Meshuggah

Meshuggah 2014Ruotsalainen metallisuuruus Meshuggah julkaisi uuden live-DVD:nsä ”Ophidian Trek” 29.9.2014. Tänä vuonna myös bändin ensimmäisestä EP:stä tulee kuluneeksi 25 vuotta. Kaaoszine pääsi juttelemaan Meshuggahin rumpalin Tomas Haaken kanssa bändin tulevaisuudesta, menneisyydestä ja tietysti myös nykyhetkestä.

Hei Tomas. Mitäs itsellesi tällä hetkellä kuuluu?

Tomas: Minulla menee melkoisen hyvin: Kirjoitamme biisejä uudelle levylle; olemme työskennelleet sen parissa nyt pari kuukautta, mutta työ on vasta alussa. Aina on kuitenkin mukava tehdä uutta levyä. Julkaisupäivämäärää ei luonnollisesti ole määritelty, mutta levy julkaistaan aikaisintaan loppuvuodesta 2015. Tietysti se nykyään riippuu myös levy-yhtiöstämme. Levyn julkaisu halutaan priorisoida niin, ettei sitä julkaista samaan aikaan kuin vaikkapa Slayerin uusi levy.

Julkaisitte noin viikko sitten huvittavan teaserin uudesta live-DVD:stänne. Mistä saitte idean moiseen videoon?

Tomas: Ensinnäkin, olemme hieman allergisia näillä jutuille, joissa markkinoidaan bändiä tuotteena, istutaan yhdessä kameran edessä tyyliin ”Hei tyypit, tsekatkaa uusi levymme…”. Me emme pidä moisesta ja emme varsinkaan pidä moisen tekemisestä. Nuclear Blastin tyypit olivat perseessämme kiinni, että meidän pitäisi tehdä teaseri DVD:tä varten. Ärtymyksemme heitä kohtaan oli itse asiassa innoituksena videon tekemiseen: siinä kerrottaisiin ihmisille, mitä mieltä olemme moisista videoista, ja samalla se hoitaisi asian hieman hauskalla tavalla. Kirjoitin paperille lyhyen version siitä, mitä puhuisimme pätkässä, ja se ihme kyllä toimi. Tylsiä ja samankaltaisia markkinointivideoita on jo maailmassa tarpeeksi.

Kuten jo mainittu, Meshuggah julkaisee uuden live-DVD:n nimeltään ”Ophidian Trek”, jolla juhlistetaan bändin ensimmäisen EP:n julkaisua 25 vuoden takaa. Mistä saitte idean julkaista live-DVD:n eikä vaikkapa kokoelmalevyä tai uutta albumia?

Tomas: Julkaisun ajoitus on hieman outo, koska DVD:n julkaisua ei suunniteltu kovinkaan kauan eikä sillä ollut tarkoitus olla mitään tekemistä 25. juhlavuoden kanssa. Se on itsenäinen julkaisu, joka vain satuttiin julkaisemaan samana vuonna, kun ensimmäisen EP:n julkaistusta on kulunut 25 vuotta. Soitimme kesäkuussa kiertueen USA:ssa ja soitimme siellä todella vanhaa settiä, ensimmäisiltä EP:iltä ja albumeilta, joten jos tämä julkaisu olisi juhla-DVD, siellä pitäisi olla noita vanhoja biisejä. Meiltä on tosin tulossa joulukuussa vinyyliboksi, jonka on tarkoitus olla juhlajulkaisu 25 vuoden kunniaksi. Boksilla tulee olemaan kaikki tähänastiset albumit ja ensimmäinen EP:mme, lisäksi jokaisessa vinyylissä on uusi kansitaide. Boksi tuskin tulee myymään paljon sen hinnan vuoksi, mutta se tulee joka tapauksessa olemaan virallinen juhlajulkaisumme.

Liityit bändiin vuonna 1990, joten et ollut bändissä, kun bändin ensimmäinen EP julkaistiin. Kuuntelitko EP:tä, ennen kuin liityit bändiin ja miten liittymisesi loppujen lopuksi tapahtui?

Meshuggah 2Tomas: Kun se EP julkaistiin, kaikki tuttuni koulussa ja kotikaupungissani kuuntelivat sitä. Ostin sen itse varmaankin noin kaksi viikkoa julkaisun jälkeen ja kuuntelin sitä paljon. Se oli minusta mahtava levy, joka siihen aikaan oli myös jotain ennen kuulumatonta. Tuntui oudolta, että vain vuoden päästä sen julkaisusta sain soiton eräästä musiikkiliikkeestä, josta ostin rumputarvikkeita. Liikkeen omistajalla oli numeroni, ja hän soitti, että Meshuggah etsii uutta rumpalia. Hän antoi sitten minun numeroni bändin tyypeille, ja parin viikon kuluttua tapasimme siinä musiikkiliikkeessä, puhuimme hieman ja menimme heidän treenikämpälleen ja koetimme soittaa hieman yhdessä. Loppu onkin historiaa.

Teiltä on tulossa myös toinen julkaisu, alun perin vuonna 2004 ilmestyneen ”I”-EP:n uudelleenjulkaisu. Miksi halusitte julkaista uudelleen tämän EP:n?

Tomas: Alun perin sen kappaleen oli tarkoitus olla palvelus ystävällemme, joka soitti bändissä nimeltä Mushroomhead. Hän oli aloittamassa omaa levy-yhtiötään ja pyysi meitä tekemään kappaleen split-albumille. Loppujen lopuksi siitä tuli jotain aivan muuta kuin tavallinen viiden minuutin kappale. Siitä tuli lopulta EP, ja se on edelleen yksi niistä biiseistä, joista olemme hyvin ylpeitä ja jota rakastamme edelleen. Emme ikinä olleet oikein tyytyväisiä tuon EP:n saatavuuteen, ja kaiken aikaa fanit kyselivät, mistä sen voisi saada. Mutta emme voineet auttaa, koska painos oli ollut lopussa jo kauan. Levy-yhtiö, jonka kautta EP julkaistiin, kaatui ja saimme sen julkaisuoikeudet takaisin, minkä jälkeen otimme yhteyttä Nuclear Blastiin, joka oli jo pitkään halunnut julkaista EP:n uudestaan. Heidän jakeluverkollaan pystyimme takaamaan, että kaikilla faneilla olisi mahdollisuus hankkia EP. Mielestäni se on edelleen mahtava levytys, joka venytti rajojamme ja josta meillä on syytäkin olla ylpeä. Toivon tietysti, että ihmiset ovat yhä kiinnostuneita tästä EP:stä, varsinkin nyt kun se on niin sanotusti kokopitkä EP. Se sisältää ylimääräisen, alun perin elokuvaa varten kirjoitetun kappaleen nimeltään ”Pitch Black” ja pari muuta liveä, nyt siinä siis on entistä enemmän vastinetta rahalle.

On usein mainittu, ettei ”I”-EP:tä ole kirjoitettu kovinkaan perinteisellä kirjoitustavalla. Voisitko kertoa, miten päädyitte 21-minuuttiseen hirviökappaleeseen?

Meshuggah 1Tomas: Se on täysin sattumanvaraisesti tehty kappale. Vuosien ajan ihmiset ovat pyytäneet, että soittaisimme sitä livenä, mutta koko kappaleen opettelu on todella vaikeaa. Ainoa vaihtoehto on vain kuunnella ja kuunnella sitä kappaletta uudestaan ja uudestaan, kunnes osaat sen kokonaan, koska sen ero muihin kappaleisiin on se, ettei siinä ole ollenkaan kiertävää riffiä tai rumpukomppia. ”I” perustuu kokonaan sattumanvaraisuuteen, eikä siinä ole kaavaa, miten se menee. Kun sitä tehtiin, pystytimme rummut ja ryhdyimme Fredrickin kanssa miettimään, millaisen kappaleen tekisimme. Mietimme kauan, kunnes jompikumpi meistä sanoi, että alkuun on tultava ihan helvetin pitkä rumpufilli, sillä tavalla biisi alkaisi. Menin rumpusetin taakse ja koetin paria erilaista soittotyyliä; lopulta totesimme: ”Okei, tämä tehdään näin.” Ei mitään kaavaa, 15 minuuttia täysin sattumanvaraista soittoa, josta noin yksi ja puoli minuuttia päätyi kappaleen aluksi. Kitaraosuudet eivät myöskään olleet helppoja tehdä, joten kehitimme eräänlaisen kartoituksen, että osasimme soittaa osuudet levylle. Siitä tuli joka tapauksessa lopulta hitonmoinen biisi, muuten emme taatusti olisi edes harkinneet uudelleenjulkaisevamme 10 vuotta vanhaa kappaletta. Uskomme edelleen, että biisi on erilainen kuin mikään muu koskaan tehty, ja nyt kaikilla halukkailla on jälleen mahdollisuus ostaa se.

Meshuggah ei ole koskaan kirjoittanut varsinaista teema-albumia, vaikka usein levyjen sanoituksissa kulkee hento punainen lanka. Haluaisitko joskus tehdä teema-albumin lyriikoiden osalta?

Tomas: Me olemme bändi, joka pistää kohtuullisen paljon työtä ja vaivaa sanoituksiin, me emme halua niiden vain olevan lauseita, joita karjutaan musiikin päälle. Me yritämme tehdä niistä aina merkittäviä ja sellaisia, että ne kuvaavat biisin yleistä tunnelmaa. Teemalevyistä puheen ollen, ensimmäisenä mieleen tulee tietysti ”Operation Mindcrime”, levy jossa on selkeä tarina koko albumin pituudelta. Meillä itse asiassa on yksi teemalevy, ”Catch 33”, jonka teemana ovat paradoksit. Verrattuna johonkin simppeliin teemalevyyn ”Catch 33”:sta on kohtuullisen vaikea saada kiinni. Vaikka sen levyn takakannessa on 13 biisiä, emme alun perin halunneet siihen biisejä vaan yhden 37 minuutin kappaleen; mutta Nuclear Blast ilmoitti, että siinä on pakko olla kappaleet, koska kukaan ei halua kuulla 37-minuuttista järkälettä. Joten heidän vaatimuksestaan me pilkoimme levyn kolmeentoista kappaleeseen, jotta se vaikuttaisi perinteiseltä albumilta. Emme olisi halunneet näin tehdä mutta ymmärsimme myös heidän kantansa asiaan. Meille kappale tulee tosin ikuisesti olemaan 37-minuuttinen järkäle.

Uskoisin fanien rakastavan 37-minuuttista järkälebiisiä.

Meshuggah 3Tomas: Olen ehdottomasti samaa mieltä! Levy-yhtiöt ajattelevat kuin myyntimiehet, eivät kuin muusikot. Ymmärrän heidän kantansa, mutta kun nyt mietin asiaa, vituttaa, että annoimme periksi. Olisi vain pitänyt jättää levylle yksi biisi nimeltä ”Catch 33”.

Ehkäpä teidän pitäisi uudelleenjulkaista myös se albumi?

Tomas: Meidän todella pitäisi, ja oikeastaan uskon, että tulemme vielä julkaisemaankin. En ole kertonut tästä kenellekään, joten olet ensimmäinen, joka tästä kuulee. Joulukuussa julkaistavassa boksissa on jokaiselle levylle tehty uusi kansi, jotka silti tunnistaa tyyliin ”Ah, tämä on ObZen”, mutta ne ovat silti erilaisia. Ne on tehnyt sama mies, joka teki kannen ”Koloss”:iin, joten tulevaisuudessa uskon, että julkaisemme uudelleen levyt muissakin muodoissa uusilla kansitaiteilla. Kun se tapahtuu, muistan keskustelumme ja julkaisemme ne tällä kertaa vain yhtenä, kokonaisena biisinä!

Tulette tekemään pienen kiertueen joulukuussa, onko bändillä suunnitelmia sen jälkeen?

Tomas: Suunnitelmia ei oikeastaan ole, vaikka nykyään yritämme suunnitella elämäämme mahdollisimman pitkälle. Tällä kertaa se on ollut aika hullua, koska meillä oli suunnitelmissa tehdä vain pari keikkaa USA:ssa, mutta ne muuttuivatkin kiertueeksi. Sitten eurooppalaiset fanit kuulivat, että soitimme vanhaa materiaalia USA:ssa, ja he olivat tietysti tyyliin ”C’mon, teidän täytyy soittaa noita Euroopassakin”. Ja tämä Euroopan kiertue on hyvitys faneillemme. Se on vain melkoisen lyhyt, 8–9 keikkaa, joiden jälkeen jatkamme albumin kirjoittamista. Mutta tietysti kiertue on myös rahakysymys, usein on päädytty tilanteeseen, jossa meidän on täytynyt lähteä kiertueelle rahallisista syistä, koska meille ei nykyään ole muuta työtä kuin Meshuggah, josta saamme palkkaa. Osalla meistä on lapsia, emme ole enää 18, että voisimme vain elellä satunnaisella minimirahalla, vaan tarvitsemme säännöllistä palkkaa. Suunnitelmana on silti jatkaa kirjoittamista ja tehdä kesällä festarikeikkoja, toivottavasti myös Suomessa.

Kuten tuossa jo mainitsit, saatte rahaa Meshuggahissa soittamisesta. Onko harrastuksen muuttuminen työksi muuttanut sitä, miltä tuntuu soittaa ja tehdä keikkoja?

MeshuggahTomas: Ensimmäistä kertaa saimme palkkaa noin 10 vuotta sitten, kun aloitimme yrityksen bändin nimellä. Rahaa ei tosiaankaan tullut säännöllisesti joka kuukausi, se meni ennemminkin niin, että jos kävi kiertämässä, saattoi saada jonkin verran rahaa. Nykyään olemme siinä pisteessä, että tienaamme tarpeeksi elääksemme sillä emmekä tarvitse toista työpaikkaa; emme tienaa tarpeeksi, että voisimme ajella urheiluautoilla ja elellä leveästi. On mukavaa, että pystyy elämään musiikilla varsinkin, kun emme koskaan olettaneet, että tällaisella musiikilla voisi tienata mitään – me kun emme ole missään muodossa mainstream-musiikkia. Musiikki on tosin muuttunut siinä määrin, ettei se ole enää kovin rankkaa ja pikku hiljaa muutumme kohti metallin mainstreamia (naurua). Extreme-musiikki on nykyään vitun extremeä! Esimerkiksi bändi nimeltään Nile vetää helvetin lujaa! Näinä päivinä maailmassa on paljon nopeita rumpaleita ja muita muusikkoja. Tuntuu siltä, että myös genret kehittyvät, niin kuin jotkin uudet black metal –bändit: heillä ei ole corpse painteja vaan täysin tatuoidut kädet ja värikkäät vaatteet, he näyttävät hipstereiltä! Black metallista on tullut hipsterimusiikkia, mitä vittua!

Mitkä Meshuggahin uran biisit ovat suosikkejasi soittaa livenä, ja onko biisejä, joiden soittamisesta livenä et pidä ollenkaan?

Tomas: Mainitakseni muutaman suosikkini… täytyy muuten sanoa, etten pidä kappaleista, jotka ovat todella raskaita soittaa, joten hitaat ja raskaat kappaleet ovat lähellä sydäntäni. Voin nauttia niiden soittamisesta, kun ei tarvitse koko ajan vetää täysillä ja tehdä kaikkea yhtä aikaa, niin kuin esimerkiksi ”Bleed”-biisissä, joka on todella hektinen kappale kuten myös useimmat ”Chaosphere”-ajan kappaleet. Olen ylpeä siitä, että pystymme vetämään niitä livenä, mutta ne eivät ole nautittavia soittaa. Suosikkikappaleitani ovat ”I’m Colossus” ja ”Dancers to a Discordant System”, jotka ovat hitaita, raskaita biisejä. Sellaisia on mukava soittaa. Kun taas jotkin biisit tulevat vastaan settilistassa, niin vituttaa mutta pakkohan ne on vetää. ”Chaospheren” kappaleet kuten ”The Mouth Licking What You’ve Bled” ja sitten tietysti jo edellä mainittu ”Bleed” ovat fanien suosikkeja, joten ne on pakko vetää joka keikalla. Pidän tosin ”Bleed”-kappaleen yleisestä sekopäisestä tunnelmasta, en vain pidä sen soittamisesta.

Kiitos haastattelusta! Haluatko vielä sanoa tähän loppuun jotain suomalaisille faneille?

Tomas: Ei oikeastaan, minulla harvemmin on järkevää sanottavaa loppuun, mutta pysykää suomalaisina, sillä me rakastamme teitä!

Haastattelu:
Samuli Jalonen

Kommentoi julkaisua