Meren mysteerinen maailma – haastattelussa Legend of the Seagullmen-kitaristi Jimmy Hayward
Superkokoonpano The Legend Of The Seagullmen julkaisi debyyttialbuminsa perjantaina 9. päivä helmikuuta Dine Alone Recordsin kautta. Yhtye, jossa vaikuttaa jäseniä mm. Toolista sekä Mastodonista ei ole jäämässä vain yhden albumin mittaiseksi projektiksi vaan bändillä on tarkoituksena keikkailla aktiivisesti aina mahdollisuuden sen salliessa. Kaaoszine tavoitti puhelimitse bändissä kitaraa soittavan Jimmy Haywardin ja kyseli hieman bändistä sekä sen aikomuksista tulevaisuuden suhteen. Voit lukea haastattelun tästä:
Kuinkas vuosi on teidän osalta alkanut?
Mainos päättyy
Jimmy Hayward: Aloitimme vuoden soittamalla keikan Primusin kanssa uudenvuodenaattona Oaklandissa, mikä oli oikein hyvä alku vuodelle! Siitä on hankala oikeastaan parantaa. Sen ohella olemme valmistautuneet levyn julkaisuun, mikä on myös mennyt hyvin.
Legend of the Seagullmen julkaisee haastatteluhetkestä viikon päästä debyyttialbuminsa. Voisitko valoittaa hieman bändin alkua?
Mainos päättyy
Jimmy Hayward: Doctor (David ”The Doctor” Dreyer), laulajamme, sai alunperin ajatuksen bändistä. Hän ja minä olemme taas hyviä ystäviä Brent Hindsin (kitaristi) kanssa. Danny Carey ja minä olemme soitelleet yhdessä paljon aiemmin. Pete (Griffin, basso) on taas itsekin ollut piireissä ja myös kierrellyt samoja festareita Brentin kanssa. Olemme kaikki aika läheisiä ystäviä, joten kun Doctor kertoi ideastaan minulle ja aloin säveltämään musiikkia, päädyimme kokoontumaan aika luonnollisesti tämän ympärille. Mitä enemmän teimme töitä tämän parissa, sitä enemmän rakastuimme siihen. Davidilla oli visio hullusta taustatarinasta, autoin sen kehittämisessä ja palaset ikään kuin loksahtivat paikoilleen.
Bändin luovasta prosessista puheen ollen, miten se teidän kohdalla toimii? Miten kappaleenne syntyvät?
Jimmy Hayward: Se on hyvin kollaboratiivinen homma. Meillä on ajatuksia tarinoista, jonka ympärille keksimme riffejä ja teemme väliaikaisen rumpuraidan. Doctor lisää sitten omat ajatuksensa, jotka hän lähettää Dannylle ja kehittelemme näin demon. Kaikilla bändin jäsenillä on hyvin oma tyylinsä, mutta ideoita kasatessa kunkin oma tyyli tulee hyvin esille.
Pete Griffin: ”The Fogger”, viimeinen levylle sävelletty kappale, oli juuri tämän sävellysprosessin kehityksen huippu. Teemme itse demoja, mutta jätämme paljon tilaa muille oman osan antamista varten. Minä tai Jimmy emme esimerkiksi olla kertomassa Dannylle, miten soittaa rumpuja!
Jimmy Hayward: Aivan alkuvaiheilla tein kokonaisia demoja yksin, mutta olin hyvin iloinen tämän kehittyessä. Kaikki pääsivät soittamaan omat osuutensa, mutta prosessia täytyi kehittää sillä bändissä on paljon suuria persoonia, joilla on paljon ideoita annettavana. Oli siis löydettävä orgaaninen prosessi ja näin ystävinä se oli helppo löytää.
Olinkin juuri aikeissa kysyä tuosta. Bändissänne on muutama hyvin kovan luokan muusikko, joten kuinka paljon joudutte tekemään kompromisseja musiikissanne?
Jimmy Hayward: Meidän ei juuri tarvitse, sillä prosessissamme ei juuri erimielisyyksiä ilmene. Esitämme toisillemme ideoita ja lähdemme työstämään niitä yhdessä. Nytkin kehittelemme demoja seuraavalle levylle, joita itse asiassa tänään äänittelemme! Äänitän kasan riffejä, Pete soittaa niille bassot päälle ja pumppaamme rumpuraidan sille – ”The Fogger”-kappaletta esittäessä Dannylle, hän totesi suoraan sen kuulostavan meiltä. Sävellämme paljon materiaalia, mutta levylle päätyvät asiat ovat niitä, joiden kaikki koemme kuuluvan sille. Erimielisyyksiä tai kompromisseja ei juuri ilmene, sillä kaikki pääsevät antamaan oman leimansa musiikkiin.
Bändin musiikista puheen ollen, en ole tainnut koskaan kuulla vastaavan kaltaista. Miten itse lähtisitte kuvailemaan musiikkianne, kinemaattiseksi ja psykedeeliseksi rokiksiko?
Jimmy Hayward: Tuo taitaa olla oikeilla linjoilla. Jotkut kutsuvat meitä tarinallisuuden takia progeksi, mutta itse pidämme sen kutsumista yksinkertaisesti monimutkaiseksi. Tulemme hyvin monenlaisista taustoista: Pete on klassisesti koulutettu, Danny on klassisesti koulutettu metallibänditaustalla ja itse olen punkin ja metallin lisäksi sinfonioiden kanssa töitä tehnyt elokuvatekijä. Doctorilla on taiderokkitaustaa ja synistimme Mad Dog on tehnyt vaikka mitä. Kaikilla meistä on syntikat kotona, mikä tuo oman osan häröilyyn. Kaiken kaikkiaan emme kuitenkaan tiedä mitä tarkalleen teemme, vaan ennemmin teemme mitä haluamme ja toivomme muidenkin pitävän siitä.
Oliko teillä sitten levyä säveltäessä selvä visio kappaleille vai sävelsittekö kunkin nähdäksenne, mitä ulos tulee?
Jimmy Hayward: Doctorilla oli ajatus bändin nimestä ja teemasta ja hän tuli luokseni pyytäen minua säveltämään meriteemaisen spagettilänkkärin, johon vastasin ”The Ballad of the Deep Sea Diver”-kappaleella. Doctor oli taas säveltänyt ”The Legend of the Seagullmen”-kappaleen, jonka kanssa autoin häntä. Siitä kaikki lähti ja kuten Pete aiemmin sanoi, kappaleet ja tarina kehittyivät yhdessä. Otimme Doctorin kehittämän hullun tarinan ja sovitimme sen oikeisiin raameihin, josta löytyy alku, keskiosa ja loppu, jotka haluamme yleisömme löytävän.
Levyn kappaleiden lyriikat ovat hyvin lennokkaita – onko kappaleiden ympärillä yhteinen teema vai onko levy kokoelma toisistaan erillisiä kappaleita?
Mainos päättyy
Pete Griffin: Koko homman läpi kulkee iso tarina, mikä minut sai innostumaan koko hommasta Jimmyn kertoessa minulle siitä muutama vuosi sitten. Mukana on tarina ja sen visuaalinen aspekti: kun teemme elokuvia, niistä tulee eeppisiä – voisimme tehdä koko hommasta elokuvan. Koko hommasta saa revittyä paljon luovuutta, mutta myös siistiä on kuinka kuuntelijalle annetaan hyvin tilaa tehdä oman mielikuvansa tarinasta. Jokaista yksityiskohtaa ei heitetä kuuntelijalle, vaan joukossa on paljon vertauskuvia. Levyä kuunnellessa voi tavallaan sulkea silmänsä ja katsoa elokuvaa!
Kirjoititteko sanoitukset sitten ennen musiikkia vai tulivatko ne käsi kädessä?
Jimmy Hayward: Suurimmilta osin musiikki tuli ennen lyriikoita. Ensimmäisiä kappaleita säveltäessä kasailin niitä yhteen ja pähkäilin asiaa itse, mutta muiden tullessa mukaan heidän leimansa alkoi muodostamaan kappaleita pidemmälle. Usein kappaleen nimi saattaa olla täysin erilainen viedessäni sitä Doctorille, mutta sen kuullessaan hän saattaakin haluta viedä sitä toiseen suuntaan.
Sanoituksista vielä puheen ollen, oletko itse kiinnostunut meren asukeista vai mistä nuo ajatukset ovat tulleet?
Jimmy Hayward: Ehdottomasti. Laulajamme kasvoi itärannikolla ja minä länsirannikolla. Lapsuuteeni sisältyi paljon surffaamista, veneilyä ja muuta mereen liittyvää. Petekin kasvoi New Yorkissa lähellä merta ja hengenpelastajan kokemustakin löytyy. Olemme kaikki hyvin merellisiä tyyppejä ja koemme sen olevan hyvin mielenkiintoinen paikka ja synkkasimme Doctorin kanssa ensi kertaa tavatessa yhteisestä rakkaudestamme merta kohtaan. Minua ja Dannya haastateltiin hetki sitten, jolloin haastattelija kysyi seuraavan levyn teemasta, jonka Danny totesi tietenkin olevan merellinen. Meri on syvä, emmekä vieläkään tiedä, mitä kaikkea sen pohjalla on. Sieltä on löydettävissä loputon saaga tarinoita.
Oletteko sitten myös luontodokkarifaneja?
Jimmy Hayward: Kyllä, olen itse katsellut viimeaikoina paljon ”Planeettamme Maa 2”-sarjaa. Rakastan sen kaltaista kamaa. Olemme itsekin usein ulkona, esimerkiksi vesillä.
Koetteko siis, että meressä on vielä joitain löytämättömiä asioita?
Jimmy Hayward: Ehdottomasti! Mehän tiedämme enemmän kuun pinnasta kuin merenpohjasta. Noin kerran viikossahan julkaistaan syvänmeren sukellusveneiden kuvaamia kuvia ennennäkemättömistä kaloista. Esimerkiksi ”The Orca”-kappaleemmekin on kirjoitettu Sea Worldissa vangitusta tappajavalaasta, joka tappoi kouluttajansa. Kävin koulua tytön kanssa, jonka isä omisti Sea Land-nimisen mereneläväpuiston ja tämä valas tappoi hänet raahaamalla hänet veden alle, missä hän hukkui. Tämä sama valas myytiin eteenpäin ja se sattui siirtymään sinne, missä Doctor asui. Sieltä sama valas myytiin eteenpäin Espanjaan. Tämä yksi valas yhdistää siis elämiämme! ”The Orca” kertoo asiat hieman fantastisemmin, kertoen vangitusta valaasta, joka kaikuluotaamalla yrittää ottaa maailman muihin valaisiin yhteyttä. Nämä valaat sitten yhdistävät voimansa ja kostavat heitä vanginneita ihmisiä vastaan.
Mitä mieltä sitten olette Sea Worldin kaltaisista paikoista?
Jimmy Hayward: Rannikolla asuttua ei voi olla ajattelematta, että nämä eläimet matkustavat pitkiä matkoja kerrallaan ja kommunikoivat mailien etäisyyksillä. Ne ovat älykkäitä ja tunteellisia eliöitä, eikä ole mitään syytä vangita heitä uima-altaisiin. Ne masentuvat vangittuina, esimerkiksi haitkin kuolevat näissä olosuhteissa, sillä niiden olisi tarkoitus olla vapaana ja liikkeellä. Ajatus tiedon lisäämisestä eläintarhojen avulla on toki jollain tasolla hyvä, mutta kaiken kaikkiaan eläinten vangitseminen näin on barbaarista ja typerää. Emme fanita.
Mitä bändillä on ajatuksissa tulevaisuudessa? Aiotteko pyrkiä soittamaan keikkoja, vaikka bändissänne on muissa bändeissä hyvin aktiivisia jäseniä?
Jimmy Hayward: Olemme toki hyvin kiireisiä, mutta ajatuksenamme on soittaa lyhyitä kiertueita ja vetää festareilla keikkaa. Haluamme päästä soittamaan mahdollisimman monelle hengelle, ja olemme hyvin sitoutuneita tähän, olemmehan sentään käyttäneet paljon aikaa tähän levyyn ja seuraavaankin. Haluaisimme kovasti päästä Eurooppaankin soittamaan. Tämmöistä suunnitteilla.
Onko teillä jo jotain luvassa vai onko tämä vielä ajatustasolla?
Jimmy Hayward: Olemme juuri suunnittelemassa asiaa buukkaajamme ja managerimme kanssa. Aiomme soittaa Yhdysvalloissa keikkoja ennen kesää ja olemme avoimia lisäkeikoille syksymmällä.
Kiitokset teille haastattelusta ja onnea levyn julkaisun kanssa! Onko vielä jotain, mitä haluaisitte sanoa faneillenne täällä Suomessa?
Jimmy Hayward: Tiedämme suomalaisten pitävän raskaammasta musiikista ja olevan hyvin omistautuneita sille, joten toivomme saavamme mahdollisuuden päästä soittamaan siellä päin. Toivomme, että he pitävät levystä yhtä paljon, kuin me pidimme sen tekemisestä!
Haastattelu: Arto Mäenpää
Teksti: Thomas Frankton