Metallimusiikin ilotulitusta – tunnelmia Black Box Mikkelistä, osa 1/2

Tämän vuotinen Black Box Mikkeli järjestettiin 28.-29. lokakuuta, ja tällä kertaa festivaali toteutettiin kaksipäiväisenä. Tapahtumapaikkana toimi edelleen Saimaa Stadiumi, jonka sisään oli rajattu erillinen ns. black box-alue eli istumakatsomot eivät olleet käytössä. Vilkaistaanpa seuraavaksi hieman, mitä festarin ensimmäinen päivä pitikään sisällään.

Perjantain ensimmäisenä bändinä esiintyi Merta. Bändi on perustettu vuonna 2017 alun perin sooloprojektiksi ja kasvanut siitä raskasta, melodista rockia soittavaksi bändiksi. Ensimmäisenä esiintyjänä oleminen ei ole se kaikkein helpoin slotti, mutta ilokseni sain huomata jo tässä vaiheessa paikalle saapuneen yllättävänkin paljon porukkaa. Yleisö oli alusta alkaen hyvin mukana meiningissä ja näyttipä paikalla olevan useampikin Merta-fani, joka lauloi biisien sanoja mukana.

Seuraavaksi saatiin lavalle paikallista väriä, kun Mikkelin omat pojat eli Balance Breach aloitti oman settinsä. Vokalisti Aleksi Paasonen otti biisien välillä kiitettävän paljon kontaktia yleisöön kysymällä, kuinka katsomon puolella menee ja kertomalla kotikaupungin yleisön näyttämällä erittäin hyvälle tänä iltana. Balance Breachilta on tulossa seuraava albumi ensi keväänä ja bändi on kohtapuoliin lähdössä Euroopan kiertueelle. Kiertueeseen liittyen bändi muistutti katsomon takaosassa olevan paitamyynnin, ja vaatekappaleen ostamisella voi tukea bändiä, ettei kiertueella tarvitsisi nukkua pakettiautossa.

Nopean, vartin mittaisen roudaustauon aikana tunnelma alkoi ilmiselvästi sähköistyä ja lavan edusta täyttyä innokkaista katsojista, kun Lost Societya odotettiin lavalle. Minuutilleen kaikki olikin valmista ja Samy Elbanna johdatti joukkonsa lauteille. Bändillä oli todella paljon faneja paikalla, ja pittikin saatiin yleisön joukossa pyörimään alta aikayksikön. Lost Society soitti ilahduttavan paljon materiaalia juuri ilmestyneeltä ”If The Sky Came Down” -albumiltaan ja yhtye on todella tiukassa keikkakunnossa. Harmillista kyllä, kaikki hyvä loppuu aikanaan ja tässä tapauksessa aivan liian aikaisin, koska olisin erittäin mielelläni seurannut energistä meininkiä paljon pidempäänkin kuin 45 minuutin ajan. Samy Elbanna pahoitteli bändin edellisestä Mikkelin keikasta olevan aivan liian pitkän ajan sekä kertoi heidän saapuvan pian takaisin, joten ainakin allekirjoittanut toivoo bändin lunastavan pian lupauksensa.

Lost Societyn jälkeen lavalle saatiin progressiivista metallia soittava Wheel, joka saapui paikkaamaan tulonsa peruuttanutta Betraying The Martyrsia. Wheel oli juuri palannut Pohjois-Amerikan kiertueelta, ja veti oman settinsä hyvinkin tyylikkäästi sekä varman tuntuisesti. Ikävä kyllä bändi ei ehkä ollut ihan parhaimmassa paikassa esiintyessään Lost Societyn ja Mokoman välissä, mutta ei antanut sen häiritä omaa vetoaan.

Varttia ennen keskiyötä saatiin illan viimeinen bändi eli Mokoma lavalle. Vaikutti sille, että moni yleisöstä oli poistunut jo ennen Mokoman aloitusta, mutta silti porukkaa oli vielä hyvin paikalla. Oli hienoa huomata, kuinka bändin musiikki vetoaa niin nuorempiin kuin hieman vanhempiinkin yleisön edustajiin. Pitti pyöri edelleen koko ajan yleisön joukossa ja bändi kyselikin, että eikö siellä pitin puolella tule lainkaan hiki, kun liike näyttää vaan jatkuvan ja jatkuvan. Mokoman lopetellessa settiään alkoi yleisö pikkuhiljaa valua kohti taksitolppaa ja Mikkelin yöelämää. Kiitos Black Box Mikkeli: perjantai-ilta oli erittäin onnistunut!

Lisää kuvia perjantain meiningistä voit katsastaa täältä.

Raportti: Päivi Närvänen

Kuvat: Outi Puhakka