Metallikrypta osa 1: Batushka täyttää tyhjäksi jääneen kolon sielussani
Tervetuloa lukemaan Metallikryptaa. Tässä kirjoitussarjassa kirjoitan eri esittäjien eri kappaleista, jotka ovat vaikuttaneet minuun eri tavoin. Minun mielipiteeni ja ajatukseni ovat omiani, eivätkä vastaa KaaosZinen yleistä linjaa musiikista.
Kun ensimmäisen kerran kuulin Ghostia, olin myyty. 70-luvun rock saatanallisella sanomalla oli jotain aivan järjettömän mahtavaa. Eniten viehättivät musiikillisesti viattomankin kuuloiset kappaleet, joiden lyriikoissa oli pimeyttä ja pahuutta. Kun tähän lisättiin teatraaliset liikkeet ja lavapukeutuminen, kaikki palaset loksahtivat paikalleen. Yhtyeen toinenkin levy iski kovaa, mutta sen jälkeen bändi menetti teränsä ja muuttui jotenkin mitäänsanomattomaksi. Terävyys on hävinnyt, ja jäljelle on jäänyt populaarimusiikkiin verrattavaa materiaalia ilman loistoa.
Batushkaan tutustuin nimeltä ensimmäisen kerran KaaosZinen artikkelin kautta, kun kerrottiin, miten yhtye on perunut Venäjän keikkansa ortodoksisen kirkon painostuksen ja tappouhkausten takia. Sinäänsä tämä ei hetkauttanut, vaikka mielenkiintoista olikin. Pitihän minun kuitenkin katsoa, mistä yhtye on tehty. Valikoin YouTubesta satunnaisesti jonkin kappaleen, poimien live-esiintymisen. Siitähän näkee kuitenkin parhaiten, minkälainen kohubändi on keikoilla, joita se ei voi kaikkialla tehdä. Ja olin myyty.
Estetiikka on Ghost käännettynä yhteentoista, ja musiikki ihan tolkuttoman mahtavaa. Se kolo, jonka Ghost uuden tuotantonsa takia jätti sieluuni, oli nyt jälleen täytetty. Toki Batushka on enemmän metallia kuin rockia, mutta ehkä Ghostissa oli pukeutuminen ja esiintyminenkin se suuri juttu… okkultisvaikutteista rockia kun kulutan muutenkin.
Tässä on tuo video, joka sai minut tuntemaan samanlaista hurmiota kuin Ghostin ensikuuleminen.
Mainos päättyy