Menneisyyttä ja nykyaikaa tiiviinä pakettina – arviossa Sunhillow ja ”II”
Suomiprogea folkiin ja poppiin sekoittava Sunhillow julkaisi debyyttinsä ”Eloise Borealis” vuonna 2020. Nyt yhtye on julkaissut toisen albuminsa, joka on nimeltään lyhyesti ja ytimekkäästi ”II”. Helmikuussa kuulijat saavuttanut pitkäsoitto on omistettu keskuudestamme poistuneen Jari Loisan muistolle.
”II” käsittää yhteensä kuusi kappaletta. Levyn aloittava ”Beast From the East” kuulostaa jotenkin tutulta ja turvalliselta, henkien menneisyyttä ja erityisesti 1970-lukua hyvällä tavalla – mieleeni tulee esimerkiksi ”Hotel Californian” aikainen Eagles. Raidan kosketinkuvio kiinnittää heti ensikuulemalta huomioni ja vie mennessään.
”The Circus and the Sea” on ensimmäistä raitaa hivenen reippaampi, oikein mukavan kuuloinen kappale. Omana vedenjakajanaan levyllä toimii ”Circus Outro”, joka nimensäkin perusteella sulkee levyn ensimmäisen puoliskon. Kyseessä on haikea, herkkä ja kaunis kappale, joka liukuu eteenpäin viulun johtamana.
”Meanwhile in Between Tides” kurottaa pituutensa puolesta kohti seitsemää ja puolta minuuttia. Kuulijansa lähes hypnoosiin vievä kappale ei kuitenkaan tunnu ollenkaan pitkältä, vaan sen seurassa viihtyy mielellään. Se vie tunnelmaltaan taivaallisen avaruudellisiin maisemiin, ja jos itse albumin kansikuva kaipaisi nimeä, niin se löytyisi tältä raidalta.
”Gonna Get Better” tuo toivoa tämän vallitsevan maailmantilanteen keskelle ja muistuttaa, että ennemmin tai myöhemmin asioilla on tapana järjestyä. Raita päättyy maalailevaan loppuun, jota haluaisin kuunnella pidempäänkin. ”Afternoon Tunella” päästään jälleen kuulemaan mestarillista viulunsoittoa, ja biisi itsessään käy mainiosti vaikka iltarentoutuksesta.
Huomioni kiinnittyy kosketinkuvioihin lähes läpi koko levyn, johtuen varmaankin omasta harrastuneisuudestani kosketinsoittimien parissa. Olen itse ehkä hieman vierastanut aikaisemmin progea genrenä, enkä ole siihen omasta mielestäni päässyt tarpeeksi sisään. Onneksi painoin ennakkoluuloni taka-alalle ja otin tämän albumin kuunteluun – ja voin suositella samaa muillekin.
Sunhillow pitää kakkoslevyllään paketin hyvin koossa koko levyn ajan, tietää hyvän maun ja pysyy sen rajoissa. Kaunis kansikuva tuo mieleeni elokuisen yön, joka on kuin tummaa samettia – räiskyen kuin venetsialaisissa. Oikeastaan albumin ainut miinus on sen verrattain lyhyt kesto, sillä olisin mielelläni kuunnellut vielä kappaleen tai parikin.