Metallimusiikki – Genren kehitys ajan saatossa

Musiikki on korvaamaton osa valtavirtakulttuuria. Se vaikuttaa viihdealan jokaiseen osa-alueeseen. Elokuvien ja televisiosarjojen lisäksi musiikilla on tärkeä rooli myös verkkomaailmassa, jossa siihen saattaa törmätä pelatessa jossakin verkkokasinossa. Ei ihme, sillä parhaat verkkokasinot tarjoavat pelejä, joissa uniikit äänimaisemat ja suositut genret pääsevät esiin. Metalli on yksi näistä genreistä.

Metallimusiikkiin, olkoot kyseessä hevi tai muu, saattaa törmätä näin ollen monissa verkon peleissä. Metalli ei tuo pelkästään omanlaista räväkkyyttä peleihin; se on myös saanut kokonaiset sukupolvet nyökyttelemään ja heiluttamaan päätään kitarasoolojen ja rumpujen paukkeiden tahtiin.

Tässä jutussa käymme läpi metallimusiikin kehitystä vuosikymmenten aikana ja sitä, kuinka genre on juurtunut osaksi populaarikulttuuria.

Metallimusiikin juuret

Metallin juuret ulottuvat 1950-luvun blues-musiikkiin. Blues-kitaristit lisäsivät säröä kitaroihinsa ja samaan aikaan yhtyeiden rumpalit pyrkivät ikään kuin ”nokittamaan” kitaristit soittamalla rumpuja entistä lujempaa. Tästä huolimatta metallimusiikki saavutti suuremman yleisön vasta 1960- ja 1970-lukujen taitteessa.

Usein ajatellaan, että 1960-luvun hippiliike vaikutti hevimetallin kutsumanimeen; ilmaisu ”heavy” (joka on englantia ja tarkoittaa ”raskas”) viittasi tuona aikana henkilöön, jonka ajateltiin olevan raju tai erityisellä tavalla syvällinen.

Metallimusiikin tärkeimpinä ominaisuuksina voidaan pitää muun muassa seuraavia:

1. Räyheä ja vääristynyt kitaraääni
2. Möreä tai aggressiivinen laulantatapa
3. Matala basso
4. Painokas rummutus
5. Vauhdikkaat kitarasoolot ja nopea tempo

1960-luvun loppupuolisko

Palataan 1960-luvun alkupuolelle ja populaarimusiikin syntyhetkiin. Ne, jotka ovat riittävän vanhoja muistaakseen 60-luvun alkupuoliskon muistavat elävästi sen, kuinka The Rolling Stones, The Beatles, The Kinks, ja The Who nousivat maailmanlaajuiseen suosioon. Jokaisella noista yhtyeistä oli merkittävä panos kapinallisen ja arvaamattoman rockyhtyeen ”prototyypin” kehittymiseen.

Näitä yhtyeitä seurasi toinen sukupolvi, joka 60-luvun toisella puoliskolla palasi takaisin blues-musiikin äärelle ja loivat sen pohjalta nykyaikaisen hevimusiikin. Jimi Hendrix, Led Zeppelin ja Cream ovat tuon aikakauden merkittävimpiä nimiä ja useat tuon musiikkipolven edustajista tunnetaan kamppailusta sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja Vietnamin sotaa vastaan.

Teknologia ja sen hyödyntäminen erottivat nämä sukupolvet blues-esivanhemmistaan. Uusien laitteiden avulla he pystyivät muokkaamaan ääntä ennennäkemättömällä tavalla. He olivat äänekkäämpiä, ei pelkästään äänenvoimakkuuden, vaan myös sanoitusten suhteen vastavetona kaikkeen, mitä ympärillä olevassa maailmassa oli paraikaa tapahtumassa.

1970-luku ja hevimetallin nousu

Hevimetallin syntymäajankohta: vuosi 1968, Englanti, Birmingham. Saamme kiittää hevistä Black Sabbathia, jota pidettiin tuolloin – ja yhä nykyäänkin – vallankumouksellisena metalliyhtyeenä. Teollisuuskaupungissa syntynyt perustajanelikko loi kappaleita, joiden äänimaailma ammensi terästehtaiden melskettä ja pauketta.

Yhtyeen jäsenet ovat jättäneet jälkensä musiikin historiaan. Ozzy Osbourne tunnetaan hänen ainutlaatuisesta äänestään, Tony Iommi kitaraefekteistään, Bill Ward virtuoosinomaisesta rumpujensoitosta ja Geezer Butler mestaribasistin otteistaan ja ikimuistoisista sanoituksistaan.

Heidän musiikkinsa oli synkkää, voimakasta ja muodoltaan minimalistista. Heidän laulunsa käsittelivät sosiaalisia kysymyksiä, kuten korruptiota ja syrjäytymistä.

Vuosikymmenen vaihtuessa uusi sensaatio oli kuplimassa Lontoosta pohjoiseen. Kyseessä oli Deep Purple. Vaikka yhtyeellä oli samoja vaikutteita kuin Black Sabbathilla, ne erosivat toisistaan merkittävästi. Deep Purple koostui ammattilaismuusikoista toisin kuin Black Sabbath, jonka soittajat olivat taitavia ja intohimoisia muusikkoja, mutta amatöörejä Deep Purpleen verrattuna.

Mitä tapahtuisi, jos sekoittaisi keskenään Black Sabbathin ja Deep Purplen? Tuloksena olisi Judas Priest. Siinä missä Black Sabbath ja Deep Purple loivat hevi-imperiumin perustukset, niin Judas Priest jatkoi metallin keisarikunnan laajentamista yhdistämällä edeltäjiensä parhaat puolet.

Mikä oli yhteistä Black Sabbathille ja Judas Priestille on syntymäpaikka, joka oli Birmingham. Yhteistä niille oli myös synkkyys ja voimallisuus. Judas Priest pyrki kuitenkin karttamaan Black Sabbathin minimalistisuutta ottamalla mallia Deep Purplen monimutkaisesta ja taiteellisesta ilmaisutavasta.

Lopuksi on syytä olla unohtamatta Judas Priestin vaikutusta metalliskenen vaatetukseen. He toivat genreen nahkan ja nastat, joista on tullut koko genren tunnetuimmat ja ikonisimmat vaateartikkelit.

1980-luku ja uusi aalto

Uusi vuosikymmen alkoi ja sen mukana syntyi uusi sukupolvi heavy metal -yhtyeitä. Tukikohtana oli edelleen Englanti ja uusi sukupolvi tunnetaan nykyään nimellä New Wave of British Heavy Metal eli suomeksi ”brittiläisen hevimetallin uusi aalto”.

Sukupolven tunnetuimmat nimet ovat Motörhead, Iron Maiden ja Diamond Head. Bluesin vaikutus metallimusiikkiin hiipui 70-luvun lopun brittiläisen punkin vallatessa alaa. Syntyi uudenlaista hevimetallia, joka oli aiempaa nopeampaa ja raskaampaa.

Mitä tulee sanoituksiin, uusi sukupolvi jatkoi taistelua sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja käsitteli joitakin tuon ajan kiistanalaisimpia kysymyksiä. Uutena oli mytologisten ja fantastisten aiheiden sisällyttäminen osaksi metallin kuvastoa ja sanoituksia. Samoin jotkut yhtyeet, kuten Iron Maiden, toivat musiikkiesityksiin mukaan teatraalisia elementtejä.

Kaikki nämä muutokset mahdollistivat sen, että hevimetalli pystyi loikkaamaan Englannin rajojen ulkopuolelle. 1980-luvun puoliväliin mennessä genren suosio kasvoi Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Euroopassa. Tuona aikana hevi nautti ehkä historiansa merkittävintä arvonantoa.