Metallimusiikin ilotulitusta – tunnelmia Black Box Mikkelistä, osa 2/2

Lauantaina ehdin paikalle juuri sopivasti ennen ensimmäisen bändin aloitusta. Ovilla ei ollut sen kummempaa ruuhkaa, ja ainut jono muodostui hetkeksi narikan korttimaksuun. Valveutuneena yleisön edustajana olin hoksannut varautua narikkamaksuun käteisellä, joten pääsin kävelemään suhteellisen vaivattomasti suoraan saliin. Yleisöä oli jo tässä vaiheessa saapunut mukavasti paikalle – ehkä suurin piirtein saman verran kuin eilen alkuillasta. Ei jäänyt epäselväksi, mitä bändiä tältä illalta eniten odotettiin, sillä niin monta Bloodred Hourglass -paitaista yleisön edustajaa oli jo tässä vaiheessa paikalla.

Toisen festari-illan aluksi lavalle saatiin northcore-bändi Atlas. Orkesteri oli itselleni aivan uusi tuttavuus, joten oli mielenkiintoista nähdä mitä yleisölle tultaisiin tarjoamaan. Atlaksen soitto oli hyvin vähäeleisen näköistä, ja yleisö näytti pitävän kuulemastaan. Niin uudet kuin vanhatkin biisit saivat varsinkin lavan edustalle kerääntyneet katsojat puimaan nyrkkiä biisien tahdissa.

Ilta jatkui Awake Againin saapuessa lavalle. Bändi kertoi, että heistä on kivaa päästä soittamaan ensimmäistä kertaa Mikkeliin ja yleisö näytti lavalta katsottuna oikein hyvälle. Yhtye kysyi, kuinka moni on ylipäätään nähnyt heidät jossain aikaisemmin, ja lavalta suoritetun pikalaskun mukaan pystyyn nousi 17 kättä. Seuraava tiedustelu koski sitä, mistä kaikkialta yleisö on tullut paikalle vai ovatko kaikki mikkeliläisiä – selvisi että paikalla oli ainakin Oulun sekä Imatran edustusta. Awake Again vaikutti olevan hyvinkin yleisön mieleen ja pittikin saatiin pyörimään.

Brymir toi tullessaan terveisiä Oulusta, jossa edellisellä keikalla oli kuulemma ollut hyvä meininki. Väite siitä, että nyt on lavalla illan nopein bändi, piti kyllä paikkansa ja Saimaa Stadiumi suorastaan tärisi tempon voimasta. Vaikutti sille, että niin yleisön kuin bändin puolellakin viihdyttiin ja tunnelma oli lämmin, suorastaan hikinen. Itse en yhtyeen musiikista niin suuremmin innostunut, mutta Kummeli-fanina ilahdutti lavalta kuultu Gerhard Rihmakallo -heitto ”Rummut normaalisti”.

Brymirin jälkeen seurasi monen hartaasti odottama illan kohokohta, kun mikkeliläinen Bloodred Hourglass nousi lauteille. Bändi operoi tapahtumassa kaksoisroolissa toimien esiintyjän lisäksi myös festivaalin järjestäjänä. Katsomoon välittyi selkeästi se, että yhtye oli oikein tyytyväinen tapahtumaan ja nautti suuresti esiintyessään kotiyleisön edessä. Nautinto oli vastavuoroista, sillä mikään aikaisemmista festarin esiintyjistä ei ollut saanut yhtä suuria suosionosoituksia osakseen. Yleisölle tarjoiltiin myös uunituoretta musiikkia, kun viikko sitten julkaistu single ”In Lieu Of Flowers” soitettiin ensimmäistä kertaa livenä teemaan sopivan kukkakonfettisateen leijuessa alas katonrajasta. Bändi ilmoitti myös tulevansa illan päätteeksi merchandise-tiskille moikkaamaan fanejaan ja poseeraamaan kuvissa halukkaitten kanssa.

Kaikki kiva kuitenkin loppuu aikanaan, eli vuorossa oli lauantai-illan viimeinen esiintyjä Battle Beast. Harmi, että roudaustauon aikana erittäin moni yleisön edustaja poistui jo paikalta, eikä jäänyt seuraamaan Noora Louhimon ja kumppaneiden vetoa. Battle Beast tarjoili erittäin kovan keikan, ja pyrot lämmittivät etenkin eturivissä olijoita. Bändi muisteli esiintyneensä viimeksi Mikkelissä useita vuosia sitten Naisvuorella, mutta tosiasiassa yhtye on nähty viimeksi Jurassic Rockissa vuonna 2017. Louhimon lisäksi laulamaan pääsi myös basisti Eero Sipilä, ja synisti Janne Björkroth esitteli baarimikon taitojaan drinkkejä sekoitellen.

Black Box Mikkeli vuosimallia 2022 sujui kaiken kaikkiaan jouhevasti ja tapahtuman kasvattaminen kaksipäiväiseksi ei ollut huono idea. Porukkaa oli molempina päivinä paikalla heti alkuillasta mukava määrä, ja yleisö lisääntyi pikku hiljaa illan mittaan. Juhlajuomien nauttijoille oli tarjolla perusvalikoima juotavaa, ja nälän pystyi tyydyttämään hodarilla tai burgerilla. Kahvia ja sämpylää löytyi aulatilan puolelta niiden tarpeessa oleville. Merchandise-myynti löytyi festarisalin takaosasta, jossa sijaitsi myös Glimmering Deep Designin korumyynti. Vastapäätä narikkaa oli myös mahdollisuus saada halutessaan pikakampaus tai -meikkaus.

Itseäni näin jälkikäteen mietittynä ihmetyttää se, että tapahtuman ovilla ei ollut kumpanakaan päivänä minkäänlaista turvatarkastusta. Ruuhkasta se ei johtunut, sillä oville ei nähdäkseni missään vaiheessa muodostunut pidempiä jonoja. Sen sijaan luvattoman pitkä jono nähtiin tapahtuman päätyttyä taksitolpalla, jossa oli melko kurja värjötellä myrskytuulen pieksäessä. Paikallinen taksifirma oli yksi Black Box Mikkelin yhteistyökumppaneista, mutta ilmeisesti he eivät varautuneet iltaan tarpeeksi suurella kapasiteetilla.

Bloodred Hourglassin jäsenet eivät ole vielä tehneet päätöstä siitä, saako Black Box Mikkeli jatkoa ensi syksynä. Itse toivoisin tapahtuman jatkuvan, sillä Mikkelistä on jäänyt puuttumaan kunnon rock-festivaali Jurassic Rockin päätyttyä. Tilausta tapahtumalle vaikuttaa olevan, ja ajankohta näin syksyllä kesän festarikauden päätyttyä olisi mitä mainioin. Jäädään siis odottelemaan, mitä syksy 2023 tuo tullessaan!

Lisää kuvia lauantailta näet täältä.

Raportti: Päivi Närvänen

Kuvat: Outi Puhakka