Metallijumalien nousu ja uho: Judas Priestin albumi Stained Class 40 vuotta
Isobritannialaisen, heavy metalin pioneeriyhtye Judas Priestin albumi ”Stained Class” täyttää 10.2.2018 kokonaiset 40 vuotta. Albumi oli yhtyeen siihenastisen uran raskain tuotos, jolla yhtye alkoi löytää luonteenomaisen hevisaundinsa. Albumilla soittaa ensimmäistä kertaa yhtyeen riveissä raskaskätinen rumpali Les Binks, joka vaikutti kokoonpanossa vuosina 1976-1979. Yhtyeen ehkä tunnetuimmalla albumilla ”British Steel” (1980) Binksin korvasi yhtyeen pitkäaikainen rumpali Dave Holland, joka vaikutti patterin takana aina vuoteen 1989 asti. Itse löysin yhtyeen teini-iässä, kun penkoessani isäni levyhyllyä, käteeni osui vuoden 1986 albumin ”Turbo” ja myöhemmin yhtyeen debyyttialbumi ”Rocka Rolla”. Ensimmäinen itse ostamani Priest-levy oli ”British Steel” vuoden 2001 remasteroitu versio, joka on edelleen yksi henkilökohtaisia suosikeitani, albumien ”Screaming for Vengeance” ja ”Defenders of the Faith” ohella.
Birminghamissa vuonna 1969 perustettu Judas Priest debytoi vuonna 1974, julkaisten esikoisalbuminsa Rocka Rolla:n pienellä Gull–levymerkillä. Albumilla laulaja Rob Halford kunnostautui korkeiden ja kovien lauluosuuksiensa ohella myös blues-huuliharpussa kappaleilla ”Cheater” ja ”Rocka Rolla”. Yhtyeen melodinen ja kitaravetoinen musiikki oli vielä melko blues-pohjaista ja muistutti tiukkoine kaksoiskitaroineen paljon brittiläistä rockyhtyettä Wishbone Ash. Priestin kerrotaan olevan ensimmäisiä yhtyeitä, jotka veivät heavy rockin pois blues-pohjaisuudesta. Vaikka kyseisenä aikakautena yhtye etsi vielä tyyliään, Gull-levy-yhtiölle levytetyt kaksi ensimmäistä albumia ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Toisen albumin ”Sad Wings of Destiny” myötä yhtye siirtyi yhdysvaltalaiselle CBS –levy-yhtiölle, joka tarkoitti yhtyeen lopullista läpimurtoa – erityisesti Yhdysvalloissa.
”Stained Class” on järjestyksessä toinen yhtyeen CBS-levy-yhtiölle tekemä albumi, joka seurasi vuoden takaisen ”Sin After Sin” -albumin kaltaista entistä raskaampaa linjaa, joka oli myös edeltäjäänsä pelkistetympi. Albumi polkaisee käyntiin villillä tuplabassorumpu-introlla varustetulla kappalleella ”Exciter”, joka muistuttaa nopeine tempoineen ja räväköillä kitaroiden kahdeksasosa-sahailuineen heavy metalia sellaisena kuin se opittiin tuntemaan. Kappaletta seuraa back beat -kompilla ja tuplabassorummuilla ryyditetty ”White Heat, Red Hot”, joka on myös soolokitaran juhlaa. Albumilta löytyy myös brittiläisen proto heavy -yhtye Spooky Toothin levyttämän kappaleen ”Better by You, Better Than Me” rokkaava ylätempoinen coveri, jonka riffi on varmasti yksi rockin historian tunnistettavimpia. Coveri sai kyseenalaista huomiota vuonna 1990, kun kappaleen väitettiin ajaneen kaksi teinipoikaa itsemurhaan Sparksin kaupungissa Nevadassa joulukuussa 1985. Priest on esittänyt kappaleen ainoastaan kaksi kertaa livenä.
Mainos päättyy
Yksi ”Stained Classin” muistettavimpia hetkiä on akustisella introlla käynnistyvä ”Beyond the Realms of Death”, jonka raskas voimasointuriffi muistuttaa erityisesti Black Sabbathia. Kappale huipentuu Glenn Tiptonin pitkään ja tyylikkääseen kitarasooloon, jossa hän yhdistää niin melodista soittoa kuin myös sielukasta bluestyyliä. Kitaristien Glenn Tiptonin ja K.K. Downingin viehätys piilee minusta siinä, että he eivät pyri olemaan Steve Vai:n tai Yngwie Malmsteenin kaltaisia äärimmäisen teknisiä ”tiluttajia”, vaan heillä on ennen kaikkea ilmaisuvoimaa ja tyylitajua. Kaiken kaikkiaan Judas Priestin voimasointuihin perustuva, riffipohjainen metalli on perusteiltaan yksinkertaista, mutta todella tyylikkäästi ja hyvin soitettua ja toteutettua. ”Stained Class” on tasapainoinen albumi, jota muun muassa internet-sivusto Allmusic.com nimittää ”yhtyeen parhaimmaksi saavutukseksi”. Tosin albumin saundit ovat melko ohuet, eikä sen sointimaailma tavoita yhtyeen live-esitysten intensiteettiä, jota on kuultavissa bändin live-albumilta ”Unleashed in the East”. Muutamista loistokkaista kohdista huolimatta albumin kappaleet ovat myös melko samanlaisia. Vaikka ”Stained Class” ei ole yhtä tiukka kokonaisuus tuotantoarvoiltaan tai kappaleiltaan kuin esimerkiksi sitä seurannut ”Killing Machine”, se on yksi metallijumalien parhaimpia tuotoksia.