Metalheim IV 11.–12.10.2013 @ Nosturi, Helsinki
Neljättä kertaa järjestetty sisäfestari Metalheim täytti lokakuun puolessavälissä Nosturin alakertaa myöten – tai siis ainakin sen oli tarkoitus täyttää, mutta muutama päivä ennen tapahtumaa saimme lukea hälyttävän blogitekstin lippujen ennakkomyynnin nihkeydestä. Joka tapauksessa tarjolla oli kahden illan verran metelimusiikkia kahdella lavalla, joten Kaaoszinekin rantautui paikalle tarkastamaan, millaista menoa olikaan tarjolla.
Perjantai 11.10.2013:
Epäilystäni huolimatta ennätin perjantaina Nosturiin näkemään ensimmäisenä Alakerran puolella musisoineen Ratfacen. Kyseessä oli bändin uusimman ”Negative Partycore” -levyn julkkarikeikka, ja menokin oli tämän mukaisesti hyvin vapautuneen oloista. Puolen tunnin rykäisyssä oli mukavaa punk-meininkiä havaittavissa; hiukan itseäni kävi kuitenkin häiritsemään pienoinen yleisön kosiskelu. Nimittäin lavalle ”vierailevaksi tähdeksi” kutsuttu lapsi ei muutamalla huudetulla kohdalla tuonut juurikaan mitään lisäarvoa keikkaan. Mutta varmasti jonkun katsojan/kuulijan mielestä tämäkin oli hyvä lisä. Joka tapauksessa, reipas aloitus iltamille tässä tarjoiltiin.
Mainos päättyy
Seuraavaksi Nosturin varsinaisen salin lavan pääsi Metalheimin osalta korkkaamaan Tuomas Saukkosen Wolfheart. Keikka tärähtikin käyntiin sellaisella voimalla, että tässä koettiin viikonlopun ensimmäiset kylmät väreet selkäpiissä. Tästä voinette päätellä, että bändi kyllä toimi livenä hienosti. Keikkaan saatiin mahdutettua niin Before The Dawn -maista fiilistelyä kuin suorempaakin tykitystä. En ole bändiin ehtinyt levyllä tutustua, mutta livenä se ainakin paikka paikoin toimi loistavasti. Tässä vaiheessa myös huomasi, ettei niitä lippuja todellakaan ollut liiemmälti myyty tapahtumaan. Sali kumisi puoliksi tyhjillään, mutta oletin tässä vaiheessa aikaisten soittoaikojen olevan tähän syynä.
Alakerrassa saatiin seuraavaksi kuulla turkulaista death/thrashiä, kun Hateform kipusi siellä lauteille. Alakerran pienuus oli monelle bändille varmasti pelastus, koska vähemmälläkin väellä saatiin siellä hyvät hulinat aikaiseksi. Hateform heitti ajoittain takuuvarman keikan, mutta välillä valitettavasti kuulosti, ettei bändi ollut ihan kartalla. Kuulinpa lähistöltä jopa kommentin: ”Soittaaks noi edes samaa biisiä?” Hateformin miinuspuoleksi täytyy laskea myös omaperäisyyden puute; tämäntyylisiä bändejä kun tuntuu kuulevan suhteellisen paljon erinäisissä metalli-iltamissa.
Hateformin pienen hapuilun jälkeen olikin taas aika kiivetä isoon saliin, jossa tarjoiltiin sellaista nannaa, ettei kehuilta meinannut keikan jälkeenkään tulla loppua. Deathchain nimittäin näytti, miten sitä metallia esitetään ansiokkaasti. Reilu puolituntinen keikka oli suoraa jyskettä, jossa ei turhia välihimmailuja kuultu vaan koko setti ammuttiin kovilla. Deathchain tuntuu vain paranevan vanhetessaan, eikä ainakaan Metalheimissa ollut nähtävissä minkäänlaista leipääntymistä hommassa. Illan helmi tuli siis tällä kertaa Kuopion suunnalta.
Mainos päättyy
Tämän jälkeen Alakerrassa musisoineella Shearillä oli kyllä kova tehtävä, mutta kyllähän bändi tyyliltään erosi melkoisesti edellisestä esiintyjästä. Naislauluvetoinen heavy ei ehkä ole genrenä kaikkein lähimpänä sydäntäni, mutta tovin bändiä siltikin seurasin. Joka tapauksessa bändin esiintyminen tuntui uppoavan yleisöön ihan mukavasti, ja seurueemme miespuolisilta jäseniltä tuli ylistäviä kommentteja, jotka osittain kylläkin keskittyivät ulkomusiikillisiin seikkoihin. Shear on varmasti omalla alueellaan varsin varteenotettava tekijä, mutta tässä vaiheessa annoin itselleni hetkeksi luvan keskittyä myös festareitten sosiaaliseen puoleen.
Metalheimin ensimmäisessä päivässä olivat kuitenkin jäljellä vielä illan ulkomaiset esiintyjät. Einherjer ja Thyrfing ovat molemmat metalliyleisönkin keskuudessa hiukan marginaalissa, mutta kyllä yläkerran sali tässä vaiheessa jo täyttyi mukavasti. Parvikerrosta ei kuitenkaan tänä vuonna Metalheimissa avattu ollenkaan, mikä kertoo osaltaan karusti siitä, minkä verran porukkaa oli paikalla. Silmäänpistävää oli myös se, että alaikäisiä Nosturissa oli vain muutama. Onko nuorempi polvi siis hylännyt metallin?
Norjalainen viikinkimetallipumppu Einherjer on ehtinyt saavuttaa ihan huomaamatta 20 vuoden kunnioitettavan iän. Tämän ikäiseksi bändiksi se on julkaissut yllättävän vähän levyjä, viimeisimpänä aivan hiljattain kokoelman, joka koostuu muutamasta bändin ensimmäisestä demosta ja EP:stä. Odotin tältä bändiltä mukavaa rykäisyä, mutta valitettavasti sitä ei Metalheimissa tällä kertaa kuultu. Ehkäpä yleisömäärä vaikutti bändienkin intoon, mutta ainakin Einherjerin keikka tuntui junnaavan pahasti paikallaan eikä päässyt oikein koko tunnin setin aikana käyntiin. Illan pahin pettymys tuli siis Norjan suunnalta. Tässä taitaa olla bändi, jonka live-esiintymisten keskinäinen taso vaihtelee huimasti – olen nimittäin aikaisemmin nähnyt bändiltä sekä todella hienon vedon että jonkin samantyyppisen kuin perjantaina.
Onneksi perjantai-illan pelasti naapurimaan viikinkirykmentti Thyrfing, jonka keikka kulki aivan toisella tasolla kuin edeltäjänsä. Tänä vuonna ilmestynyt ”De Ödeslösa” -levy oli hyvin edustettuna keikkasetissä, mutta kuultiin siellä vanhempaakin matskua. Soitto pysyi koko keikan ajan saumattomana, joten kuultavaksi tuotiin nautittava kokonaisuus. Norja–Ruotsi-maaottelun voitto meni siis selkein numeroin tällä kertaa Ruotsiin. Thyrfing oli ehdottomasti loistava valinta ensimmäisen Metalheim-illan päätökseksi. Eihän siinä malttanut keikan jälkeen vielä kotiin lähteä, vaan piti siirtyä puimaan päivän antia vielä virvokkeiden ääreen kaupungin sykkeeseen.
Mainos päättyy
Lauantai 12.10.2013:
Lauantaina se perjantaisen myöhäisillan virvokkeiden nauttiminen ei enää tuntunutkaan yhtä hyvältä idealta, mutta pit stopin kautta sain raahattua itseni Nosturiin parahiksi Convulsen aloittaessa omaa puolituntistaan. Nyt yleisömäärän vähyys oli selkeästi nähtävissä: huomioimme, että kuvauskarsinassa oli enemmän valokuvaajia kuin salissa yleisöä. Ei näin! Tästäkin huolimatta vanhan liiton nokialaiset jaksoivat paiskoa death metalliaan tuolle kouralliselle väkeä. Uuden paluun tehnyt bändi julkaisee piakkoin uuttakin tuotantoa, joten toivottavasti bändi saa jatkossa yleisöä huomattavasti enemmän liikkeelle; Convulse nimittäin kuulosti Metalheimissa varsin tuoreelta ja osaavalta ryhmältä.
Kirjoittajan presenssi oli lauantaina hiukan hakusessaan bändien suhteen, joten esimerkiksi Feastem jäi vain pienen vilkaisun varaan, vaikka bändi aikaisempien tapaamisten perusteella varsin pirteä tapaus onkin. Omanlaisensa tapaus puolestaan on berliiniläinen corebändi Milking The Goatmachine, joka tunnetaan esiintymisestä vuohenpäissään. Olen aikaisemminkin hiukan hämilläni seurannut, onko tämä bändi nyt tosissaan vai ei, koska tuo ”huumoriefekti” vie niin paljon huomiota itse soitosta. Mutta jos sulkee silmänsä, voi huomata, että Milking The Goatmachine on itse asiassa oikein mukava ja jyräävä bändi, joka ei turhia jarruttele. Saksalaiset siis näyttivät Nosturille, että goat-core on suunnattoman menevää musiikkia. Kyllä sen tahdissa lähti jo pääkin hiukan nytkymään.
Kovat vedot jatkuivat tämän jälkeen alakerran puolella, kun mysteeristä death/doomia esittävä Hooded Menace heitti lauantai-iltaan oman settinsä. Bändi heitti todella kovan vedon, joka nousi lähes illan parhaimmaksi. Bändi toimi hienosti pienemmällä lavalla, ja alakerran salikin täyttyi mukavasti kuulijoista. Bändi yhdistelee hienosti niin tunnelmointia kuin räväkämpääkin menoa. Jos et ole vielä tutustunut, niin otapa tämä bändi haltuusi! Itselleni bändi oli ehdottomasti positiivinen kokemus, koska en aikaisemmin ole siitä niin suuresti innostunut.
Mainos päättyy
Viimeisenä Metalheimiin buukattu ruotsalainen Ereb Altor oli itselleni täysin uusi tuttavuus – ehdin bändiä muutaman biisin verran kuunnella ennen Nosturiin lähtöä. Bathoryn jalanjäljissä tässä tunnutaan liikuskelevan, ja eiköhän tämän voisi lokeroida jonnekin viikinkimetallin tietämille. Vaikka tuo mainittu klassikkobändi ei koskaan ole itseltäni saanut suurta huomiota (ja tätä lausahdusta varmasti moni trve-tyyppi kavahtaa), niin Ereb Altor toimi omalla tontillaan hienosti. Kolmikko sai hienot fiilikset aikaiseksi omalla tunnelmoinnillaan, ja tähän bändiin täytyy ehdottomasti tutustua paremminkin. Metalheimin tohinoissa jäi katselematta, olisiko bändin tuotoksia ollut jopa tuolla myynnissä, koska KVLTin myyntitiskiltä löytämäni kauan etsitty levy vei kaiken huomion muista hankinnoista.
Bathory-tunnelmissa myös päätettiin vuoden 2013 Metalheim-festivaali, kun lavalle kipusi Twilight Of The Gods. Yhdenlaiseksi super groupiksihan tätä voisi kutsua, kun soittajien ansioluetteloista löytyy esimerkiksi sellaisia nimiä kuin Primordial, Thyrfing, Aura Noir ja Dimmu Borgir. Homman nimihän on alun alkaen ollut Bathory-coverointi, mutta hiljakkoin ilmestynyt debyyttilevy on yritys päästä ns. omilleen. Lavalla nähtiin kuitenkin hiukan väsyneen oloinen ryhmä esittelemässä heavy metalliaan. En epäile, etteikö yleisön vaisuudella olisi ollut osuutta asiaan, mutta valitettavasti Twilight Of The Gods ei ainakaan tällä esiintymisellään päässyt vakuuttamaan. Jonkinlaista piristymistä niin yleisössä kuin bändissäkin oli havaittavissa, kun päästiin niihin covereihin. Olisiko siis ehkä syytä pysyä sillä osastolla? Mene ja tiedä.
Summa Summarum:
Kaiken kaikkiaan Metalheim oli ainakin itselleni oikein mukava kokemus. Musiikki oli suurimmaksi osaksi hyvää ja tuttuja oli paikalle saapunut edes jonkin verran (minkä takia kovin tarkkoja keikkakuvauksia ei valitettavasti nyt ole luettavissa). Tuo väen vähyys vei varmasti terän joiltain bändeiltä, ja tietenkin järjestäjien puolesta harmittaa, ettei porukkaa saa itseään liikkeelle. Vai onko metallin suurin suosio ehkä ohitettu? Missä piileskeli nuorempi yleisö? Bändivalinnat olivat mielestäni kohdallaan, koska kattaukseen oli saatu sopivasti monipuolisuutta. Oli myös mukava, ettei Nosturissa taas esiintynyt pelkkiä ”itsestään selvyyksiä” – vaikka nämä ehkä olisivat saaneet yleisöä enemmän paikalle. Joka tapauksessa, kiitoksia Kaaoszinen puolesta. Jos Metalheim vielä saa jatkoa, niin varmasti tulen paikalle ensikin vuonna!
Mainos päättyy
Teksti: Rudi Peltonen
Kuvat: Toni Kärkkäinen