Metallin tulevaisuus? – Maailmalla muhii trapin ja metallin fuusio, joka saa nuoria kiinnostumaan metallista
Kun trap metal -artisti Mimi Barks allekirjoitti sopimuksen Century Median kanssa, ihmetteli moni metallifani, mistä oikein on kyse. Ja esimerkiksi Infernon uutisoidessa aiheesta provosoivalla otsikolla ”Onko tässä metallin tulevaisuus?” saattoi monella metallifanilla kärähtää. Vaikka tyylistä ei pitäisi, ei ole kuitenkaan liioittelua pitää trapin ja metallin fuusiota potentiaalisena metallin pelastajana.
Mitä tällä tarkoitetaan? Sitä, että metallimusiikki tai rock eivät ole kovin suosittua valtavirrassa – mutta undergroundissa kytee, eikä nyt puhuta metallimusiikin undergroundista. Kokonainen uusi sukupolvi on ihastunut metallin estetiikkaan ja raskauteen, mutta nauttii sitä heille jo valmiiksi tutun musiikkityylin kautta: hip hopin, tarkemmin sanottuna trapin.
Trap metal on aggressiivinen trapin muoto. Trap puolestaan on hip hopin suosituimpia suuntauksia tällä hetkellä. Trap on populaarimusiikin zeitgeist, joka kuitenkin juontaa juurensa jo 2000-luvun alkuun sellaisiin artisteihin, kuten Mannie Fresh, Drama, Young Jeezy sekä T.I, joka otti trap-termin käyttöön vuoden 2003 albumillaan ”Trap Muzik”. Musiikillisesti tunnistettavimmat piirteet trapissa ovat nopeat ja ”kastelukonemaiset” hi-hat-linjat pomppivan biitin päälle liimattuna. Biitti itsessään rakentui alun perin Rolandin TR-808-rumpukoneesta poimituille rumpusoundeille ja muhkealle bassorummulle, joka korostuu varsinkin nykyään erityisen aggressiivisesti ja sekä rytmistä että melodista sisältöä tuovana tekijänä.
Trap metal puolestaan sai alkunsa 2010-luvun puolivälissä. Tyylin pioneereina voidaan pitää yhdysvaltalaisräppäreitä Bones, OG Maco ja Sybyr. Trap metalissa ovat läsnä trapin keskeiset tyylielementit, mutta lopputulos on huomattavasti rujompaa ja aggressiivisempaa. Räppäreiden ulosanti on usein joko maanista ja lakonista, kuten Bill $aberilla ja Ghostemanella, tai sitten suoranaista huutoa, kuten esimerkiksi Scarlxrdin ja ghostofblun kohdalla. Biitit ovat tarkoituksella särötettyjä ja melodiat taustalla usein vähäliikkeisiä, kromaattisia ja/tai atonaalisia – seikka, joka on tuttu useista metalliriffeistä aina death metalista nu metaliin. Vaikka onkin hieman epäselvää, voidaanko puhua varsinaisesta genrestä, on kyseessä selvästi yksi trapin alahaara ja selvästi pop-trapista erotettavissa oleva ilmiö sekä esteettisestä että musikaalisesti. Erotus tulee tehdä myös Bone Crewin ja Dropout Kingsin kaltaisten bändien kanssa, jotka soittavat trap vaikutteista metallia, mutta operoivat metalliskenessä trapin sijaan. Tässä artikkelissa puhutaan trap-artisteista, jotka ammentavat metallista, ei toisin päin.
Metallivaikutteet juontavat usein erityisesti nu metaliin ja synkkään vaihtoehtometalliin, mutta myös esimerkiksi hardcoreen. Niin Ghostemanen kuin $uicideBoy$in Scrimin flow’ssa kuulee esimerkiksi erittäin vahvasti niin Marilyn Mansonin kuin Kornin Jonathan Davisin ulosannin vaikutusta. Sybyrin meluisa trap taas on selvästi ammentanut vaikutteita esimerkiksi Godfleshin kaltaisilta industrial metal -kokoonpanoilta ja noisesta.
Yllättäen myös feministiräpin keulakuva Princess Nokia tuntuu hakeneen inspiraatiota nu metal -vokalisteilta, sillä esimerkiksi artistin tänä vuonna julkaistulla ”Crazy House” -kappaleella kuullaan samanlaisia scat-osuuksia, kuin Jonathan Davis on tunnetusti harrastanut. Räppäri Rico Nasty puolestaan on moneen otteeseen kertonut kanavoivansa räppäyksessään rokkari Joan Jettia, joka myös kuuluu artistin omalla tavalla punk-henkisessä eetoksessa.
Hardcoren vaikutus on myös selvä. Rap-ryhmä Ho99o9:n musiikissa kuuluu selkeitä vaikutteita esimerkiksi Black Flagilta ja Minor Threatilta, mutta yhtä lailla myös toiselta hip hop -ryhmältä, Death Gripsilta. Death Grips tunnetaan omalaatuisena avant-garde-aktina, jonka musiikki on ehdottomasti saanut vaikutteita hardcoresta ja noisesta, ja kollektiivin rumpalina toimii math rockin kanssa operoinut Zach Hill. Ho99o9 onkin päässyt soittamaan yhdessä esimerkiksi Prophets of Ragen, Kornin ja Alice In Chainsin kanssa, ja rumpuja bändin kanssa livenä paukuttelee Black Flagin entinen rumpali Brandon Pertzborn. Ghostemane ja Wavy Jone$ ovat puolestaan kiertäneet yhdessä hardcore-yhtyeiden Vein ja Bitter End kanssa korostaen siteitään skeneen.
Metallin vaikutus tyylissä näkyy paitsi aggressiivisen huutoräpin ja särötetyn tuotannon lisäksi erityisesti estetiikassa. Ghostemanen visuaalinen ilme on erittäin inspiroitunut Marilyn Mansonin provosoivasta ulkonäöstä, ja hänen logonsa jäljittelee äärimetallista tunnettua ”risukasa” -tyyliä. Metallibändeiltä tutut fontit ja kuvastot vilisevät myös trap metal -artistien oheistuotteissa ja kansikuvituksissa siihen malliin, että tietämätön saattaisi luulla kyseessä olevan jokin underground metallibändi.
Se, että moderni rujo trap hakee niin paljon vaikutteita metallista, saattaa tuntua aluksi hämmentävältä, mutta todellisuudessa vaikutteiden takana on yksinkertainen syy. Moni trap metal -räppäri on nimittäin kuunnellut elämänsä aikana niitä 2000-luvun nu metalin ja vaihtoehtometallin yhtyeitä, jotka puolestaan olivat hakeneet vaikutteita heitä edeltäneestä hip hopista. Esimerkiksi räppärikaksikko ZillaKamin ja SosMulan muodostama City Morgue on hakenut vaikutteita metallibändeiltä kuten Slipknot ja Behemoth, ja ZillaKami onkin kertonut taannoin Revolverille kuuntelevansa Slipknotin debyyttialbumia päivittäin. Räppärisukupolvi, joka on kasvanut Linkin Parkin, Limp Bizkitin, Kornin, Slipknotin ja muiden metallibändien parissa, on selvästi kantanut noita vaikutteita mukanaan omassa musiikissaan.
Moni trap metal -artisti on myös aikaisemmin soittanut metallibändissä. New Yorkilainen räppäri Cameron Azi soitti aikoinaan kitaraa paikallisissa bändeissä, Scarlxrd lauloi metalliyhtye Myth Cityssa, $uicideboy$in Ruby da Cherry soitti kitaraa bändissä, ja myös Ghostemane soitti kitaraa metallibändeissä Nemesis ja Seven Serpents. Ja vaikka esimerkiksi valtavirtasuosikki Post Malone ei esitäkkään soonisesti aggressiivista musiikkia, omaa hän samalla tavalla taustan kitaristina hardcore-bändeissä ja on tehnyt yhteistyötä heavy metal -legenda Ozzy Osbournen kanssa. Eksentrinen artisti ja internet-kasvatti Poppy puolestaan ei soita suoranaisesti trap metalia, vaan enemmän Babymetallin suuntaan nojaavaa kawaii metalia, mutta artistin musiikissa kuulee tästä huolimatta sekä trapin että metallin vaikutusta. Poppy ja Ghostemane tekevät myös yhteistyötä taiteellisesti, joten kummankin vaikutteet ja tyyli ruokkivat toisiaan. Ghostemanella itsellään on myös black metal -projekti Blackmage, jota ei suinkaan tule sekoittaa samannimiseen kotimaiseen trap-artistiin.
Nähtäväksi jää, tuleeko trap metal todella nostamaan metallin osakkeita valtavirrassa. Synkkyys ja niin kutsuttu edgy estetiikka on tällä hetkellä kuumaa kamaa popissa – tästä kertoo jo esimerkiksi Billie Eilishin ilmömäinen suosio, joka taistele yleensä hyvin siloteltua ja värikästä pop-artistiutta vastaan. Samaan tapaan emo rapiksi kutsutut artistit, kuten Lil Peep (rest in peace), XXXTentacion (rest in peace) ja LiL Lotus kuin myös omasta päihtyneestä ja melankolisesta soundistaan tunnettu Post Malone ovat nousseet valtavirtaan musiikilla, joka ei muistuta esimerkiksi Justin Bieberin, Katy Perryn tai Draken kaltaisia artisteja vakavuudellaan. Jos Korn, My Chemical Romance ja Linkin Park ruokkivat joskus nuorien angstia ja erottumisen tarvetta, sitä tekevät nyt trap metal ja emorap -artistit.
Alhaalla on linkitettynä artikkelin kylkeen luotu Spotify-soittolista.
