Metallivuoressa nähtiin lauantaina jäähyväiskeikka ja laadukasta suomimetallia – myös festarin tulevaisuudesta kuultiin uutisia 

Metallivuoren lauantaina ihmiset näyttivät olevan heti hyvällä tuulella, mikä saattoi toki johtua siitä, että saavuin muista kiireistäni johtuen paikalle hieman myöhemmin kuin perjantaina. Minulta jäi siten näkemättä Warmenin keikka sen uudistetulla kokoonpanolla ja Assemble The Chariotsin sekä Awake Againin keikat.

Yleisöä oli paikalla selvästi enemmän kuin lauantaina, ja päivän aikana kuultiin, että Metallivuori saa jatkoa Turussa myös ensi vuonna. Toivon mukaan festivaalia pystytään kehittämään, ja ostava yleisö löytää sankoin joukoin paikalle. 

Mokoman fanipaitojen määrästä päätelleen oli se monelle päivän odotetuin artisti. Yleisöä oli kertynyt paikalle hyvä määrä odottelemaan jo ennen keikan alkua, ja se starttasikin ärhäkästi mainion uutuusalbumi “Myrskyn” avauskappaleella “Joukkotuhoase”. Settilistaan oli ripoteltu kiitettävästi muutakin uusimman albumin materiaalia, ja joukossa kuultiin totta kai suosittuja kappaleita bändin uran varrelta. Keikan parhaiksi hetkiksi nousivat osuvasti “Hei Hei Heinäkuu”, “Punainen Kukko” ja takuuvarma hitti “Sinne missä aamu sarastaa”. Settiin ei mahtunut yhtään ohivetoa. 

Mokoma vitsailikin, että se aikoo vielä kerran vetää kovemmin kuin Maj Karma. Vitsistä huolimatta se piti oikeasti paikkansa. Keikka loppui hienosti “Kesytä perkeleet” -kappaleeseen, eikä se jättänyt varmasti ketään kylmäksi.  

Bändi kiitteli useaan otteeseen yleisöä ja sanoi, että “on mukavaa nähdä ihmisten ilmeet läheltä”, sillä bändi oli edellisenä päivänä soittanut Ilosaarirockin suurella päälavalla. Bändi antoi pienemmällekin yleisölle kaikkensa, ja sen esiintymisestä välittyi aito ilo. Marko Annalan laulu oli huipputasoa, ja Mokoma tulee varmasti pitämään paikkansa ihmisten sydämissä niin kauan kuin se vain jaksaa keikkailla. 

Pikkulavalla paviljongissa kuultiin muutama lupaava yhtye myös lauantaina. Juuri ennen Mokomaa soittanut Destiny Inveiled on Turku Rock Academyn tuote, ja se esiintyi jo kolmatta kertaa Metallivuoressa. Bändin soitto oli jämäkkää, ja laulajan puhtaat vokaalit toimivat hyvin.  

Samaisella lavalla ennen Maj Karmaa soitti vielä Toivo-Olavi, joka on myös paikallisen Rock Academyn kasvatteja. Musiikissa oli hevin lisäksi paljon vaikutteita konemusiikista, enkä ihmettelisi yhtään, jos siitä kehittyisi vielä jotain isompaa. 

Maj Karma on jäähyväiskiertueella, ja sen Metallivuoren esiintyminen taisi olla bändin neljänneksi viimeisin keikka. Ilmassa oli pientä odotusta, ja keikka alkoi teemaan sopivasti kauniissa auringonlaskussa illan kääntyessä pikkuhiljaa yön puoleen. Settilistassa kuultiin muun muassa “101 tapaa olla vapaa”, “Rukous” ja hienon rauhallisen tunnelman loihtinut “Sodankylä”. 

Bändin selkeästi tunnetuin kappale “Ukkonen” jyrähti käyntiin jo aika varhaisessa vaiheessa keikkaa. Sen aikana huomasi selvästi, että useat menivät lähemmäksi lavaa kuuntelemaan. En tiedä, oliko kyseessä tarkoitettu temppu, mutta Herra Ylppö unohti yhdessä kohtaa kappaletta sanat, ja yhtye veti sen kohdan uudelleen. Biisin jälkeen yleisön kiinnostus alkoi hiljalleen lopahtaa, ja monet lähtivätkin “Ukkosen” jälkeen jo kotia kohti. Keikka oli kaiken kaikkiaan perustasoa, mutta ehkä bändin isoimmat biisit olisi voinut jättää keikan loppuun.

Metallivuoren lauantai oli parempi kuin avauspäivä, ja se jätti ihan hyvät fiilikset. Maj Karma olisi voinut ehkä esiintyä ennen Mokomaa, mutta ymmärrettävästi viimeisellä kiertueellaan olevalle bändille haluttiin antaa pääesiintyjän paikka. On mielenkiintoista nähdä, mitä artisteja Turun Uittamossa kuullaan ensi kesänä.