Metalcore-ilta, jonka missaaminen olisi kaduttanut – Setyøursails, Within Destruction ja Ghøstkid järisyttivät Lutakkoa

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 8.10.2024

Viime lauantai oli todellinen metalcoren jyrähdys Jyväskylässä, kun Ghøstkid saapui ensimmäistä kertaa Lutakkoon tuoden mukanaan kotimaastaan Setyøursailsin sekä aina Sloveniasta asti tulleen Within Destructionin. Varoitus! Mikäli metalcore on lähellä sydäntäsi ja satuit missaamaan Ghøstkidin keikat Suomessa, ei kannata kääntää veistä haavassa ja lukea raporttia.

Harvoin keikka alkaa yhtä hätkäyttävästi kuin mitä Setyøursailsin konsertti teki. Alkuintro kajahti ilmoille kuin varkain ja saksalaisyhtye tuli lavalle sen turvin. En tiennyt yhtyeestä entuudestaan mitään, joten yllätyin iloisesti, kun muuten miespainotteisen yhtyeen kanssa lavalle asteli vokalisti Jules Mitch. Olen viime vuosina innostunut erityisesti naissolistien johtamista kokoonpanoista, sillä usein näissä yhtyeissä on hyvin taitava solisti. Ja niin oli Setyøursailsin kohdallakin.

Sen lisäksi, että Mitch kykeni tulkitsemaan aggressiivisia lauluosuuksia täydellä sydämellä, onnistui hän myös luontevalla tavalla innostamaan yleisöä mukaan. Hänen lämmin olemuksensa huokui vilpitöntä kiitosta siitä, että yleisöä oli kertynyt jo alkuillasta hyvin paikalle. Ja jotain kertoo yhtyeestä itsestään jo sekin, että se sai innostettua kuuntelijat pittiin. Sen perusteella, mitä olen Lutakossa vuosien saatossa käynyt, näin ei ole montaa kertaa lämmittelijäyhtyeen kohdalla tapahtunut.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Koska illan aikataulu oli tiivis, soitti Setyøursails intensiivisen puolentunnin mittaisen keikan. Saksalaisyhtyeen jälkeen lavalle astui slovenialainen Within Destruction, joka vaikutti eksoottiselta jo pelkästään kotimaansa ja myynnissä olleiden mangatyylisten paitojen takia. Kun Kolmihenkinen yhtye sitten kapusi lavalle, oli luvassa persoonallista metalcorea, johon oli sekoitettu kaukoaasialaisia vivahteita.

Erityisesti Within Destructionin keikan alkupuoli kuulosti erikoisten ja murjovien kappaleiden sillisalaatilta, joka muuttui keikan loppua kohden lähinnä raskaaksi. Yhtyeen vokalisti innosti yleisöä riehumaan mukana, minkä yhtyeen musiikkikin teki, ja nähtiinpä keikan aikana pienimuotoinen ”wall of death”. Vaikka vokalisti ei kyennyt ehkä kommunikoinnillaan innostamaan yleisöä, puhui musiikki puolestaan, ja pittejä nähtiin useita konsertin aikana. Yleisö oli enemmän kuin tyytyväinen slovenialaisyhtyeeseen.

Illan pääesiintyjä, Ghøstkid, oli myös itsessään oma erikoinen lukunsa. Olin tutustunut yhtyeen musiikkiin etukäteen, mutten heidän ulkoiseen habitukseensa, joten parin ensimmäinen kappaleen aikana sain ihmetellä lettipäistä, valkoiseksi naamansa meikannutta laulaja Sebastian Biesleriä, sekä lähes demonimaista basisti Stanislaw Czywilliä. Myös muut jäsenet olivat pukeutuneet Ghøstkidin imagon mukaisesti, mutta erityisesti Bieslerin ja Czywillin ulkonäkö kiinnittivät katseen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Ghøstkid on ollut olemassa vuodesta 2020 lähtien, mutta siihen nähden yhtye omaa vahvan kuulijakunnan. Syynä on tietysti se, että Biesler lukeutuu yhdeksi Eskimo Callboyn (nykyisin Electric Callboy) perustajajäseneksi ja vaikutti yhtyeessä vuosikymmenen ajan. Osa kuulijoista on siis tullut aikaisemman yhtyeen kautta ja loput hankittu kovalla työllä. Toisin kuin Electric Callboy, nojautuu Ghøstkid ulosannissaan vakavamman ilmaisun puolelle, joka on äärimmäisen aggressiivista ja melankolista.

Täydellinen synkistely on kuitenkin estetty sillä, että osa kappaleista on kevyempiä ja lähes kaikki kappaleet sisältävät melodisesti kevyempi osuuksia, jotka keventävät tunnelmaa. Sanoituksissa vaikutti olevan kosketuspintaa ympärillä olevaan elämään, mikä tekikin niistä helposti samaistuttavia. Oman lisänsä keikkaan antoi Bieslerin lämminhenkinen juttelu kuulijoiden kanssa, sekä hienoinen pelleily, jota tapahtui yhtyeen toimesta.

Ghøstkid oli illan ehdoton vetonaula, mutta Setyøursails ja Within Destruction eivät varsinaisesti jääneet yhtyeen varjoon, vaan esiintyjät muodostivat yhdessä metalcorelle omistetun illan. Jokainen yhtye toi iltaan osuutensa, jolla merkityksensä. Lauantai-iltana kuultiin naurua ja koettiin iloa kaiken pittaamisen ja hyppimisen ohessa.