Metallidinosauruksen intiimi klubikeikka – Metallica Hartwall Areenalla

Hartwall Areenan ulkopuolella kuhisi mukavasti keskiviikkoisena alkuiltana. Ovet olivat juuri avautuneet ja ihmiset jonottivat sisään. Tupakan savu ja kaljan tuoksahdus yhdistettynä iloiseen puheensorinaan toi muistoja kesäterasseista. Loppuunmyyty Hartwall Areena oli täynnä hyväntuulisia ihmisiä. Väenpaljoudesta huolimatta käytävillä ja yleisössä ei tuntunut ahtaalta. Leppoisat ja kohteliaat Metallica -fanit ovat niitä ihmisiä, joiden kanssa haluaisi juuttua hissiin.

Lämppärin virkaa toimittanut norjalainen Kvelertak paahtoi menemään niin, että ainakin bändille tuli kuuma. Metallica on niin suosittu niin monissa ikä- ja yhteiskuntaluokissa, että ihan hyvin lämppärinä olisi voinut toimia vaikka Juha Tapio. Kvelertak oli kuitenkin ilahduttava piristysruiske äärimmäisen menevällä rokkimusisoinnillaan.

Illan varsinainen tähti astui lavalle kymmenen minuuttia myöhässä. Keikka aloitettiin ”Hardwired To Self Destruct” -levyn biiseillä. Tämän jälkeen James Hetfield tervehdi yleisöä. Mitään ei oltu jätetty muistin varaan, vaan bändin telepromptereissa näkyi Suomen lippu ja luultavasti maan nimi ja kaupunki missä ollaan. Metallica on keikkaillut Suomessa 34 vuotta ja olisi ollut noloa, jos kiertueväsymyksen ja silkan vanhenemisen vuoksi he unohtaisivat missä ovat.

Keikkalava oli rakennettu yleisöystävällisesti keskelle areenaa. Isoja screenejä ei tarvittu, sillä näkyvyys oli hyvä tarpeeksi moneen suuntaan. Metallica käveli ympäri lavaa vähintäänkin puolimaratonin verran, esiintyen joka suuntaan. Valoshow oli paikoin vähäeleinen ja välillä taas mahtipontinen ja näyttävä. Lavan asettelu ja hieno valosuunnittelu toivat keikkaan intiimin tunnelman.

Bändi soitteli muutamat klassikot ja Lars Ulrich kärsi pedaaliongelmista. Rumputeknikko vaihtoi pedaalin pikavauhtia ja suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Lisää rumpalointia saatiin lavalle kun biisissä ”Now That We’re Dead” koko bändi soitti lavalle nousseita kuutioita. Se oli sinänsä ihan hieno ja hauska efekti. Se oli kuin olisi seurannut etnomusikologien rumpupiiriä. Ulrichin rumpalintaidoista muistetaan aina valittaa, mutta kyllä hän on bändin paras rumpali.

Keikka oli tähän mennessä sujunut aika rutiinilla. Yleisö oli kyllä mukana, bändillä oli ihan hauskaa, mutta jokin puuttui. Ehkä rumpupiiri vapautti tunnelmaa, koska sen jälkeen tuntui, että nyt keikka lähti käyntiin kunnolla. Uuden levyn ”Confusionia” seurasi maailman paras biisi ”For Whom The Bell Tolls” ja ”Halo On Firen” jälkeen nähtiin taas uusi performanssi. Kirk Hammetille ja Robert Trujillolle tuotiin nuottitelineet ja lavalle asteli Michael Monroe. He esittivät yhdessä Monroen biisin ”Dead, Jail or Rock ’n Roll”. Vaikutti siltä, että pojat olivat tavanneet viisi minuuttia ennen keikkaa ja puhuneet ”hei mennäänks hei vetään yks biisi yhessä”. Esitys oli kauhean söpö ja hieman kömpelö. Maailman suurimmat rocktähdet soittivat vähän huonosti yhdessä ja se oli ilmeisesti tarkoituskin. Kukaan ei ottanut itseään kovin vakavasti. Biisi päättyi Monroen spagaatiin.

Konsertin jälkipuolisko oli silkkaa tykitystä. Oli Misfits -coveria, hienoja tulikärpäsen näköisiä valodroneja, pyrotekniikkaa ja hittiä toisen perään. Varsinainen keikka loppui ”Master of Puppetsiin”, mutta encorea ei tarvinnut odottaa kauaa. Kolme biisiä ja homma oli taputeltu. Keikan päätteeksi Metallica tervehti ikuisuuden yleisöä ja heitteli monta mukillista plektroja odottaville käsille. Siinä sitten aikuiset ihmiset konttasivat muovinpalasten perässä pitkin areena, minä mukaanlukien.

Metallica ei petä koskaan. Se antaa sen, mitä tulet hakemaan. James Hetfield mainitsi olevansa jo vanha, mutta sisältä vielä poikanen. Yli viisikymppiset metallijyrät vetivät kuin heittämällä yli kaksituntisen keikan. Pois oli karissut liiallinen henkinen ryppyotsaisuus ja bändi soitti vapautuneesti, ilolla ja rautaisella kunnolla.

Settilista:
Hardwired
Atlas, Rise!
Seek And Destroy
Harvester Of Sorrow
Fade To Black
Now That We’re Dead
Confusion
For Whom The Bell Tolls
Halo On Fire
Die, Die My Darling
The Memory Remains
Moth Into Flame
Sad But True
One
Master Of Puppets

Encore:
Spit Out The Bone
Nothing Else Matters
Enter Sandman

Raportti: Sanna Karhutaival

Kuvat: Jani Kormu