Metallimies kameralinssin molemmin puolin: Haastattelussa paluun metallimusiikin pariin The Abbeyn kanssa tehnyt Vesa Ranta

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 12.11.2022

Oulu-metallin kulmakiven ja vuosituhannen taitteen molemmin puolin yhtenä kotimaisen metallimusiikin pioneerina tunnetun Sentencedin ja sittemmin The Man-Eating Treen rumpalina toiminut, monessa mukana ollut valokuvaaja ja ohjaaja Vesa Ranta ilmoitti syksyllä 2018 pistävänsä musiikillisen uransa osalta pillit pussiin ja keskittyvänsä pelkästään valokuvaamiseen sekä musiikkivideoiden ohjaukseen. Ranta alkoi kuitenkin hiljalleen kaipaamaan elämäänsä muusikkona ja on tekemässä paluuta takaisin rumpujen taakse The Abbey -nimisessä yhtyeessä, jolta on luvassa uutta musiikkia vielä syksyn aikana.

Kaaoszine tavoitti Vesa Rannan haastattelun merkeissä syyskuussa ja kyseli tuoreita kuulumisia niin valokuvauksen, videokuvauksen kuin muusikon urankin osalta. Voit lukea haastattelun kokonaisuudessaan tästä:

Morjensta Vesku. Mitäs itsellesi kuuluu syyskuuhun ’22?

Vesa Ranta: Terve, ihan hyvää kuuluu. Olin tossa kesän aikana Islannissa tekemässä omia taideprojekteja ja kuvaamassa paria musavideota. Siellä on sellainen taideresidenssi, missä olin nyt ensimmäistä kertaa ja oli varsin antoisa reissu. Muuten kesä sujui hyvin erilaisten töiden merkeissä.

Olen ehtinyt Islannissa itsekin käymään kertaalleen Wacken Metal Battlen tuomaroinnin merkeissä. Millainen kuva Islannista itsellesi jäi?

Vesa Ranta: No, helvetin kallis maahan se on että jos siellä kaupungissa viettää aikaa rahat kyllä saa menemään. Luonnossa kun liikkuu ja ihastelee sitä luonnon ainutlaatuisuutta niin se on se paras juttu mitä siellä voi tehdä. Reykjavik on tosiaan ihan kiva kaupunki, mutta mieluummin siellä ihmettelee sitä ainutlaatuista luontoa kyllä jossain kaupunkien ulkopuolella.

Kun ihastelet luontoa tuollaisessa ainutlaatuisessa paikassa niin saatko sieltä inspiraatiota uusiin projekteihin?

Vesa Ranta: Kyllä sieltä saa tottakai. Tämä oli itselle jo viides kerta Islannissa, että mähän oon käynyt kuvaamassa Sólstafirille yhtä videota siellä ja muutenkin oon käynyt reissussa siellä. Se on siinä mielessä hieno maa että koko ajan sieltä löytyy uusia upeita paikkoja. Omasta mielestä ehkäpä inspiroivin maa mitä tällä planeetalla on tullut toistaiseksi vastaan. Joku Uusi-Seelanti tai Kanada vois olla toisia kiinnostavia paikkoja, missä pitäis joskus käydä. Islanti ja se 130 tulivuorta siellä, niin kyllä se on jotenkin niin semmoinen pysäyttävä paikka. Kaikki jäätiköt, jotka siellä nyt valitettavasti sulaa entistä kiivaampaan tahtiin, ovat erittäin uniikkeja nähtävyyksiä.

Olet muusikon uran jälkeen työllistänyt itseäsi valokuvaajana ja videokuvaajana. Millaista aikaa koronapandemia oli töiden osalta?

Vesa Ranta: No täytyy sanoa, että korona-aikana on ollut ehkä vähän hiipuvaa suhdannetta omassa työssä. Muutama bändi on tajunnut sen, että heidän pitää muistuttaa myös olemassaolosta näin korona-aikana. Kyllä tässä on kuitenkin viimeisen seitsemän vuoden aikana tehty joku 30 videota, että silleen on ollut ihan työteliästä aikaa. Voi sanoa, että nyt on koronasta ainakin jollain tasolla vähän selvitty eteenpäin, että toivotaan että projekteja pukkaa tulevaisuudessakin kiitettävästi.

Kun nyt otit puheeksi yhtyeille musiikkivideoiden teon niin millaisella budjetilla bändi saa aikaiseksi hyvän lopputuloksen?

Vesa Ranta: Metallin saralla niin kotimaisten maailmaa kiertävien yhtyeiden videobudjetit on yleensä 5–15 000 euron välissä. Enemmän kuitenkin siihen noin puoliväliin mennään per video. Ihan kohtuu budjetteja, jos miettii että kuinka pienillä porukoilla meidänkin tiimi niitä videoita tekee: meitä on yleensä ihan se 1–3 henkilöä per video. Yleensähän se menee niin, että mitä isompi budjetti, niin sitä enemmän keksitään kuluja mihin se raha käytetään eli esim. vuokrataan kalustoa, mitä ei itsellä vielä oo ja se raha sitten palaa siihen tekemiseen. Se on vähän semmoinen kaksiteräinen miekka, että jos on iso budjetti, niin kyllä sitä äkkiä sitten keksii, että mitä kaikkea herkkuja sillä vuokrataan, ja sitten loppupeleissä se raha mikä jää käteen on aikalailla sama kuin siinä vähän pienemmän budjetin videossa.

Eli suurin piirtein se komissio itsellesi pysyy aikalailla vakiona vaikka budjetit kuinka ovat erilaisia?

Vesa Ranta: Kyllä. Mutta haluan myös tukea nuorempiakin bändejä ja videoita on tehty paljon halvemmallakin. Vaikka ko. bändit ovat olleet omakustanteisesti liikenteellä niin niistäkin on saatu aikaiseksi hyviä projekteja. Jotkut bändit kuitenkin haluaa satsata siihen myös siihen videoon ja sanotaanko näin, että jos pistetään kuitenkin useita tuhansia euroja siihen levyyn ja käytetään aikaa vuosi tai kaksi sen tekemiseen, niin olisihan se fiksua markkinoida sitä albumia myös siistin videon kera. Se on vähän huonoa tehdä ensin levy ja sitten kuluttaa sen markkinointiin nolla euroa. Se ei ole oikein hyvä yhtälö.

Tuo on aika hyvä pointti, koska olen itsekin miettinyt tuota bändien kulmasta, että kun ensin tehdään se albumi ja kulutetaan siihen rahaa ja sitten se vain julkaistaan ilmaiseksi toivoen, että joku sen lopulta kuuntelee tai sitten että tehdään omakustantaisesti siitä yksi video, joka vain tiputetaan YouTuben harmaaseen massaan ilman sen suurempaa markkinointia. Esimerkiksi Kaaoszineä lähestyy todella harva yhtye markkinointimielessä, vaikka uutisia bändeistä julkaistaan reilusti yli 100 per viikko. Tuo yhtälö on vähän hassu kaiken kaikkiaan.

Vesa Ranta: Kyllä se näin on. Jos miettii vaikka yrityksiä tai miten yritykset toimivat, niin kyllähän markkinointiin aina käytetään rahaa ja kyllähän sitä rahaa kannattaisi myös pienten bändien ilman levy-yhtiötä käyttää oman musiikkinsa esilletuomiseen. Varsin pienellä rahasummalla voi kuitenkin saada itsensä esille ja kehitellä kaikkia muitakin näkyvyyskonsteja, että ne julkaistut videot ja kappaleet löytävät kuulijakuntansa. Sen verran tiedän näitten isompien levy-yhtiöiden ideologiaa, että kyllä he toivovat bändien tekevän kolmesta viiteen videota per albumi. Nykyään levy-yhtiöt pitävät todella tärkeinä asioina niitä videoita, koska se tavallaan jatkaa sitä levyn myyntikaarta pidemmäksi. Ja kyllähän tietenkin jos miljoonia kertoja katsotaan videoita, niin kyllä sieltäkin nyt jonkin verran tuloa tulee bändeille esimerkiksi sieltä YouTuben kautta.

Kuinka tärkeänä sä itse miellät videot bändeille muusikkona? Kun sulla on nykyään myöskin omia bändejä vireillä taas.

Vesa Ranta: The Abbey -yhtyeelle, joka julkaisee debyyttialbuminsa keväällä 2023, on suunnitelmissa tehdä ainakin kolme videota albumista. Oikeastaan kolme on jo kuvattu, mutta epäilen että tehdään vielä yksi tai kaksi lisää. Toki tässä levy-yhtiöltä ei saatu kun pariin rahat, mutta kyllä tässä sen verran halutaan markkinoida tätä uutta yhtyettä, että aiotaan tehdä omasta selkänahasta sitten pari videota siihen lisää. Mä oon jutellut Sabatonin henkilökunnan ihmisen kanssa, joka manasi sitä, että ruotsalaiset taitavat tuon markkinointipuolen paljon paremmin ku suomalaiset. Siellä ne ymmärsi sen, että varsinkin korona-aikana poikkeusaikana bändien pitää muistuttaa itsestään ja tehdä itseään näkyväksi. Sabaton on toki tosi valtava bändi jo nykyään, että kyllä siellä sitä rahaakin riittää niillä porukoilla, mutta silti se on jopa heille erittäin tärkeää että esillä pysytään tavalla tai toisella.

Juttelin Tuskan aikaan Jinjerin managerin kanssa, joka totesi mulle bändin laittaneen koronapandemian aikana paljon rahaa sosiaalisen median markkinointiin ja sen toimineen heille erittäin hyvin. Toki tässä nyt vaikuttaa tietenkin tuo Ukrainen sota myös, joka bändiä on nostanut esille, mutta niinku tavallaan ne on aika hyvin ymmärtäneet sen raon, mikä bändeille tuli korona-aikana saada itseään esille uudella tapaa.

Vesa Ranta: Kyllä. Joo Jinjerillä varmaan tuo sota on vaikuttanut kanssa, että jengi on löytänyt bändin helpommin. Jos miettii jotain Rammsteinia, niin kyllä sieltä näyttää tulevan aika tasaisen tappavaan tahtiin uutta videota. Että kyllä niinku tämmöset suuret jättiläisetkin jaksaa itseään mainostaa. Toki jos miettii jotain Metallicaa, niin ei sieltä yleensä kovin montaa videota tule, mutta Rammstein on sellainen kokonaisvaltainen taideteos, että siellä tajutaan enemmän tän visuaalisuuden päälle.

Onks Rammstein sellainen yhtye, jota katsot visuaalisesti ylöspäin musiikkivideoiden osalta? Tuleeko muita yhtyeitä suoraan mieleen, joilla on näyttäviä videoita?

Vesa Ranta: No kyllä Rammsteinin videothan on aina upeita teoksia. Jos miettii esimerkiksi jotain ”Deutschland”-kappaleen videota, niin sen budjetti on ollut saman verran ku yhden suomalaisen elokuvan koko budjetti. Hurjia taideteoksia, joita on varmaan tehty kuukausitolkulla. Rammsteinin videot ovat näyttäviä ja myös Behemoth on tässä yhteydessä pakko mainita. Nuo kaksi tulee ensimmäisenä mieleen.

Miltä kalenterisi näyttää tulevaisuuden osalta? Jos esimerkiksi joku bändi kaipaa videolleen tekijää, niin löytyykö sulta aikaa ottaa uusia projekteja vastaan?

Vesa Ranta: Nyt on kyllä hyvin tuota aikaa tehdä hommia ja täytyy sanoa sitä, että vaikka toimitaan täältä Oulusta käsin, niin onhan me käyty Islannissa, Norjassa, Ruotsissa, Latviassa ja Saksassa kuvaamassa videoita, että meillä on reviirinä tavallaan koko Eurooppa. Olisihan se ihan mielenkiintoista käydä vaikka Alaskassa kuvaamassa joskus videota, mutta se vaatii sitten vähän isomman matkabudjetin. Toimitaan kuitenkin aika laajalla syklillä ja meidän kalusto on semmoinen, että se saadaan liikkumaan mukavasti myös lentokoneessa tarvittaessa.

Koetko sä videoiden teon niin, että jokainen video on tavallaan käyntikortti eteenpäin? Toimiiko videoiden tekeminen sillä lailla, että sana kiirii kun tekee hyvää jälkeä?

Vesa Ranta: Kyllä tottakai. Oli se sitten isompi tai pienempi bändi, niin samalla tapaa ne on työnäytteitä. Toki joskus joku video halutaan bändin toimesta ulos mahdollisimman nopeasti tai jonain tiettynä päivänä, jolloin se tekeminen saattaa olla kelloa vastaan taistelemista. Muistan kerran, kun erään bändin videota viimeisteltiin niin, että siinä oli tarkka päivä koska se haluttiin ison kansainvälisen median kautta ulos ja kyllä siinä meinasi vähän kiire tulla, mutta saatiin se kuitenkin juuri ja juuri ajoissa valmiiksi. Kyllä kaikki videot mitä ohjaan ovat käyntikortteja ja työnäytteitä. Tietenkin se pitää aina suhteuttaa myös siihen, että minkälaisella budjetilla ja ajankäytöllä on tehty hommia, mutta aina pyritään siihen, että se ei näkyis päällepäin. Aina pyritään tekemään mahdollisimman hyvää jälkeä asiakkaalle ku asiakkaalle ja täytyy sanoa, että nykypäivänä kun tuo kalusto millä videoita voi tehdä on tullut myös järkevän hintaiseksi. Sellaisilla 2000–6000 € kameroilla saa aika laadukasta kuvaa aikaseksi. Ei aina tarvitse olla se kaikista modernein kamera että saa videon tehtyä. Se on helpottanut ylipäänsä työskentelyä tällä alalla, kun ei tarvitse olla vuokraamassa oikeita elokuvakameroita videoita varten ainakaan joka kerta.

Kaikkihan tietävät sen, että levyjä myydään koko ajan vähemmän ja vähemmän, ja se myöskin vaikuttaa siihen, että levyn markkinointiin käytettävä raha on koko ajan pienempi. Kuinka paljon se heijastuu videoiden tekoon ja joutuuko niissä videoissa karsimaan aina pois asioita sen takia et se budjetti ei vaan mahdollista tehdä kaikkea?

Vesa Ranta: Kyllä se näin on. Olen tehnyt nyt videoita seitsemän vuoden ajan, joten en tiedä edes siitä entisestä hyvästä ajasta, jolloin levyt vielä myi ja budjetit oli suurempia. Isotkaan bändit ei entiseen malliin niitä levyjä todellakaan myy. Kyllähän videot promoaa myös kiertueita eli bändit kun lähtee tekemään sitä leipää tien päältä, niin kyllähän videot muistuttaa sitä yleisöä, että ”ai niin, tää kova bändi on lähdössä rundille, että tätähän lähdetään katsomaan”. Eli myös se tapa markkinoida yhtyeitä on hieman muuttunut, kun aiemmin videoita lähinnä tehtiin vain albumia markkinoimaan.

Ilmoitit vuonna 2018 lopettavasi musiikkihommat, mutta nyt sulla on kaksi yhtyettä jo tulen alla, Kuumet ja The Abbey. Kuinka päädyit mukaan taas bändeihin soittajana?

Vesa Ranta: Välillä tämä video- ja valokuvaustyö vei niin paljon omaa aikaani, että bändeihin ei vain ollut aikaa. Olen lisäksi myös tosiaan 10-vuotiaan tyttären isä eli perhe ja työt vei niin paljon voimaa kuitenkin, että hengähdystauko tuntui olevan paikallaansa. Nyt on kolme vuotta soitettu Kuumet-yhtyeen kanssa ja The Abbeyn kanssa on tehty levy valmiiksi. Kipinä vain taas löytyi ja kyllähän tuo palo tehdä musiikkia tulee niin syvältä sielun uumenista kun sitä on kuitenkin vuosikymmenet tehnyt. Oli vain vuonna 2018 sellainen olo, että tarvitsi tauon bänditoiminnasta ja koin hieman palaneeni siinä loppuun.

Voisin kuvitella sen olevan niin iso osa sua, että ilman on aika vaikea olla?

Vesa Ranta: Niin, kyllä. Ja täytyy sanoa, että näissä kahdessa bändissä missä olen on sen verran lahjakkaita biisintekijöitä, että ne hyvät biisit inspiroi ja niitä on ollut nyt ilo tehdä. Molemmat levyt syntyivät aika nopeasti ja semmoisella hyvällä draivilla. Sentencedin aikana kun tajusin pitää välillä taukoa, niin sen jälkeen syntyi mielestäni ne parhaat levyt. Ennen Cold White Lightia pidettiin puolen vuoden totaalibreikki ja kyllähän sen kuulee, että oli taas virtaa bändissä uudella lailla. Kyllä bändien ja muusikoiden kannattaa välillä pitää hengähdystaukoja kerätäkseen lisää energiaa omaan luovuuteensa.

Millainen prosessi se oli, että sut saatiin suostuteltua mukaan The Abbeyhin?

Vesa Ranta: Varmaan siitä tehdään vielä erikseen juttua myöhemmin kun levy on tulossa, mutta Jesse Heikkinen, joka on alunperin Oulusta, alkoi pistelemään demoja mulle tulemaan. Kuuntelin kappaleita, että nyt on aika omaperäistä ja hyvää musiikkia tarjolla. Tein päätöksen samana päivänä kun ne demot tuli, että nyt vois jatkaa tätä hommaa ja tehdän paluun musiikin saralle.

Eli päätös syntyi sitten varsin helposti?

Vesa Ranta: Kyllä joo. Syksyllä kun tulee ensimmäinen meidän video kuulet että siinä musassa on joku tietty piirre, mikä oli ainakin itelle vähän uutta. Jollain tavalla kolahti kyllä aika lujaakin nuo biisit. Sitten lähdin kyllä ihan täysillä messiin. Bändihän on siitä mielenkiintoinen että ei tunnettu entuudestaan ollenkaan. Ei menty helpoimman kaavan kautta vaan etsittiin uusia naamoja, ja se on todella hyvä juttu ja tuo hieman uusia tuulia.

Siinä varmaan tulee hieman uudenlaista näkökulmaakin asioihin, kun bändikaverit ovat uusia eikä vanhoja tuttuja keskenään?

Vesa Ranta: Kyllä. Ja näistä kahdesta bändistä sen verran, et Kuumet on nyt oululainen bändi ja me ollaan kaikki Oulussa, mutta The Abbeyssä on jengiä ympäri Suomen eli se toimii hieman eri tavalla. Kokoonnutaan tekemään levyjä ja treenaamaan kun kiertueet alkaa. Ensi vuonna on luvassa keikkoja varmaan.

Onko tarkoituksena keikkailla The Abbeyllä niin paljon kuin pystyy vai onko tarkoitus pitää bändi sellaisena, että soitetaan vain valittuja keikkoja? Kun sullakin on kuitenkin nykyään jo päivätyö, joka varmaan vaikuttaa vähän keikkailemiseen.

Vesa Ranta: Meillä on ulkomaalainen levy-yhtiö ja keikkamyyjä on jo tässä vaiheessa, ja ollaan heille sanottu, että semmoisia järkevän mittaisia rundeja voidaan tehdä muutama vuodessa. Me ollaan vähän sitä mieltä, että kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan, että minkälaisen bändin kanssa lähtee rundaamaan, että siitä on yhtään hyötyä uudelle bändille. Doomia vaikka Napalm Deathin kanssa ei oo hyvä yhtälö, mut jos löytyy joku hyvä bändi, joka sopii meidän visioon, niin tottakai sitten ollaan valmiita tekemään vähän pidempikin rundi.

Ennen kuin lopetellaan, niin puhutaan hieman vielä loppuun Sentencedistä. Teiltähän ilmestyi hiljattain The Urn -boksi. Minkälainen prosessi se oli saada boksi kasaan? Oliko se itsellesi aikamatka menneisyyteen?

Vesa Ranta: No, joo. Itse vinyyliharrastajana ja keräilijänä niin sain ehkä suurimmat kicksit tästä ajatuksesta, mitä lähdettiin toteuttaan. Käytiin historiaa läpi toimittajan kanssa ja siellä on sisällä kirjanen, missä on joka albumi muisteltu erikseen omana kokonaisuutena ja kuva-arkistoja on kahlattu ajatuksella läpi. Levyjä ei oo tarvinnut enää välttämättä kuunnella uusiksi, mutta on kaivettu kaikki julkaisukelpoinen musa, mitä bändiltä on ikinä tullut vinyylimuodossa, että kyllä se hieno kokonaisuus on. Se mikä on kivaa, niin oululainen graafikko, joka sattuu olemaan mun työhuonenaapurina, teki tämän visuaalisen puolen. Päästiin aika läheltä sitä seuraamaan, että minkälainen siitä tulee ja se kyllä onnistui aika tyylikkäästi. Valitettavasti se kuitenkin viivästyi mutta saatiin vihdoin ulos, sillä alunperin se viivästys meinasi olla pitempikin vinyyliprässäämöiden kiireiden vuoksi, mutta onneksi saatiin tänä kesänä ulos.

Millaista se oli muistella yhdessä noita albumeita? Tuliko kenelläkään halu soittaa musiikkia vielä joskus Sentencedin nimen alla?

Vesa Ranta: Sitä ajatusta kukaan ei heittänyt ilmoille kyllä, mutta siinä pari päivää istuttiin aamusta iltaan ja tehtiin haastatteluja. Oli se hieno sessio silleen että saatiin muistella menneitä ja yks muisti toista ja toinen muisti toista. Kyllä siinä välillä joutuu kovastikin muisteleen, että ”ai niin, sehän oli se juttu joo”. Mutta kollektiivinen muisti auttoi tässä ja kyllä sieltä aika hyvät tarinat saatiin tehtyä. Kaikilla on kuitenkin nykyään omat bändit. Villellä on nyt suomenkielinen sooloprojekti ja mulla nämä omat bändit ja Kypckikin alkaa tekemään uutta levyä ihan kohta. Vaikka meillä on yhteinen menneisyys, niin kyllä se musiikillinen tulevaisuus taitaa olla kuitenkin eri bändeissä. Kaikilla on nyt hyvä draivi omalla kentällään, mutta onhan sitä joskus mietitty et miks ei voisi jotain myös kimppakeikkoja heittää, missä vois olla nää samat ukot omine bändeineen yhteisellä rundilla. Se voisi olla ihan hauska kokemus.

Sentencedin osalta olette kaikki samalla sivulla siinä, että mitään keikkoja ei enää tule? Kuulin vain huhun, että tarjouksia satelee keikoille yhä.

Vesa Ranta: Joo, on kuulemma tullut, mutta ohjeistimme levy-yhtiötä, että me emme comeback-keikkoja tee. Oltaisiinko me sitten ainoa bändi maailmassa, joka pitää sanansa?

No siltähän tuo vähän tuntuu joo, kun maailman ja bändien menoa katselee.

Vesa Ranta: Niin. Se on mun mielestä hyvä tavoite ja siitä pyrimme pitämään siitä kiinni.

Slayerihän taitaa olla tähän myös poikkeus, mikäli niiden päätös pitää.

Vesa Ranta: Joo totta. Ja niidenkin lopettamisesta on aikaa jo muutama vuosi.

Saapa nähdä innostuvatko nekin vielä joku päivä vetämään, mut uskon että se voi olla toinen bändi, joka tulee pitämään sanansa.

Vesa Ranta: Itse oon kyllä kova Slayer-fani, että en tiedä miten suhtautuisin siihen comebackiin. Varmaan menisin silti katsomaan, jos paluun joskus tekisivät.

Iso kiitos taas ajasta ja kaikkea hyvää tulevaan. Haluatko sanoa jotain viimeisiä sanoja tähän loppuun vielä niille, jotka haastattelua lukevat?

Vesa Ranta: Kuunnelkaa hyvää musaa ja jos on tarpeita kuville tai videoille, niin aina voi ottaa yhteyttä. Ei tarvi aina olla se monikansallinen musajätti siellä taustalla, että kunhan visio kohtaa, niin sitten aletaan hommiin. Toki se on aina tapauskohtaista, että miten kalenterissa on tilaa. Kairafilms.com-sivun kautta voi ottaa yhteyttä.

Luetuimmat

Uusimmat