Merging Flare – Reverence

Kajaanista ponnistava läväyttää pöydälle debyyttialbuminsa juuri ennen entistä kuumemman kesän tuloa. Kajaanilaisia tuntien tosin pelkään, mitä sen kylän hullut ovat nyt menneet tekemään. Yhtyeen jäseniä löytyy mm. Heavy Metal Perseen takaa sekä Gamma Ray/Judas Priest/Running Wild –tribuuttibändeistä, joille yhtyeen musiikki kumarteleekin, vaan ei turhia nöyristele. Levyllä käy vierailemassa myös Kai Hansen (Gamma Ray, ex-Helloween). Yhtye on kerennyt vanhenemaan kymmenisen vuotta. Sen aikana heiltä on ilmestynyt vain pari demoa ja split single, joten liian kiire ei ensialbumilla ole ollut.

Levy laukaisee liikkeelle vauhdilla ja energialla antaen hyvän ensitahdin tulevalle reilulle 40 minuutille. Tietyt melodisen power metallin ja kasarihevin manööverit ovat heti kuultavissa, mutta mukava videopelimäisyys tuo erilaisen fiiliksen ja uutuuden tunteen. Saundimaailma on kirkas kuitenkin hengittäen tietynlaista ajattomuutta eikä levy kuulosta ylituotetulta. Ilmassa on myös pientä Dragonforcen tuntua. Soitto on taidokasta eikä turruta tylsään tykytykseen, muttei myöskään rupea liiaksi kikkailemaan ja ”soittorunkkailemaan” (tuota termiä kukaan tuskin käyttää, mutten keksinyt parempaakaan). Kappaleet kulkevat mutkattomasti ja kompastelematta eteenpäin. Rummuissa ei tyydytä pelkkään basaritykyttelyyn, vaan rytmi elää ja pitää homman lennokkaana. Laulu ei kalpene muiden instrumenttien alle, vaikka meinaakin rauhallisimmallaan mennä vähän ponnettomaksi. Laulualaa ja vaihtelua on kumminkin riittämiin, joten ei voi muuta kun nyökkäillä hyväksyvästi. Hyvin toteutettu kuorolaulanta antaa myös musiikille hyvää lisäilmettä. Sanoitukset myötäilevät sävellyksiä, eivätkä tee itsestään sen kummempaa numeroa.

Meno jatkuu alun viitoittamalla nopeudella miltei koko ajan; levylle ei ole yritetty saada turhaa pituutta balladeilla tai muilla täytteillä, joten levy pysyy hyvällä temmolla tiiviinä pakettina alusta loppuun. Loppua kohden meno tuntuu kuitenkin rauhoittuvan ja lopussa onkin sitten vain hyvästien aika. Bonusraidaksi yhtye on valinnut Riot –coverin ”Sign Of The Crinsom Storm”, joka on täysin uskollinen alkuperäiselle versiolle. Levyn kohokohtakappaleiksi nousee levyn kipakasti aukaiseva ”At Daggers Drawn”, kuin suoraan videopelistä oleva ”Terrordome”, jonka Queen –henkinen välikohtaus pistää kyynisemmänkin pitkätukan hymyilemään sekä ”Pride And Bravery”, jonka Blind Guardian-tyylinen kertosäe saa ainakin tämän arvostelijan innostumaan. ”Under The Fire” tuntuu olevan lähes levyn instrumentaalikappale, jolta tosin jäin odottamaan enemmän. Ehkä sittenkin ois pitänyt vähän soittotaidoilla elvistellä… mene ja tiedä. Muuten levyltä löytyykin melko tavallisia ralleja, vaikkei täytebiisitunnelmaa pääsekään syntymään, vaan jokainen kappale istuu hyvin paikoilleen.

En henkilökohtaisesti ole oikein tämän metallisuuntauksen ja –genren suurkuluttajia, koska tämän tyylin yhtyeet usein tuntuvat junnaavan paikallaan ja tyytymään toistamaan hyväksi havaittuja, mutta moneen kertaan toistettuja ratkaisuja musiikissaan. Kuitenkin tällä yhtyeellä on pieni omaleimaisuus musiikissaan, joka nostaa sen mielestäni power – ja speed metal paljoudesta esille. Itselle jäi tästä hyvä maku suuhun jälkeenpäin. Toisaalta odottaisin vielä enemmän sitä omaperäisyyttä ja rohkeampia musiikillisia ratkaisuja. Kuitenkin näin hyvin toteutetulle musiikille löytyy varmasti ottajansa ja suosittelen kenet tahansa tutustumaan tähän levyyn, varsinkin jos tämän suuntainen musiikki on yhtään lähellä sydäntä. Näkisin tämän levyn oleman omiaan baari-illan alussa ja autolevyksi. Nyt jään vain odottamaan, miten tämä tulee livetilanteessa toimimaan.

6/10

Kappalelista:

1. At Daggers Drawn
2. Faker
3. Carved In Stone
4. Terrordome
5. In The Line Of Fire
6. Steel Redeemer
7. Pride And Bravery
8. Killing Ground
9. Under The Fire
10. Star Odyssey
11. Sing Of The Crimsom Storm (Riot Cover)

http://www.myspace.com/mergingflare

Kirjoittanut: Ville Syrjälä

Kommentoi julkaisua