodesta 2007 ja pitäyt yllä melko tiivistä julkaisutahtia vuodesta 2010 alkaen, joten mistään untuvikoista ei ainakaan enää voida puhua. Jonkinlaiseksi ansioksi yhtyeelle on myös laskettava, ettei se eilisellä lämppärikeikallaan sortunut mihinkään yliyrittämiseen, vaan soitti ennakkoluulottomasti läpi 50-minuuttisen settinsä yhtäältä anteeksipyytelemättä, ja toisaalta yleisöä liikaa kosiskelematta.

Orastavia arvostuksenmerkkejäkin tamperelaisyleisöltä alkoi herua setin loppua kohden, kun kappaleiden välissä aplodit raikuivat kerta kerralta äänekkäämmin. Iron Maidenin lämppärinä toimimisen ohella Lord of the Lost kunnostautui aiemmin keväällä Saksan edustajana Liverpoolin euroviisuissa. Kuriositeettina mainittakoon, että saksalaiset osallistuivat Käärijä-huumaan tekemällä oman versionsa tämän ”Cha cha cha”-kappaleesta. Hieman harmillisesti Lord of the Lost ei tätä tulkintaa eilisellä keikallaan innostunut esittämään.

Alku- ja pääruoan välinen odotus kului eilen joutuisasti roudarien työtä tarkkaillessa. Lähes välittömästi Lord of the Lostin lopetettua syttyivät lavaa reunustaneet jättiscreenit loistamaan legendaarista Eddie-maskottia esittäen, virittäen sopivasti tunnelmaa ja muistuttaen, mitä varten yksitoistatuhatta ihmistä oli juuri tänä iltana kokoontunut Tampereen kukkeimpaan tapahtumapyhättöön. Yleisö oli tässä vaiheessa jo selvästi mielissään lauantai-illasta ja Iron Maidenista, sillä rytmikkäät taputukset ja kannatushuudot raikuivat areenalla jo hyvissä ajoin ennen pääaktia.

Jos saksalainen täsmällisyys hieman pettikin viikko sitten Rammstein-keikoilla, niin brittiläisessä täsmällisyydessä ei sitä vastoin ollut mitään vikaa. Kymmentä vaille iltayhdeksän sali pimeni ja tuttuakin tutumpi ”Doctor Doctor”-intro pärähti soimaan taustanauhalta. Yleisön pauhu oli jo tässä vaiheessa valtaisa, ja permannolla pompittiin jo malttamattomana tasajalkaa. Piinaavan pitkään pyörineiden intronauhojen päätteeksi keikka kirjaimellisesti räjähti käyntiin ”Somewhere in Time”-klassikkoalbumin avausraidalla. Jos yleisö olikin ollut innosta soikeana jo ennen Iron Maidenin aloitusta, niin brittiläisen heavy metalin kummisetien saapuminen lavalle se vasta pankin räjäyttikin. Yhtye kuumensi keikan alussa jo valmiiksi kuumana käyvää yleisöä kasariklassikoilla ”Caught Somewhere in Time” ja ”Stranger in a Strange Land”, joita seurasi kolme biisiä parin vuoden takaiselta ”Senjutsu”-albumilta.

Juuri käynnistyneen ”The Future Past”-kiertueen otsikko on paljonpuhuva: Iron Maiden sekoittaa uusimpien kappaleidensa futuristisia teemoja menneisyytensä loistoon. Yleisön vastaanotto Nokia-areenalla oli yhtä lailla paljonpuhuvaa, sillä siinä missä vanhat hitit saivat fanikunnan varauksettoman tuen, tervehdittiin uusia kappaleita varautuneemmalla kohteliaisuudella. Keikkasetti koostui viidestätoista kappaleesta, joista viisi edusti ”Senjutsua”, viisi ”Somewhere in Timea”, ja loput viisi muita Iron Maidenin klassikkolevyjä. Periaatteessa soittolistan suhteen oltiin siis selkeästi voiton puolella, mutta kyllä se silti merkillepantavaa oli, miten tunnelma välillä seisahtui ylipitkien ”Senjutsu”-kappaleiden aikana. Kokonaisuutena tunnelma keikalla oli kuitenkin erinomainen niin yleisön kuin yhtyeenkin keskuudessa. Keulakuva Bruce Dickinsonin karisma ei kummoistakaan välispiikkailua tarvinut tuekseen, ja mitäpä mies olisi lähtenyt turhia tarinoimaan, kun kiireettömät kappaleet olivat jo itsessään ihan tarpeeksi kerronnallisia.

Visuaalisesti eilen koettu Iron Maiden-elämys ei kaikilta osin vetänyt vertoja ”Legacy of the Beast”-kiertueen spektaakkelille, mutta kyllä keikalla silmäkarkkiakin saatiin. Kappaleiden välissä vaihtuvat taustakankaat ovat aina yhtä tyylikkäitä, ja kookkaat videotaulut pitivät huolen, että lavan tapahtumat välittyivät areenan joka kolkkaan. Ulkomusiikillisesti yksi keikan hienoimmista hetkistä koettiin ”Heaven Can Wait”-kappaleen aikana, kun Dickinson kävi Tähtien sotaa muistuttavaa tulitaistelua lavalla hoiperrelleen Eddie-maskotin kanssa. Olin pitkin iltaa ihmetellyt pyrotehosteiden puutetta, kunnes encoren ensimmäinen biisi ”Hell on Earth” vastasi mielessä muhineeseen kysymykseen. Ilmeisesti kyseisen kappaleen pitkäveteisyyttä haluttiin kompensoida visuaalisella näyttävyydellä, sillä kymmenenminuuttisen ”Hell on Earhin” aikana liekit valaisivat Nokia-areenaa koko kaksituntisen keikan edestä.

”The Future Past”-kiertueen tuotanto ei aivan yllä ”Legacy of the Beastin” tasolle, mistä huolimatta eilinen keikka Nokia-areenalla oli komeasti kaikki mitat täyttävä Iron Maiden-elämys. Jotain nurjapuolia illasta esiin kaivaakseni mainitsen, että järjestyksenvalvojien toistuva puuttuminen istumakatsomossa ihmisten ilonpitoon oli välillä tuskastuttavaa. Laulaja Bruce Dickinsonin ääni ei myöskään ollut aivan parhaassa iskussa, minkä huomasi erityisesti joidenkin kappaleiden kertosäkeissä. Keikan soundit puolestaan ainakin omiin korviini vaativat korvatulppia ollakseen nautittavia, ja miksauksessa Steve Harrisin basso söi välillä liikaa elintilaa muilta soittimilta, niin oleellinen kuin kyseinen instrumentti onkin Iron Maidenin musiikissa. Tiivistetysti voisi sanoa, että Iron Maiden vuosimallia 2023 on yhä ehdottomasti todistamisen arvoisessa terässä, muttei aivan yhtä säkenöivänä, kuin muutama vuosi sitten.

Kuvat: AJ Johansson

Settilista (Iron Maiden):

Caught Somewhere in Time
Stranger in a Strange Land
The Writing on the Wall
Days of Future Past
The Time Machine
The Prisoner
Death of the Celts
Can I Play With Madness
Heaven Can Wait
Alexander the Great
Fear of the Dark
Iron Maiden

Hell on Earth
The Trooper
Wasted Years