Metallia Sieravuoren juurella: Idyllinen Metallivuori tarjosi aurinkoa ja raskaan musiikin ilosanomaa 1/2

Kesäinen Sieravuoren pieni, mutta idyllinen lomakeskus muuttui metallipäiden taistelutantereeksi tuonelan porteilla. Läkähdyttävän kuumat helteet hellittivät otettansa festarikansan onneksi, mutta silti auringonpaiste syleili kävijöitä ja virkistävä tuuli toivotti kaikki tervetulleiksi Metallivuoreen. Kerkesin useamman kerran jännittämään, noinkohan festarit saadaan aikaan, tartuntamäärien noustessa.

Ensimmäisen Metallivuoren esiintyjän paikan nappasi yhtye Blackhog. Kaaosvuori-lavalla oli tahdikasta meininkiä tarjolla, ja samalla festarikansa lipui paikalle ihmettelemään, millaista menoa ja meininkiä turkulainen yhtye tarjoilee. HC-trash-punkia soittava yhtye potkaisi päivän käyntiin ”Street’s on Fire”- kappaleella. Punk ei ole isommin ikinä meikäläiselle uponnut, mutta tämä kokoonpano tarjoili sen meikäläiselle kuunneltavassa versiossa. ”Jelly’s on the Road” -kappaleen alkaessa alkoivat omat niskani nyökkymään hassusti tahdissa ja pikkuisen varpaatkin saattoivat vispata. Asenteellisesti esiintynyt yhtye näytti, kuinka samanaikaisesti voi olla yli 50-vuotias aikuinen ja on OK nostaa keskisormea pystyyn tuumaten ”F*ck you!”. 

Metallivuoren alue oli mukava ratkaisu, ja esiintyjien välissä jäi 15 minuuttia aikaa siirtyä lavalta toiselle. Festarialueen pienen koon vuoksi tuo 15 minuuttia oli loistava, sillä siinä ajassa kerkesi käymään tyhjennyksellä sekä piipahtamaan teltoilla hakemassa tankattavaa. Aikaa jäi silti runsaasti etsiä hyvä istumapaikka Turku Rock Academyn lavan edustalta ja valmistautua siihen, mikä tai kuka pääsee avaamaan ensimmäisenä TRA-stagen. 

Perjantaina 16.7. lavalle asteli juuri ”Burnt by the Sun” -singlen julkaissut Atomic Annie. Turkulainen fuzz rockia ja bluesin hämärämpää sanomaa jakava Atomic Annie piti huolen groovaavien riffien saattelemana kesäisestä ja rennosta fiiliksestä. 

Ilta jatkoi matkaansa omalla painollansa. Kaaosvuoren stagen otti haltuunsa päivän kolmantena esiintyjänä Crimson Sun. Pidemmän tauon jälkeen yhtye sai pitkätukkien tukat ilmaan pelkällä introlla. Minulle yhtye on vielä vieraampi, mutta pitää ottaa yhtyeen tuotanto aktiivisempaan kuunteluun. Yhtyeen single ”Virtual Reality” sai hyväntuulisen vastaanoton. Nykyisellä kokoonpanolla melodisen metallin taitajilla on 10 vuotta taivalta takana. Noin vuoden keikkatauon jälkeen on keikkailu vieläkin hanskassa. 

Mitä myöhäsemmäksi ilta kului, sen raskaammaksi menot kärjistyivät. TRA-stagen valtasi raskaalla soundilla ja asenteella varustettu Vaxinator. Pelkästään soundcheckiä tehdessä eturivissä oli selkeää villiintymistä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut piraattimetallia edustava yhtye, vaikka eturivistä kuului raikuvasti ”YARR”-huudahdukset. Ihmettelen suuresti, mikäli yleisössä ei ole niskatuelle tarvetta, sillä juuri julkaistu ”Covid-1984″ –single kattoi menoa ja vilskettä.

Yksi illan isoista nimistä veti päälavan eteen vauhdikkaasti innokkaita. Maailmaa valloittanut Wolfheart asteli lavalle kera riemun huudahdusten. Lauteet oli lämmitetty. Melodisen death metalin soinnut pistivät mattimyöhäisten tossuihin vauhtia; monikaan ei halunnut missata tätä. Yhtye on nähnyt useita lavoja, mutta tällä kertaa esiintymisessä oli uudenlaista intoa ja pontevuutta. Heidät tunnetaan synkästä talvimetallisesta teemastaan, ja sitä myös tarjoiltiin runsaasti kaikille.  

Seuraavana oli Avacian vuoro rokata TRA-stage. En ollut aikaisemmin kuullutkaan siitä, joten optimistisena odotin, minkälaista settiä on luvassa. Lavalle asteli tummiin kukkakuosisiin kauluspaitoihin pukeutunut trio. Energiaa ja tempoa täynnä oleva kokoonpano aiheutti minussa pitkälti hämmennystä. En ollut aivan varma mielipiteestäni yhtyeestä, mutta se jääköön minun ongelmakseni. Turkulainen rockmetallia soittava trio ei jättänyt yleisöä kylmäksi. 

Metallivuoren perjantai-illan päälavan show’n päätti huikeassa nosteessa kylpevä Lost Society. ”Nonbeliever” avasi yhtyeen setin, ja yleisö oli suorilta mukana hengessä.  Yhtyeen solisti Samy Elbanna julisti näiden kekkereiden kuuluvan ”No Absolution” -studioalbumin julkkareihin. Toisaalta en tätä ihmettele, sillä albumi julkaistiin 21.2.2020 hieman ennen hallituksen julistamia poikkeusoloja, jotka vaiensivat yleisötapahtumat.

Energiaa riitti yleisöllä, ja Lost Society onnistui koukuttamaan kaikki suorilta. Lava oli juuri oikean yhtyeen käsissä, ja ote fiilikseen ja yleisöön pysyi kiinni takiaisen tavoin. ”Into Eternity” -kappale toi valtavasti fiiliksiä pintaan kaikille. Kappale sai omistuksen edesmenneelle Alexi Laiholle. Tunteet olivat havaittavissa niin lavalla kuin yleisössäkin. Rankan hyppimisen, pomppimisen ja moshaamisen jälkeen oli hyvä jatkaa illan viimeisiin hitaisiin pikku lavalle eli on aika päättää myös päivä TRA-stagella.

Pakanametalliyhtye Vorna otti vastaan tasokkaassa musiikissa marinoidun yleisön. Heilläkin Metallivuoren keikka oli ensimmäinen pitkään aikaan. Raskaampien melodioiden säestämänä yhtye löi viimeisen naulan perjantain festaripäivän arkkuun. Yleisössä kohosi sytkäreitä, joiden liekit heijasivat ”Yksin”-kappaleen tahtiin. Näky oli sanoinkuvaamaton: verkkokalvoilleni paloi kuva, jossa Sieravuoren pinkit valot osoittivat puiden latvoihin ja sytkäreiden pienet liekit lepattivat viileässä tuulessa. Henkilökohtaisesti odotin tätä esiintyjää koko illan. Keikka ylitti odotukseni, ja lopputulos kohosi uusiin stratosfääreihin. Toisin sanoen: pistän luukulle lapun, jossa lukee ”myyty”! Yhtye lopetti perjantai-illan kappaleeseen ”Kauas”, joka oli loistava valinta illan viimeiseksi hitaaksi.

Metallivuoren perjantai oli siis taputeltu maaliin. Tätä oli pitkään toivottu, ja lopussa kiitos seisoo. Hyvissä olosuhteissa on festarikesä polkaistu käyntiin.