Merkittävän aikakauden päätös: KISS uransa viimeisellä Euroopan-keikalla Norjan Tonsbergissa

On se pakko myöntää, että tuntuu jotenkin surrealistiselta, että täällä sitä taas ollaan. Siis KISS -keikalla, näiden kaikkien vuosien ja kokemusten jälkeen. Joskus vuonna 1979 paikkeilla alkanut KISS-fanitukseni on toki vuosikymmenten saatossa saanut ns. normaalista suht poikkeavat mittasuhteet, johon on mahtunut matkustelua bändin keikoille ympäri maapalloa, tapaamisia ja sittemmin haastatteluja bändin entisten ja nykyisten jäsenten kanssa sekä Suomen oman KISS Armyn johtaminen jo useamman vuoden ajan. Huippuhetkiä tuolla pitkällä matkalla on ollut lukemattomia, mutta poimittakoon niistä vaikkapa 1988 Helsingin keikka, 1996 Donington, 2004 KISS Symphony Melbournessa ja vaikkapa nuo Karibialla toteutetut KISS Kruiset, joita tuli koettua yhteensä se kahdeksan kappaletta. KISS on antanut elämälleni paljon, mutta on se toki ottanutkin. Euromääriä en uskalla nykyään enää edes arvata, mutta faktaa lienee, että KISS kokoelmiini on kulunut vuosikymmenten aikana varmasti paljon enemmän euroja kuin mikä on vuonna 1954 rakennetun rintamamiestaloni arvo. No mutta se siitä. KISS:in jo neljättä vuotta jatkuvan ”End of the Road” -kiertueen vihoviimeinen Euroopan keikka järjestettiin nyt Norjassa, piskuisessa Tonsbergin kaupungissa, joka sijaitsee reilut sata kilometriä Oslosta etelään. Keikan sijainti tuntui toki oudolta, koska vaihtoehtoja olisi varmasti ollut vaikka kuinka, mutta loppujen lopuksi se ei ollut ollenkaan hullumpi valinta, koska tällä pienimuotoisella festivaaleilla oli yleisöä paikalla sen reilut 18 000 silmäparia.

Tonsbergin kaupunki, tai kylä, oli tosiaan valikoitunut syystä tai toisesta KISS:in viimeisen Europan keikan paikaksi. Saavuin keikkapäivänä paikalle Oslosta, jossa vietin edellisen yön, samassa hotellissa kuin bändi, totta kai. Gene Simmonsin ja Tommy Thayerin kanssa siinä tulikin edellisenä iltana turistua niitä näitä, ja bändin rumpali Eric Singer järjesti ystävällisesti kaikki tarvittavat passit, jotta pääsin taas kerran tapamaan bändiä täysissä tamineissaan ennen keikkaa. Kun saavuin Tonsbergiin noin klo 13, niin sää vaikutti todella pahalta. Koska kyseessä oli ulkoilmatapahtuma, niin ei vaikuttanut kovin lupaavalta, että noihin aikoihin vettä tuli taivaalta lähes kaatamalla. Ennusteet kuitenkin näyttivät, että sateen pitäisi hellittää klo 18 mennessä, ja niinhän siinä lopulta sitten kävikin. Kun olin katsomassa KISS:in soundcheckiä, taisi olla siinä klo 17:00, niin silloin vielä vähän tihutti, mutta sen jälkeen pilvet väistyivät, ja aurinko alkoi paistaa. Bändin tapaaminen ja valokuvien ottaminen tapahtui pari tuntia myöhemmin. Se oli vähän sellaista liukuhihnameininkiä, mutta kuitenkin yhtä jännittävää kuin aina aiemminkin. On se kumma, että vaikka tuo tilanne on toistunut aiemmin aikas monta kertaa, niin aina se vaan on yhtä kuumottava ja jännittävä juttu.

KISS:in keikka oli ilmoitettu alkavaksi 20:30, joten ennen sitä oli hyvä aikaa nähdä vanhoja tuttuja ja ”kollegoita” muista maista. Juttelin pitkät tovit ruotsalaisten ja norjalaisten KISS Army -tyyppien kanssa. Monet heistä kun ovat olleet tuttuja jo vuosikymmenten ajan eri asiayhteyksistä. sitä kun jäi suustaan kunnolla kiinni, niin tapahtuman muut bändit, The Darkness ja The Eagles of Death Metal jäivät kokonaan näkemättä. Käväisin tässä kohtaa myös pikaisesti bändin merkkarikojulla, ja tein tarvittavat ostokset. Tällä kertaa ne jäivät suht vaatimattomiksi, koska esim. t-paitojen hinta lähenteli 60 euroa. No, yksi paita ja kiertuekirja sieltä sentään tarttui tälläkin kertaa mukaan. Tuo hinnoittelu kyllä otti päähän, koska tarjolla oli mm. uniikki brodeerattu satiininen KISS-takki, joka olisi ollut todella komea hankinta. 350 euroa oli vaan tällä kertaa liikaa moisesta, joten sinne jäi rotsi hieno.

Olin akreditoitunut keikalle myös valokuvaajana, joten seuraavaksi oli vuorossa meidän kuvaajien kokoontuminen lavan kulmalle noin varttia ennen keikkaa. Siinä sitä sitten kuunneltiin kuvausohjeita, ja ne olivat melko samanlaiset kuin aiemmillakin keikoilla. Kuvata saisi kaksi ensimmäistä biisiä, ei salamaa, ja keikan alkaessa pitää varoa pommeja ja pysyä poissa järjestysmiesten tieltä, kun he kantavat keikan alettua pois bändin KISS-logolla varustetun massiivisen esiriipun. Asia selvä. Tasan klo 20:30 alkoi Tonsbergin lavan ämyreistä humisemaan tuo tuttuakin tutumpi ”alkupörinä”, hetkeä myöhemmin keikka lävähti sitten käyntiin ”Detroit Rock Citylla”. Hetkinen! Mikä tässä kohtaa keikkaa jäi puuttumaan, on kysymys? Aivan, tällä keikalla ei kuultu lainkaan KISS:in keikkojen aloituksen tavaramerkiksi muodostunutta alkuhuutoa, jonka olisi pitänyt olla muotoa ”Allright Tonsberg, You Wanted the Best, You Got the Best. The Hottest band in the World, KISS!!”. Mutta sitäpä ei koskaan tullut, ja taisi olla omaan muistiini ihka ensimmäinen kerta, kun noin on käynyt. No, eipä tuota totta puhuen pistänyt siinä kaikessa kiireessä isommin edes merkille, koska bändi oli jo lavalla täysi tohina päällä. Kiertueen aiemmilta keikoilta totuttuun tapaan, bändi ”laskeutui” ”Detroit Rock Cityn” alussa alas korkeuksista valtavien pyrojen ja pommien säestämänä. Kuten aiemminkin, toisena biisinä kuultiin ”Shout It Out Loud”. Siinä piti kuvaajilla kiirettä napsia kuvia niin nopsaan ja niin paljon kuin mahdollista, koska tämän biisin jälkeen meillä oli komento käydä viemässä kamerat erillisen säilytykseen, koska kuvaaminen ei loppukeikan aikana ollut sallittua ammattivälineillä. Mutta jo tuossa kohtaa kahden biisin jälkeen, oli helppo todeta kuitenkin se, että KISS on edelleen todella hyvässä iskussa. Bändin viime vuoden loistavan Helsingin keikan jälkeen tuli hieman sellainen fiilis, että silloin olisi ollut bändille se oikea hetki laittaa pillit pussiin, ennen kuin jalka alkaa painamaan liikaa. Mutta tämä keikka osoitti, että kyllä se jalka sedillä edelleenkin nousee vähintäänkin riittävästi.

Kameroita vietäessä taustalla kaikui ikivihreä ”Deuce”, ja saman reissun aikana tuli missattua visuaalisesti osin myös ”War Machine”.  ”Heaven’s on Fire” edusti bändin 80-luvun maskitonta aikakautta, ollen ”Lick It Upin” ohella ainoa biisi tuolta periodilta. On myönnettävä, että tuon aikakauden yliskippaaminen lähes totaalisesti ottaa kyllä edelleen päähän, mutta olihan tuo totta kai etukäteen jo tiedossa. Niinhän se on ollut jo vuosikymmeniä, mutta edelleen jankkaan sitä, että kyllä sieltä olisi voinut muutaman rallin enemmän mukaan sisällyttää. Vaikkapa ”Hide Your Heart”, ”Unholy”, tai ”Domino” olisi ollut kiva kuulla noiden iänikuisten ”Love Gunin”, ja ”Dr.Loven” sijasta. Samaten tuo bändin ”uutta” tuotantoa edustanut ”Say Yeah” olisi kyllä joutanut kiertoon. Melkein mikä tahansa ”uusista” biiseistä (”Sonic Boom” / ”Monster”) sen tilalla olisi ollut parempi vaihtoehto. No, näillä kuitenkin näköjään mennään näemmä hamaan loppuun asti. Settilistassa oli viime vuoteen verratessa vain kaksi muutosta. ”Do You Love Me” oli tiputettu setistä kokonaan pois, ja ”Tears Are Fallingin” sijasta kuultiin nyt vanha seitsemänkymmentäluvun klassikko ”Makin’ Love”. ”Makin’ Love” on ihan hyvä lisä, ja uran tässä vaiheessa kaikki muutokset ovat toki tervetulleita. Mutta omaan makuuni parempi, jos ”Tearsin” sijasta setistä olisi tiputettu vaikkapa ”Lick It Up” tai tuo ”Dr.Love”.

Tuon marginaalisen settimuutoksen lisäksi ei oikeastaan mikään ollut muuttunut sitten viime vuoden, tai vuoden 2019, jolloin tämä kiertue aikoinaan alkoi. Energinen demoni syöksi tulta ja joi verta, ”Starchild” ”lensi” yleisön päällä ja lauloi ”Love Gunin” ja ”I Was Made For Loving Youn” omalla pikkustagellaan päälavaa vastapäätä. Ace Frehleyn maskin ja hahmon ominut Tommy Thayer ”ampui” kitarallaan raketteja soolon aikana. Samaten Peter Crissin hahmon sittemmin ominut Eric Singer soitteli mallikkaasti, ja laulaa lurautti vanhat Crissin alun perin laulamat-klassikot ”Black Diamond”, ja ”Beth.”  Jälkimmäinen biisi toimi taustanauhalta tulleen pianonauhan säestyksellä keikan toisena encorena. Keikasta jä totta puhuen hieman kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta tämä kaikki on kyllä NIIN nähty ja koettu, mutta samaan aikaan on todettavaa, että shown kaikki osa-alueet toimivat edelleen hienosti. Minkäänlaista hyytymistä ole esim. Simmonsilla havaittavissa, vaikka ikää on mittarissa jo se kunnioitettavat 74 vuotta. Jos tästä keikasta nyt hakemalla hakee jotain eroja näkemiini tämän kiertueen aiempiin keikkoihin, niin se voisi olla siinä, että pyroja ja pommeja ammuttiin ilmaan aivan julmetun paljon. Siis, niitä kyllä on käytetty runsaalla kädellä aiemminkin, mutta nyt jäi vähän sellainen fiilis, että koska kyseessä oli vihoviimeinen Europan keikka, niin nyt ammuttiin kaikki jäljellä olevat pommit pois kuljeksimasta. Mitäpä niitä enää takaisin Jenkkilään roudaamaan. Erityisesti ”Black Diamondin” ja setin päättäneen ”Rock and Roll All Niten” aikana meno oli kuin sotatantereella.

”Rock and Roll All Niten” vielä pauhatessa, tuli itsellekin hieman nostalginen tai jopa euforinen olo. KISS toimi livenä edelleen hienosti, bändi näytti ja kuulosti hyvältä, mutta samaan aikaan tuli mieleen, että tämä tosiaan oli se vihoviimeinen kerta, kun bändin tällä mantereella näki livenä. Toki omassa kalenterissani ovat vielä tulossa bändin uran lopullisesti päättävät kaksi keikkaa joulukuussa New Yorkin legendaarisella Madison Square Gardenilla, mutta joka tapauksessa, erän aikakauden päätöstä tämäkin keikka kuitenkin edusti. Monet ovat tässä viime aikoina huumorilla veistelleet, että tämä kiertue oli ainoastaan viimeinen ennen sitä seuraavaa. Periaatteessa, tämän keikan perustella, bändi voisi hyvinkin vielä jatkaa jonkin aikaa, mutta itse en siihen kyllä enää usko. Jokainen KISS show on kuitenkin sellaisenaan sen verran kova fyysinen suoritus, että eipä siihen kyllä enää ainakaan bändin alkuperäisjäsenet enää fysiikan laeista johtuen enää pitkään kykene. Kyllä se nyt oli sitten tässä, ja pikku hiljaa pitää totutella ajatukseen, että nyt jo yli neljäkymmentä vuotta vahvasti elämässä läsnä ollut asia lakkaa piakkoin olemasta kokonaan. Kiitos bändille kaikesta ja nähdään sitten viimeistä kertaa New Yorkissa joulukuussa.

Settilista:

1. Detroit Rock City
2. Shout It Out Loud
3. Deuce
4. War Machine
5. Heaven’s on Fire
6. I Love It Loud
7. Say Yeah
8. Cold Gin
9. Lick It Up
10. Calling Dr. Love
11. Makin’ Love
12. Psycho Circus
13. 100,000 Years
14. God of Thunder
15. Love Gun
16. Black Diamond
17. Beth
18. I Was Made for Lovin’ You
19. Rock and Roll All Nite