Merry metalia uusilla vivahteilla – Reckless Loven ”InVader” 10 vuotta

Merry metalin sanansaattaja eli Reckless Love julkaisi maaliskuun 4. päivä vuonna 2016 neljännen studioalbumin ”InVader”. Albumi ei ollut pelkkä jatkumo aiemmalle, vaan samalla esiteltiin hienovaraisesti uudistunut ja musiikillisesti suuntaansa muuttanut yhtye. Ennen pitkäsoiton ilmestymistä saatiin tulevasta esimakua kappaleiden ”Keep It Up All Night” ja ”Monster” muodossa. Ensin mainittu jäi harmillisesti pelkästään brittipainoksen bonusraidaksi, eikä sitä löydy myöskään suoratoistopalveluista. Onneksi kappale löytyy kuitenkin YouTubesta.

”InVader” on Reckless Loven tähänastisen uran monipuolisin kokonaisuus. Kasarimusiikin sävyt ovat yhä vahvasti läsnä, mutta niiden rinnalle nousee vaikutteita metallista, popista ja jopa rapista. Muutos ei ole mullistava mutta riittävän selvä tuodakseen yhtyeen soundiin uutta yllätyksellisyyttä. Sen lisäksi huomio kiinnittyy väistämättä myös albumin kanteen: aiempien levyjen värikkäät kannet ovat nyt muuttuneet pelkistetyn mustavalkoiseen kuvaan.

Lyriikoissa liikutaan yhä, missä muuallakaan, rockin perinteisillä poluilla. Biiseissä juhlitaan viikonloppua, ylistetään Skandinavian kauniita naisia ja riudutaan kohtalokkaassa rakkaudessa. Ja jos Reckless Loven kakkosalbumilta löytyvä ”Hot” toimi aikanaan kuumana kesähittinä, nostaa posket punoittamaan saava ”Child of the Sun” teeman vielä paria astetta aurinkoisemmaksi.

En ollut tätä ennen palannut ”InVaderin” pariin kokonaisuutena pitkään aikaan. Julkaisun aikoihin mieleeni jäivät lähinnä ”We Are the Weekend”, ”Hands”, ”Monster” ja ”Destiny”, kun taas muu materiaali tuntui asettuvan siihen turvalliseen ihan ok -lokeroon. Näin vuosikymmen myöhemmin kuuntelukokemus onkin yllättäen toisenlainen, ja levy avautuu tasaisempana kokonaisuutena kuin muistin. Lieneekö kyseessä oman musiikkimaun kehittyminen, mene ja tiedä. Silti yksikään kappale ei vieläkään horjuta omalla arvoasteikollani ”Spirit”-albumin ”Runaway Love” -raidan asemaa.

”InVaderilla” Reckless Loveen liitetty merry metal -termi elää edelleen vahvasti, mutta samalla kokonaisuus esittelee aiempaa monipuolisemman yhtyeen. Albumi muistuttaa, ettei elämää tai itseään tarvitse ottaa aina turhan vakavasti. Erityistä pitkäsoitolla, kuten bändin tuotannossa yleensäkin, on Olli Hermanin tulkinta. Harva solisti pystyy laulamaan niin, että hymyn voi kuulla äänessä ja aistia rivien välistä. ”Invader” toimii yhtä luontevasti bileiden taustalla kuin keskittyneessä kuuntelussa.