Metallifestivaalin paluu Seinäjoelle – Seinäjoki Metal Festival 2019
Ilta oli kääntymässä pahasti kaksinumeroiseksi pakkaslukemiltaan, kun oli aika matkata Seinäjoelle, toista kertaa järjestettävään Seinäjoki Metal Festival -tapahtumaan. Ensimmäisen kerran useamman esiintyjän metallikinkereitä vietettiin saman nimen alla vuonna 2015. Vuodenajan puitteissa esiintyjiä oli tuolloin myös Rytmikorjaamon pihalle pystytetyllä ulkolavalla.
Metalli teki paluun Seinäjoelle ryminällä, useamman bändin voimin siis, lauantaina 12. tammikuuta 2019. Tätä paluuta oli selkeästi odotettu, sillä lauantaihin mennessä SMF 2019 oli mm. Tiketin seitsemänneksi myydyin tapahtuma. Lupaus oli siis kaksi lavaa, kuusi bändiä ja satoja elävän musiikin ystäviä.
Keikoilla ahkerasti ramppaava metalliheebo aina valittaa, että ”nää on nähty”, ja vaikka asiassa onkin totuuden perää, niin on sanottava, että kaikki todellakaan eivät ole nähneet JA Etelä-Pohjanmaalla ei turhan usein tällaisia tapahtumia näin isolla mittakaavalla järjestetä. Sen kyllä sai ilokseen huomata, kun jo tilaisuuden alkaessa klo 19:00 oli ovien taakse kerääntynyt jo pientä jonoa.
Mainos päättyy
Hyvin tiukkaan aikataulutetun tapahtuman avasi Seinäjoen oma ylpeys Nicole päälavalla ja todellakin, puoli tuntia ovien avaamisen jälkeen keikkansa aloittanut yhtye oli kerännyt ilahduttavan paljon ihmisiä lavan edustalle. Pojat pistivät homman käyntiin hyvinkin jämäkästi ja asettivat riman korkealle muiden ylittää. Keikka vedettiin enemmän kuin rutiinilla. Siitä, kun Nicolen on viimeksi nähnyt livenä, jotain muutosta oli aistittavissa – yhtye veti kuin viimeistä päivää, ”ei mitään hävittävää”-asenteella ja myös lavapreesenssi oli jollain tapaa vapautunutta.
Pienenpienen Club Stagen korkkasi King Satan. Rytmikorjaamon takaosaan kyhätty pikkulava sopii kokonsa ja sijaintinsa puolesta lähinnä aloittelevalle stand up -koomikolle, mutta Tampereen industrial metal -poppoo otti paikan haltuun ja tanssitti hieman alkukankeudesta kärsinyttä kansaa kunnon hikeen asti.
Päälavalle saapuikin seuraavaksi illan ainut ulkomaan ihme, Sparzanza. Naapurimaamme ihme on useamman kerran ollut myös Rytmikorjaamolla ja on ilmeisesti tehnyt vaikutuksen myös Seinäjoen ja lähipaikkakuntien juroon juhlakansaan, sillä fanit bändipaitoineen kerääntyivät innoissaan kuuntelemaan tätä ruotsalaista synkän hard rockin lähettilästä. Oulussa edellisenä iltana esiintynyt Sparzanza vastasi ehdottomasti illan parhaasta soundista. Suomi-paitoihin sonnustautuneet herrat esittivät ammattitaidolla erittäin tiukan keikan. Ruotsin miekkoset tulivat myös juttelemaan ja antamaan nimmareita faneilleen vartti keikan jälkeen.
Sitten, jos et ollut jo menossa King Satanin keikan jälkeen varaamaan paikkaasi Bloodred Hourglassin vedolle, hyvin ahtailla neliömetreillä varustetun Club Stagen edustalle, niin jouduit katsastamaan keikan baaritiskin reunamilta. Valitettavasti näin kävi myös allekirjoittaneelle, ja sekös harmitti. Saipa paikalle viikonloppua Seinäjoelle saakka viettämään tullut toimittajalegendamme Rudi Peltonenkin osansa BRHG:n fanien järjestämästä pitistä.
Illan toinen pääesiintyjä, ja eniten paikalle porukkaa vetänyt akti, oli ehdottomasti Turmion Kätilöt ja jumankauta. Eipä ole aikoihin tullut todistettua näin tiukkaa vetoa. Vaikka aikaa oli rajoitetusti ja porukkaa paljon, niin Kätilöt tarjosi kyllä sellaisen hittikimaran uutta ja vanhaa tuotantoa, että oksat pois. Myös tuttu lavahuumori välispiikkeineen oli tietenkin läsnä. Turmion Kätilöt ei kyllä petä koskaan. On myös käsittämätöntä, miten TK:n kakkosvokalisti Shaq-U:n (Saku Solin) ääni kestää vetää kahden illan aikana kolme keikkaa. Olihan miehellä kaksi keikkaa (TK ja Fear of Domination -show’t) edellisen illan Talvihelvetti -tapahtumassa Tampereella. Huh huh.
Sitten olikin illan viimeinen veto vuorossa. Medeia Club Stagella. Uutta levyä kuuleman mukaan jo 80-luvulta saakka valmistellut yhtye hoiti oman osuutensa hyvällä sykkeellä tyhjentyvällä Rytmikorjaamolla. Perjantaina 18. tammikuuta 2019 ilmestyvältä ”Xenosis” -levyltä kuultiinkin maistiaisia keikan aikana, ja tietenkin se oli yksi syy keikkaa todistaa.
Mainos päättyy
Kaiken kaikkiaan ilta oli mainio. Omaan korvaani äänentoistosta ei otettu Ihan kaikkea irti, mikä antoi myös ihmisille lievän mahdollisuuden ihan aitoon sosialisoimiseen keskenään kasvotusten ilman kännyköitä. Oli myös ihailtavaa nähdä, että keikkoja katsastamaan tulleet ihmiset eivät vain kuvanneet keikkaa omilla kännyköillään tai somettaneet jatkuvasti, vaan leijonanosa ihmisistä oli tullut nauttimaan elävästä musiikista, tunnelmasta ja kanssaolentojen seurasta.
Viisi kuudesosaa bändeistä olivat olleet esiintymässä edellisen illan loppuunmyydyssä Talvihelvetti -tapahtumassa ja hienoista väsyneisyyttä oli huomattavissa osassa esiintyjien toimintaa, mutta se ei vaikuttanut soittoon tai laulantaan, ehkä enemmän fyysiseen liikehdintään tämän ulkopuolella. Onneksi se nyt ei itse esiintymisiä haitannut tippaakaan. Myös järjestelyt olivat onnistuneet, henkilökunta tavan mukaan erittäin tehokasta ja ystävällistä. Omaan silmääni myös juhlakansa oli leppoisalla tuulella eikä kunnon takakireyttä järjestyshäiriöiden puitteissa tullut todistettua kertaakaan. Nyt oli myös niinkin harvinainen juttu esillä tapahtumassa, että kaikilla bändeillä oli merch-pöytä eli merkkari-osasto. Oli tarjolla vermettä, levyä, merkkiä ja ties mitä krääsää ostettavaksi bändien faneille, ja tiuhaan tahtiin jengi kauppaa kävikin ja raha vaihtoi omistajaa.
Väkeä paikalla oli tietojen mukaan 950 olentoa, ja Rytmikorjaamo vetää populaa lain puitteissa 1100 heppua, eli oltiin todella lähellä loppuunmyytyä tapahtumaa. Myös jatkoa on luvassa, sillä seuraava Seinäjoki Metal Festival järjestetään 11. tammikuuta 2020. Pieni kiusanteko on myös annettu järjestävän tahon puolelta, sillä paikalle saapuvat bändit tulevat olemaan ”isompia”. Nähdään siellä!
Teksti: Jarmo Hänninen
Kuvat: Jarmo Hänninen Photography
