Metallican Lars Ulrich paljastaa bändin tuotannosta kappaleen, jota ei haluaisi enää koskaan kuulla: ”Se biisi oli hätiköidysti tehty”

Yhdysvaltalainen thrash metal -suuruus Metallica julkaisi 28. elokuuta ”S&M2”-konserttitallenteen, jolla bändi nähdään esiintymässä San Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa. Yhtyeen rumpali Lars Ulrich on antanut konserttiin liittyen Vulturelle haastattelun, jossa on keskustellut tallenteen teosta sekä lukuisista eri aiheista bändin ympärillä. Larsilta on haastattelussa kysytty myös mikä on hänen mielestään bändin diskografian heikoin kappale, ja Larsin mukaan se on vuonna 1988 ilmestyneeltä ”…And Justice for All” -albumilta löytyvä ”Eye Of The Beholder”. Lars kertoo kappaleen olleen varsin hätiköidysti tehty, eikä hän toivoisi enää koskaan kuulevansa sitä kappaletta. Lars kertoi biisistä seuraavaa:

“There’s a song called ‘Eye Of The Beholder‘ on the Justice album. Wherever I hear that song, it sounds kind of like — I guess we don’t want to be super-disrespectful to it — but it sounds really forced. It sounds like you put a square peg in a round hole.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

It sounds like it’s got two different tempos. There’s kind of a 4/4 feel in the intro and on the verses, and then I think the choruses are more like in a waltz tempo. It literally sounds like two different worlds rubbing up against each other. It sounds very awkward to me. I’m not a huge fan of that song.

I guess the asterisk is that, to me, we did the best we could each moment. So of course, sometimes you sit down and go ‘Huh?’ or ‘That could have been better’ or ‘That was a little awkward’ or ‘That feels a little silly or easy’ or ‘That feels over-thought-out’ or whatever.

It goes back to that whole thing about the past is the past, and I don’t spend a long time back there. And there’s not really much I can do about it [laughs] and honestly, I don’t listen to them. I don’t listen to a lot of Metallica music. Part of it is because I’m sort of overly analytical [about the details].

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

It’s basically almost impossible for me to listen to a Metallica song without going, ‘Okay, how are the sonics, how’s the mix, how does the guitar sound? The vocals are too loud, the bass is too boomy.’ It becomes this exercise in analytics. When you hear your favorite band — like if I listened to Rage Against the Machine or something, I just fucking let myself go. But when Metallica comes on it’s like, ‘Huh?’”