Metallijätin odotettu paluu keikkalavoille: Nightwish ensimmäistä kertaa loppuunmyydyllä Nokia Arenalla

Lippuja Nightwishin keikalle varattaessa Tampereen uuden areenan nimi oli vielä Uros Live, joka erinäisten vaiheiden kautta päätyikin Nokia Arena -nimen alle. Saapuminen Nokia Arenalle oli vaivatonta, ja kun pääovista otettiin muutama kymmenen askelta, oltiin jo itse Arenan uumenissa. Puitteet keikkaillalle uudessa hallissa olivat erinomaiset. Myös tilat medianedustajille olivat hienosti järjestetty!

Ovet Nokia Arenalle aukesivat klo 18, ja LÄHIÖBOTOX aloitti lämmittelyn 19.45. Bändi yhdistelee musiikissaan rap- ja metalligenreä. Useastikaan lämmitely-bändille ei saavu paljoa yleisöä, mutta LÄHIÖBOTOXin keikka teki tästä poikkeuksen, sillä katsojia oli hyvin jo keikan alussa. Bändiltä ilmestyi samana päivänä myös uusi levy ”Itä-Metal”. Uudelta pitkäsoitolta päästiin myös kuulemaan kappaleita.

Vaikka bändin esiintymisen viimeistely ei ole hiottua, eikä ehkä ole tarkoituskaan, LÄHIÖBOTOX:in asenne on taas sitäkin enemmän pinnalla. Bändin kotiseutu, eli itä-Helsinki tulee esille useaan otteeseen.

Vajaan kolmen vartin esityksessä kaksi kappaletta nousi selvästi enemmän esille, ja jotka saivat vieruskavereideni päät nyökyttelemään tahdissa. ”Myrkky” -kappaleessa tarttuva basson ja rumpujen yhdistelmä sai jalan läpsyttämään Nokia Arenan lattiaa. Lisäksi ”Kato Mua Silmiin” veisu näytti uppoavan yleisöön hyvin. Bändiltä tuli vielä pieni hieno ele myös ulkomaalaisille katsojille, sillä myös heille tulkattiin sujuvasti merchendice pisteen antimet. Lopuksi LÄHIÖBOTOX kiitteli vielä Nightwishia lämmittelymahdollisuudesta suurella Nokia Arenalla.

Nightwishin ensimmäinen täyspitkä ”Human. :II: Nature” keikkatuotanto päästiin näkemään viimein Tampereella 22.4.2022. Alun perin loppuunmyyty show ei kuitenkaan keikkapäivään mennessä ollutkaan enää loppuunmyyty, katsojien jonkin verran palautettua lippuja. Keikka kuitenkin saatiin, kuin saatiinkin myytyä loppuun illan päätteeksi ja 11 000 fania näki hurjan elämyksen kaikkine hienoine kappalaineen.

Nightwishin, kuten monen muunkin yhtyeen, parin viime vuoden keikat ovat olleet vähissä tai olemattomissa. Nightwish pääsi tekemään 2021 vain kolme keikkaa Suomessa ja yhden Norjassa. Siispä Human. :II: Nature -kiertue on vasta aluillaan, vaikka albumi onkin julkaistu melko tarkasti kaksi vuotta sitten.

Nightwishin viimeksi Qstockissa 2021 nähneenä odotukset olivat siltä pohjalta tietenkin mitäs muutakaan, kuin korkealla. Nyt odotin innolla etenkin Nokia Arenan pimeyttä ja sen myötä valojen, pommien ja tausta-screenien tuomaa lisätunnelmaa esitykseen.

Keikka pääsi alkamaan ajallaan ja ensimmäiseksi pääsimme kuulemaan rumpupainotteisen intron, joka oli osa kappaleesta ”Music”, jonka jälkeen keikka lähti toden teolla käyntiin ”Noise”-kappaleella. Tausta-screenit todellakin pääsivät nyt oikeuksiinsa pimeässä, valojen kera.

Planet Hell toi helvetin lieskat halliin, ja lämpö löi naamaan. Kun lieskoista oli päästy, tarjoiltiin jälleen uusinta materiaalia ”Triabal” kappaleella. Hiukan edempänä olleella fanilla kappale meni jalanalta aina niskoihin asti niin, että takana olleille lyötiin hiukset suuhun moshauksen muodossa! Kappale oli ja on kyllä todella hieno, niin livenä kuin levylläkin, siitä ei pääse mihinkään! Samoilla linjoilla oli täpötäysi Nokia Arenakin.

Ajoittain kuuntelin myös kappaleita ilman korvatulppia, sillä tuntui kuin laulusta olisi puuttunut jotain, tai sitten sijotukseni Nokia Arenan melko reunaan toi omat rajoitteensa sointiin. Ilman tulppiakin laulu kuitenkin meni täysin näppäränkuuloisesti, mutta ajoittain vaikutti kuin ääntä olisi jotenkin kompressoitu. Asiaan löytyikin vastaus keikan päätyttyä, sillä laulaja Floor Jansen kiitteli yleisöä omalla Instagram-tilillään ja totesi, ettei esiintyminen kipeänä ole ikinä helppoa. Hattua täytyi kuitenkin nostaa Jansenille, sillä hän suoriutui kuitenkin loistavasti koko keikan ajan, vaikka ei parhaassa vedossa voinutkaan olla.

Keikan alku oli hiukan jäykähköä, mutta soitollisesti ei moitteen sijaa, kuten ei ikinä näkemilläni Nightwishin keikoilla. Pitkän keikkatauon jälkeen loppuunmyydylle Nokia Arenalle esiintyminen ei kuitenkaan ole mitenkään helppo paikka, vaikka kilometrejä bändillä onkin takana jo reilusti. Todennäköiseti eniten huolta ja jännitystä aiheutti kuitenkin Jansenin äänen kestävyys lievästi sairaana. ”Elán”:in ja ”Storytime”:n jälkeen saatiin nauttia myös vanhempaa tuotantoa aina ”Wishmaster”-levyltä asti. ”She is My Sin” jälkeen Floor selkeästi vapautui ja hymy oli hänellä nyt jo korviin asti.

”Harvest” on yksi ”Human. :II: Nature” -levyn lempikappaleistani ja nyt kappaleelle oli saatu vielä lisää kerroksia valojen ja screenien kautta. Syksyn värit, sadonkorjuu, ja koko tunnelma oli vain todella käsin kosketeltava. Nightwish ei tee vain musiikkia faneilleen, vaan se tarjoaa kuulijoille kokonaisia maisemia, sekä omia maailmoja, joilla pääsee hetkeksi pakoon tästä hetkestä. Tämä on omasta mielestäni yksi Nightwishin kulmakivistä.

Floor totesi, että ”7 Days To The Wolfes” on yksi hänen omista suosikeistaan. Kappale oli kokenut pienen uudelleen sovituksen, sillä alun syntikka olikin vaihtunut Troy Donockleyn mandoliinin soittoon, joka toi mukavaa säväystä vanhaan.

Nightwishin rivistössä tapahtui muutosta viime vuoden tammikuussa, sillä yhtyeen pitkäaikainen basisti ja solisti Marko Hietala päätti astua syrjään bändistä. Human. :II: Nature -maailmankiertueelle värvätty Jukka Koskinen on hoitanut tonttia hienosti. Myöskin Jukka pääsi nyt selkeästi rentoutumaan. Etenkin ”I Want My Tears” -kappaleen aikana jammailut Floorin kanssa toivat itsellekin hyvää fiilistä. ”Ever Dream” -kappale on monelle, myös itselle ollut tärkeä kappale, ja vaikkei Markon poissaoloa koko ajan harmittele, tuntuu kuin tästä kappaleesta olisi se jokin poissa. Markon riipivät laulut ja huudot toivat kappaleeseen syvyyttä, joka siitä nyt puuttui. Kitarasooloa oli myös muokattu siten, että nyt Troy ja Emppu vetivät duona soolo-osuuden. Erittäin hieno pikantti lisä, jo muuttuneeseen kappaleeseen.

Troy huomauttaa vielä välispiikissään, että ”Erittäin hienoa nähdä ihmisiä pitkästä aikaa, todellinen perhetapaaminen ja kaikki vielä ilman maskia!”.

Lavalla tehtiin myös kunniaa Nightwishin pitkäaikaiselle ääniteknikolle Kimmo Aholalle, joka täytti pyöreät 60 vuotta! Mies on ollut mukana Nightwishin ääniteknikkona vuodesta 2003 saakka ja ansaitsikin yleisön aplodit. Lahjaksi luvattiin kappale, jota hän ei varmasti olisi ikinä kuullut. Kappale oli ”Nemo”, joten pientä sarkasmia saattoi haistaa Troyn toivotuksista.

”How’s The Heart?” kysyi Jansen tuoden tempoa alemmas. Kappale esitettiin Troyn kanssa duona ja akustisesti. Halli hiljentyi kuuntelemaan herkkää tulkintaa, siten että vieressä olevan kuiskauksen olisi lähes kuullut. Myös valtava kännyköiden valomeri valaisi ja täytti Nokia Arenan läpensä. Jansen myös huomautti spiikissään, että todella kaunista, ja vielä ehkä hiukan häkeltyi kappaleen lopuksi suosion osoituksista.

Vielä saimme nauttia kappaleista ”Shoemaker”, ”Last Ride Of The Day” ja monen odottamasta ”Ghost Love Score”:sta. Scoren Jansen veti myös tälläkin kertaa hienosti, flunssaisuudesta huolimatta.

”Greatest Show On Earth” oli tälläkin kertaa viimeinen kappale settilistalla, joka nivoi illan yhteen. Vaikkei Nightwish ota oikeastaan poliittisesti kantaa tuotannossaan, oli kappaleen alussa Ukrainan värit tuotu tausta-screenille. Mielestäni erittäin hienoa tuoda esiin Ukrainan-sotaa myös kulttuurin keinoin. Myöskin oli kunnioittavaa pois nukkunutta Aleksi Laihoa kohtaan, jonka kuva esiintyi taustalla kappaleen lopussa.

Kokonaisuudessaan illasta jäi erittäin positiivinen mieli ja odotukset palkittiin. Varsinkin sellaiselle, joka ei ole vielä ennen päässyt näkemään Nightwish-showta, tämäntyyppiset isot massat ja suuret areenat tuovat varmasti lähtemättömän vaikutuksen!

Settilista:

1. Intro
2. Noise
3. Planet Hell
4. Tribal
5. Élan
6. Storytime
7. She Is My Sin
8. Harvest
9. 7 Days To The Wolfes
10. Dark Chest of Wonders
11. I Want My Tears Back
12. Ever Dream
13. Nemo
14. How´s The Heart? (acoustic)
15. Shoemaker
16. Last Ride of The Day
17. Ghost Love Score
18. The Greatest Show on Earth

Teksti: Tanu Jänkä

Kuvat: Sini Sulkakoski