Metallikansan suurkokoontuminen Suvilahdessa: Tuskan 2023 festariraportti 1/3

Tuska 2023 on juhlittu, tuoden yhteen yhteensä 63 000 festivaalikävijää. Tämä kävijäennätys kertoo rakkaudesta metallimusiikkiin, joka voi paremmin kuin koskaan. Festarikeikkojen lisäksi Tuska oli panostanut oheisohjelmaan tuoden mukanaan Tuska Expon ja ja Tuska Forumin. Lue tästä festariraportti Tuskan ensimmäiseltä päivältä!

Lost Society 

Vastikään ensimmäiseltä headliner-kiertueeltaan Euroopasta Suomeen palannut Lost Society oli päivän toinen päälavan esiintyjä. Yhtyeen keulakuvan Samy Elbannan astellessa lavalle valkoinen tekoturkistakki taisi olla esiintymisasuksi hiukan liikaa lähes 30-asteisessa Suvilahdessa, joten se heitettiin nopeasti pois. Tunnelmaa kuumensivat porottavan auringon lisäksi majesteettiset pyrot, joiden kuumuus grillasi yleisöä entisestään.

Shownsa selkeästi kansanväliselle yleisölle räätälöinyt Lost Society soitti ensimmäisen Tuska-keikkansa jo 10 vuotta sitten ja tätä juhlistaakseen bändin settilista sisälsi vanhoja hittejä, kuten “KILL (Those Who Oppose Me)”. Hieman erilaista tyyliä edustavasta uudemmasta tuotannosta kuultiin esimerkiksi kappaleet “112” ja “If the Sky came down”. Tuskan settilista oli sopiva sekoitus uutta ja vanhaa, herkkää ja vauhdikasta.

Erittäin tiukassa iskussa olevan bändin esiintyminen innoitti yleisön useampaan moshpittiin helteestä piittaamatta, ja bändin keulahahmo Samy piti yleisön aktiivisena käskyttämällä festarikansaa tiuhaan tahtiin.

Ukrainan progemetalliylpeys Jinjer ei paljon esittelyjä kaivannut. Viime vuoden telttalavaslotti jäi auttamatta liian pieneksi, joten päälava oli tälle yhtyeelle ehdottomasti oikea paikka. Jinjer on nimittäin todella suosittu Suomessa – eikä pelkästään musiikin vuoksi: monet suomalaiset haluavat osoittaa tukensa Ukrainalle.

Jinjerin musiikki ei ole helpoimmasta päästä. Koukeroiset rytmit vaativat sekä soittajilta että yleisöltä paljon, mutta ukrainalaiset louhivat kappaleita toisensa perään niin vakuuttavalla otteella, ettei epäilyksiä jää kenellekään. Yhtyeen keulahahmo Tatiana Shmailyk on noussut nopeasti metallimaailman ykkösvokalistien joukkoon, eikä ihme. Harvalla vokalistilla on tällaista karismaa, jossa pelkällä läsnäololla saa yleisön haukkomaan henkeä. Tatianan örinätekniikkaa on yritetty analysoida paljon lauluasiantuntijoiden keskuudessa, ja kuulemani mukaan on tultu tulokseen, että hänen tekniikkaansa on jotain aivan uniikkia ja jopa mystistä, selittämätöntä.

Viraalihitti “Piscesia” ei tällä keikalla kuultu, mutta settilista koostui kuitenkin hyvästä otoksesta kappaleita eri albumeilta.

Imminence

Tämä ruotsalainen bändi oli itselleni aivan uusi tuttavuus. Inferno-lavalla esiintynyt Imminence yllätti hyvin mielenkiintoisella yhdistelmällä metalcorea ja sinfonista äänimaailmaa. Yhtyeen solisti Eddie Berg soitti nimittäin myös viulua, ja erityisen vaikuttavia olivat kohdat, joissa hän soitti ja lauloi yhtäaikaisesti. Hyvältä kuulosti myös taustahuutoja toimittava toinen kitaristi Harald Barrett. Tähän bändiin kannattaa ehdottomasti tutustua, jos modernimpi metalli on lähellä sydäntä.

Arch Enemy

Nähtyäni Arch Enemyn viimeksi edellisen vokalistin Angela Gossowin kipparoimana, odotin tätä keikkaa hyvin innolla. Arch Enemy lukeutuu maailman tunnetuimpiin metallibändeihin mm. siitä syystä, että se on ensimmäisiä bändejä, joissa keulahahmona toimii naispuolinen death growl -tekniikkaa käyttävä vokalisti. Tämä yllättää edelleen monet katsojat, sillä kauniista naisesta ei jostain syystä moni olettaisi lähtevän moista tummaa ja mörkömäistä soundia. Tätä keikkaa kannatti odottaa, sillä Alissa White-Gluz ei ole syyttä maailman kuuluisin “ördääjätär” ja monen naisvokalistin suurin esikuva. Bändin show oli maineensa veroinen, ja yleisöä kannustettiin paljon yhteislaulutuokioihin.

Musiikkityyliltään hyvin perinteistä melodeathia soittava bändi kunnioittaa edelleen alkuperäisiä juuriaan. Suoraviivaiset kitaramelodiat jäävät korvamadoiksi hyvin helposti, ja yhtyeen tyylin kulmakiviin kuuluu se, että puhdasta laulua ei juuri esiinny. Aivan uusin materiaali, kuten tälläkin keikalla kuultu “Handshake with Hell” sisältää kuitenkin raikkaan tuulahduksen herkempää tulkintaa. Settilista sisälsi yhteen ensimmäisiä suuria hittejä, kuten “We Will Rise”, “My Apocalypse” sekä “Nemesis”, mutta myös uudempaa materiaalia, kuten “War Eternal” ja “As the Pages Burn”.

Diablo

Tuskan avauspäivässä nähtiin modernimpien soundien lisäksi yksi suomalaisten metallinystävien pitkäaikainen suosikki, kun Diablo nousi Inferno-lavalle. Yhtyeen vokalistin Rainer Nygårdin äänessä on sellaista vankkumatonta juurevuutta, josta voi uskoa joka ikisen sanan. Tämä keikka ei tehnyt poikkeusta sääntöön, vaan päinvastoin vahvisti tätä tunnetta. Keikan settilista viilsi monipuolisuudellaan läpi yhtyeen laajan tuotannon, ja sai aikaan lämpimän tunteen metallille sykkivässä sydämessä – olin tullut kotiin. Keikka piti otteessaan alusta loppuun, ja nousi siivilleen “Icaroksen” lailla.

Gojira

Perjantain pääesiintyjä Gojira tarjosi Tuska-kansalle sanoinkuvaamattoman upean spektaakkelin, joka jää varmasti monien mieleen pitkäksi aikaa. Vuonna 2006 ranskalainen Gojira esiintyi ensimmäistä kertaa Tuskassa pienimmällä lavalla ja järjestyksessä ensimmäisenä. Nyt, peräti 17 vuotta myöhemmin, perjantain pääesiintyjäslotti on vähintään oikeutettu.

Gojira ottaa musiikissaan sekä yleisesti toiminnallaan kantaa luonnonsuojeluun. Kappaleiden aiheissa esiintyy sekä filosofisia, mielen vahvuutta että ihmisen toimintaa maapallolla käsitteleviä aiheita. Näitä vahvoja aiheita korostivat ja elävöittivät upea valoshow sekä valtavalla, koko lavan taustan kokoisella näytöllä näkyvät videot ja animaatiot. Ikimuistoista keikkaa koristivat myös upeat, taivaan täyttävät konfettinauhat ja -hiutaleet, jotka loivat Suvilahteen lähes unenomaisen tunnelman.

Tunnelmaa ja meininkiä riitti myös yleisön moshpit-osiossa, johon myös toimittajan oli pakko osallistua. Circle pit kiersi lähes koko konsertin ajan, ja hiki virtasi valtoimenaan kuumassa yössä. Väkeä oli mukana niin paljon, ettei olisi ollut edes mahdollista kaatua. Itselleni aivan uusi kokemus oli “Flying Whales”-kappaleen aikana toiminut nk. row pit, jossa porukka istui maassa riveissä ja “souti” ilmaa. Tämä lähes rituaalimainen hetki sopi erityisen hyvin kappaleen tunnelmaan ja teemaan.

Puolentoista tunnin setin aikana käytiin hyvin pitkälti läpi bändin koko tuotantoa, ja mielestäni kaikki parhaat hitit, kuten “Backbone”, “L’enfant Sauvage” sekä “Silvera” päästiin kuulemaan. Gojira osoitti, etteivät vahvuus, karisma ja voima vaadi machoilua tai kirosanojen täyttämiä spiikkejä. Sen sijaan läsnäolo, aitous ja yhteisöllisyys koskettavat metallikansaa syvästi.

Gojiran settilista:

1. Ocean Planet
2. Backbone
3. Stranded
4. Flying Whales
5. The Cell
6. The Art of Dying

(Rumpusoolo)

7. Grind
8. Another World
9. Born for One Thing
10. L’enfant sauvage
11. Our Time Is Now
12. The Chant
13. Amazonia

Encore:

14. Oroborus
15. Silvera

Teksti: Katri Asikainen ja Ilona Pakarinen

Kuvat: Kai Lukander ja Pasi Eriksson