Metalli – ota oppia EDM-liikkeeltä

Otsikko lienee tahallisen provosoiva, koska se antaa ensimmäisen mielikuvan siitä, että tiikerin pitäisi luopua raidoistaan ja ryhtyä kissanpennuksi – toisin sanoen vaihtaa murskaavat kitarat vinkuviin syntikoihin ja poppikertosäkeisiin, kuten Eskimo Callboyn tai Crossfaithin tyyliset yhtyeet tekevät. Tarkoitan tällä täysin päinvastaista. Mikään ei ole niin ajastaan jäänyttä kuin johonkin trancesyntikoihin yhdistetty emo. Paitsi se, mitä nykyään kutsutaan djentiksi.

EDM-liike jakautuu eri osiin. On innovaattoreita, joiden juttuja joko vasta aletaan matkia tai sitten jämähdetään johonkin tyyliin joka oli uutta vuonna 2010, kuten brostep. Metalli taas jakautuu kolmeen osaan. On niitä, jotka matkivat vuodesta toiseen itseään, niitä jotka matkivat jotain toista ja niitä jotka matkivat useampaa. Viimeistä ryhmää kutsutaan innovaattoreiksi. Rock-maailmassa matkiminen on niin yleistä, että jopa tunnetut muusikot kehottavat siihen. Ikävä kyllä sillä ei saada ylläpidettyä kokonaista liikettä. Metallifanit eivät pääasiassa muutu vuosi vuodelta nuoremmiksi kuin yliopiston fuksit, vaan ikääntyminen on nähtävissä jo meidän yleisökuvista. Kymmenen vuoden sisällä Tuskakin on piknik-festari, johon otetaan lapset mukaan. Minäkin soitan lapsilleni Behemothia. Siinä ei ole enää mitään outoa.

Se johtuu siitä, että metallin viimeisimmät suuret uudistumisen aallot, (oli niistä mitä mieltä hyvänsä) eli nu metal ja metalcore, menivät jo. Ainoa mitä tuntuu tapahtuvan on jonkinlainen uusnostalginen aalto, jota esimerkiksi Ghost, Speedtrap ja Santa Cruz edustavat. Varhaisimmat nostalgisoidut genret ovat niin vanhoja, että osalla kuuntelijoista ei ole mitään kosketuspintaa niihin osana populaarimusiikkia, joten ne tuntuvat tarpeeksi vierailta ollakseen kiinnostavia. Nu metal ja metalcore ovat monen mielestä hirveitä, ihan syystäkin, koska niihin yhdistettiin sen ajan populäärimusiikki (hip hop ja emo), mutta ne menestyivät koska ne olivat jotain uutta ja ennenkuulumatonta. Ne inspiroivat yhtyeitä, kuten Machine Head ja Sepultura menemään aivan totaalisen pilalle vain sen takia, koska muutos tuo inspiraatiota.

Se, mitä metallin pitäisi tehdä, on olla Oidipus, eli tappaa isänsä. Sen pitäisi luopua kaikista esikuvistaan ja pyrkiä menemään niiden ohi. Olla niin kylmä, että se luo Immortalin bändikuviin kuvitteelliset havaijipaidat päälle. Olla intensiivisempi kuin Anaal Nathrakh ja Berzerker yhteensä ja raskaampi kuin Godflesh. Olla naurettavampi kuin Nightwishin debyyttilevy. Tai sitten tehdä jotain aivan muuta. Juuri sitä mitä esimerkiksi Skrillex on tehnyt luovuttuaan brostepista samantien kun tuli sen ansiosta suosituksi. Soittimet taipuvat yllättävän moneen, ja on naurettavaa että uusin ja innovatiivisin syntyy siitä että bändin eri jäsenet toistavat kukin eri vanhaa.

Kauno Johannes Turpeinen