Metallikrypta osa 3: Cradle Of Filth imi minut metalliin
Tervetuloa lukemaan Metallikryptan kolmatta osaa. Tässä kirjoitussarjassa kirjoitan eri esittäjien eri kappaleista, jotka ovat vaikuttaneet minuun eri tavoin. Minun mielipiteeni ja ajatukseni ovat omiani, eivätkä vastaa KaaosZinen yleistä linjaa musiikista.
Olen lapsesta asti kuunnellut heviä ja raskaampaa rockia, mutta jotenkin yläasteella ajauduin konemusiikin ja teknon maailmaan. Siinäkin genressä löysin itseni kuuntelemasta raskaampia suuntia kun heavy ja rock jäi jotenkin taka-alalle levysoitossa. Minulla oli tapana levykaupassa ostoksia tehdessäni ostaa sen lisäksi, mitä olin nimenomaan hakemassa, myös jotain satunnaista musiikkia ihan fiilispohjalta entuudestaan enemmän tai vähemmän minulle tuntemattomilta yhtyeiltä ja artisteilta eri genreistä. Välillä ostin uskomatonta roskaa, välillä täyttä rautaa. Yksi näistä satunnaisista ostoksista oli Cradle Of Filthin Midian.
Mainos päättyy
Kun minulla oli jälleen levykaupassa sylissäni ne levyt, mitä olin lähtenyt hakemaan, tiesin jo, minkä ylimääräisen satunnaisen albumin halusin ostaa tällä kertaa myös. Heti kun olin astunut levykauppaan, ulko-oven vieressä näin seinällä uutuuksia hyvin esillä. Niistä Midian hyppäsi silmiini välittömästi, ennen kuin olin kunnolla päässyt sisällekään liikkeeseen. Levyn tummanpuhuva liila väri ja yhtyeen typografia vetivät minua puoleensa. Toki olin Cradle Of Filthistä kuullut aikaisemminkin, ja ehkä jopa enemmän tai vähemmän tiedostamatta kuullut yhtyeeltä kappaleitakin, mutta jotenkin se oli jäänyt noteeraamatta sen enempää.
Lähdin siis ulos uudet teknolevyt pienessä muovikassissa lisänä Midian. Tietysti en kotiin asti odottanut, että pääsen kuuntelemaan levyjä. Kannettavien CD-soittimien aikana sellainen keikkui aina mukana matkassa, enkä mennyt minnekään ilman kuunneltavia levyjä. Tiesinhän jo, mitä muut levyt olivat, sillä niitä olin nimenomaan mennyt hakemaan, joten istuin kauppakeskuksen penkille ja laitoin uuden uutukaisen, myös ensimmäisen, Cradle Of Filth -levyni pyörimään. Ja tajuntani räjähti!
Sain tietysti kicksit teknosta, sillä se oli siihen aikaan minun juttuni. Mutta se mitä nyt kuulin oli jotain aivan toista. Jotain mitä olin oikeasti kaivannut. Kun kuuntelin heviä ja raskasta rockia, mikään ei oikein riittänyt. Halusin aina vain nopeampaa ja raskaampaa. Nykyään kiitos internetin, Youtuben ja muiden musiikkia sisältävien palvelujen on helppoa löytää niin häröä, nopeaa, raskasta ja raakaa musiikkia kuin vain on mahdollista, mutta silloin asiat olivat toisin. Uuteen musiikkiin oli suhteellisen hankala tutustua, ellei joku kaveri- tai tuttavapiirissä sellaista kuunnellut. Osasyy levykaupan satunnaisosteluihin oli myös tutustuminen uuteen.
Mainos päättyy
Tietysti Cradle Of Filthin jälkeen olen löytänyt erikoisempaakin, rankempaakin ja härömpääkin musiikkia, mutta Midian oli se levy, mikä aukaisi minulle aivan uuden maailman metallimusiikkiin. Levy oli ja on edelleen täydellinen. Ja se lisäsi vielä vaikutusta, että olin jo kauhufanina lukenut Clive Barkerin tarinan, mihin levy suurelta osin perustuu. Loppu onkin historiaa, ja tässä minä istun 17 vuotta myöhemmin kirjoittamalle KaaosZinelle – kun vielä sen reilut 17 vuotta aikaisemmin haaveilin DJ:n urasta.
Tältä levyltä on mahdottoman vaikea valita kappaletta artikkelin loppuun. Levyllä ei ole yhtäkään huonoa kappaletta, ja nyt kun olen kuunnellut sen jälleen läpi tämän artikkelin johdosta, haluaisin laittaa aivan kaikki soittoon! Mutta päädyin kuitenkin ensimmäiseen kappaleeseen, mikä räjäytti, ei vain levyn, vaan myös tajuntani auki. ”Cthulhu Dawn” liveversiona, olkaa hyvät!
Mainos päättyy