Metallibändit ja niiden suosio Pohjolassa

Monelle metallimusiikin ystävälle ympäri maailman Pohjois-Eurooppa ja erityisesti maantieteellinen Skandinavia ja Suomi on metallimusiikin koti. Tämä tarkoittaa huikeaa määrää metallibändejä, jotka ovat, eivät ainoastaan raskaita, myös uniikkeja ja tuottavat erityisen hyvälaatuista musiikkia genressään.

 Vaikkakin metallimusiikkia on tehty ja tuotettu ympäri maailman, vaikuttaisi siltä että pohjoisessa uusien metalliyhtyeiden määrä kasvaa lähes päivittäin. Erityisesti Suomi, Ruotsi ja Norja ovat olleet metallin osalta jo kauan aikaa. Siksipä lista menestyneistä, usein uraa uurtavista, melkeinpä vallankumouksellisista näistä maista kertoo pitkälti jo sitä, kuka on kuka modernin metallimusiikin genressä.

Miksi pohjoisista maista tulee uniikkia metallimusiikkia?

On varmasti vaikea vastata yksiselitteisesti kysymykseen, miksi Pohjoismaat ovat niin suosiollinen syntymäalue metallibändeille. ”Monet vaikuttavat ajattelevan, että sillä on jotain tekemistä meidän pitkien, kylmien talvien kanssa”, sanoi Markus Laakso, musiikkijournalisti, muusikko ja muun muassa Amorphiksen biografian kirjoittaja. Esimerkiksi stereotyyppisen suomalaisen sanotaan olevan hiljainen, introvertti ja eristäytyvä. Lisäksi meidän traditionaaliset melodiamme löytyvät tiukasti mollista, joten ehkäpä olemme lähtökohtaisesti  raskaaseen ja melankoliseen musiikkiin viehättyneitä.

Monet uusista metallibändeistä ovat aikanaan, ja nykyään, kehittäneet oman vahvan persoonallisuutensa ja tyylinsä ja vieneet myös soundiaan suuntaan jota ei olla aikaisemmin paljoakaan tutkittu. Kuten myös blackjack netissä, on metallimusiikki tarjonnut viime vuosikymmenien aikana yllätyksellisiä jättipotteja.

Erilaiset vaikutteet

Mikäli Pohjoismaiden metallimusiikkia voisi kuvailla kokonaisuudessaan jollain sanalla, voisi se olla vaikkapa monipuolisuus. Lähtökohtaisesti pohjolan metalligenrestä ei löydy sellaista yhdenmukaisuutta, jota siitä voisi olettaa löytyvän verrattuna moneen muuhun musiikkilajiin. Kaikille löytyy jotain, melodisen metallin ystävistä tummimmasta tummimman kurkkuäänen kannattajiin.

Näiden skenenjen sisällä löytyy myös vielä pienempiä genremuutoksia, joskus jopa musiikin senaikaisia rajoja rikkovia sellaisia. Kukapa ei tietäisi niistä monesta, jotka yrittivät Nightwishin ja erityisesti sen Tarja Turusen aikana luoman musiikin vanavedessä päästä samaan lopputulokseen.

Toisena esimerkkinä voitaneen mainita ruotsalainen yhtye Ghost, joka flirttailee sangen viihtyisästi pop-musiikin elementtien kanssa. Kuuluisatkin muusikot ovatkin jossain yhteydessä verranneet Papa Emeritusta (Tobias Forge) laulunkirjoittajana Abbaan ja Beatlesiin aikaansaatostensa myötä. Ei ihmekään, että yhtye kolkuttelee listojen kärkipäitä lähes ympäri maailman.

Omasta kuplasta keräämään kaikki vaikutteet

Nykyään monet metalli-, kuten muidenkin genrejen bändit, pitävät niinsanotusti retrosoundista. Tämä tarkoittaa 1970-luvun proto-metallin, 80-luvun trashin, ja 90-luvun old school death metallin soundejen ”kierrätystä”. Jotkut ovat sen pystyneet tekemään hyvinkin vakuuttavasti, parhaimmillaan jopa lisäämään oman pienen tvistinsä sekaan. Mutta loppujenlopuksi, ehkäpä kaikista mielenkiintoisin metallimusiikki pohjolassa syntyy usein jonkun uuden ja ennennäkemättömän yrittämisestä, ja siksi sellaisia tapauksia täältä niin paljon löytyykin.

Vaikuttava tekijä paljolti myös siihen, miltä metallimusiikki nykypäivänä kuulostaa, on sen jatkuvasti kasvava vaikutteiden otto muista musiikkityyleistä. Alunperin metallimusiikki ei vaikuttanut ottavan paljoakaan vaikutteita muualta, jonkin verran läheisistä musiikkityyleistä kuten hard-rockista, progressiivisesta rockista ja punkista. Tämä on kuitenkin muuttunut, mitä lähemmäksi nykypäivää mennään.

Nykyään on hyvin yleistä, että metallimusiikissa voi kuulla vaikutteita esimerkiksi ambientista, post-rockista tai vaikkapa shoegazesta. Muun muassa Pohjoismaiden metallibändit ovat myös omaksuneet näitä vaikutteita. Erityisesti ”post-metal” genreen lukeutuvat bändit ovat ovat tulleet tutummiksi pohjolassa.

Bändit kuten Cult of Luna Ruotsista, tai Sólstafir Islannista ovat yksi esimerkki uniikista Skandinaavisesta post-metallista. Bändit kategorisesti, hieman kummallisestikin, niputetaan samaan kategoriaan, vaikkeivat ne juurikaan kuulosta toisiltaan millään tavalla. Tämä onkin esimerkki siitä, kuinka kirjava metalliskene ylipäätään on. Samantyylisen vertauksen voisi tehdä vaikkapa 2000-luvun alulta Kornista ja Linkin Parkista, jotka niputettiin lähtökohtaisesti samaan nu-metal kategoriaan.

Metallimusiikki Pohjoismaissa

Ruotsi on ollut metallin pioneeri 1980-luvulta lähtien. Ei varmasti ole väärin sanoa, että maailmanlaajuisesti metallimusiikki ei kuulostaisi samalta ilman Ruotsin kannanottoa siihen. Bändit kuten Bathory, Opeth, In Flames, Entombed ja Candlemass, vain muutamia mainitakseen, edustavat montaa erilaista ruotsalaista metallimusiikin tyyppiä, ja kun Ruotsista puhutaan, näitä saman- ja erityylisiä laatubändejä syntyy koko ajan lisää.

Norja on toiminut black metalin ”oppi-isänä” ja syystäkin. Black metal on tänä päivän hyvin pitkälti sitä, mitä norjalaiset alkoivat tekemään. Norjan metalliskene tarjoaa kuitenkin muutakin kuin sen ”tunnetuinta tuotetta”, vanhaa kunnon heavy metalia, extremeä punk-metalia, eeppistä viikinkimetallia, you name it!

Islannissa on pini, mutta todella uniikki ja miehekäs, ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen metalliskene. Tanskasta on myöskin lähtenyt monta hyvää bändiä kiertämään maailmaa, aina genren pioneereista Mercyful Fatesta lähtien.

Jopa Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on lainannut tilastoa siitä, että Suomessa on maailman eniten metallibändejä väkilukuun nähden; luku taitaa nykyään olla lähempänä 500 bändiä miljoonaa asukasta kohden. Hevillä ei olla hävitty Euroviisuissakaan, kaikella muulla ollaan. Muun muassa Amorphis on ollut luomassa musiikkilajia joka nykyään tunnetaan laajemmin folk-metalina. Folk-metal onkin nykyisin yhdistetty enemmän Suomeen kuin muihin Pohjoismaihin, mutta luonnollisesti hyviä taitajia löytyy joka maasta. Mitä ikinä metallimusiikille tapahtuukaan, voitaneen hyvin varmasti sanoa, että Pohjoismaat tulevat jatkossakin tuottamaan laadukasta musiikkia ja muodostamaan uusia, rajoja rikkovia bändejä kyseisen genren saralla.