Metsän siimeksessä on metallimusiikin ystävän hyvä olla – Festariraportti 20-vuotiaan Dark Riverin päätöspäivältä

20 vuotta täyttänyt Dark River Festival kutsui jälleen metallinnälkäisen yleisön lämpimään syleilyynsä. Tämä 20 vuotta sitten paikallisilla demobändeillä startannut festivaali on jatkanut kehitystään ja maltillista kasvuaan kohti nimekkäitä ulkomaan vahvistuksia unohtamatta kuitenkaan sitä, mistä kaikki on aikanaan lähtenyt eli paikallisuutta. Persoonallinen ja lämminhenkinen festivaali Kotkan Honkalassa juhlittin 8.-10.8.2024. Vielä ei ollut kuitenkaan aika laittaa festarivermeitä naulaan, vaan oli aika juhlia näitä kesänpäätös juhlia vielä yhden, mahtavan, festivaalipäivän verran. Dark Riverin taustajoukoissa puuhanneen Asim Searahin sanoin ”Tervetuloa pääpäivään!”

Yksi festivaalien odotetuimpia esiintyjiä oli varmasti Clevelandista kotoisin oleva Mushroomhead. Yhtyeen Dark River -esiintyminen oli poikkeuksellinen, sillä yhtye teki samalla jotain ennenkokematonta Suomen maaperällä, sillä kyseessä oli yhtyeen ensimmäinen vierailu Suomessa. Tämä vaihtoehtoisen metallin kauhujen karnevaali parkkeerasi itsensä pilke silmäkulmassa Dark Riverin päälavalle Paavo Pesusienestä tutun tunnusmusiikin saattelemana. Yhtyeen esiintyminen oli energinen ja täynnä ylitsepursuavaa kengurumeininkiä. Yhtyeen dynamiikkaa nivoi visuaalisesti yhteen yhteneväiset asut ja salaperäisyyttä tihkuvat maskit. Yhtyeen soundi oli kuin irtokarkkipussi 2000-luvun nu metalin herkullisimmista korvakarkeista. Yhtyeen soundissa pystyyi kuulemaan niin Kornia kuin Limp Bizkittiä. Se viimeiseen asti viimeistelty oman äänen löytäminen jäi kuitenkin vielä odottamaan puhkeamista täydelliseen loistoonsa.

”Tiedättekö kun on yhtyeitä, joilta toivoo, että kumpa ne olisi livenä yhtä hyviä kuin levyllä?” Näillä tuumailluilla festivaaliorganisaation mediavastaava Henri Eerola toivotti lavalle post-metal yhtye Atlaseksen. Eerolan tuumailuihin oli helppo yhtyä, sillä yhtyeen albumit olivat olleet kovassa kuuntelussa omissa äänentöistälaitteissani jo pitemmän aikaa, mutta tähän asti olin jotenkin onnistunut missaamaan yhtyeen keikat. Kauaa ei tarvinnut tätä tuumailua pohtia, kun yhtye osoitti olevansa livenä yhtä kova kuin levylläkin, ja vielä paljon enemmän. Dark Riverin keikka oli erikoiskeikka Porin erikoismiehiltä, kun yhtye otti festivaalin pienemmän lavan haltuun ilman päävokalistiaan Jamppa Lamminpäätä. Keikka oli urhoollinen taidonnäyte, kuinka yhtyeen jäsenet tukevat toinen toistaan. Iso kunnioitus Jesse Simolan hapenottokyvylle noustessaan koskettimien takaa vetämään päävokaaleja – Hienosti meni! Yhtyeen soundissa on paljon patoutunutta, persoonallista aggressioita, jolle kontrastia tuo lähes voimaannuttavan hauras äänimaailma. Tästä hyvänä taidonnäytteenä toimi yhtyeen viimeisimmän albumin sinkkulohkaisu ”Earthshine”, joka sai ainakin oman silmäkulman kostumaan. Yhtyeen Dark River veto jäi yhdeksi koko festivaalin mieleenpainuvammaksi hetkeksi, joka jätti nälkää nähdä yhtye uudestaan livenä täydellä kokoonpanolla.

On ollut hienoa huomata, miten Dark River on kulkenut vuosien ajan eri yhtyeiden matkassa mukana. Yksi näistä yhtyeistä on kotimainen Before The Dawn. Oman Dark River neitsyyteni menetin 15 vuotta sitten. Yksi asia kuitenkin oli samalla tavalla nyt kuten silloinkin; Before the Dawn esiintyy! Yhtyeen keikalla yhdistyi hienosti uusi ja vanha. Yhtyeen setissä kuultiin niin uudempaa tuotantoa ”Archaic Flame” -EP:ltä sekä vanhoja klassikoita kuten kappaleita ”Deathstar” ja ”Deadsong”.

Eihän kesän päätösjuhlat olisi mitään ilman pientä, tai vähän isompaakin, vesisadetta. Mikä olisi ollut otollisempi hetki parille sadekuurolle kuin Kaunis Kuolemattoman keikka toivottamassa syksyn pimenevät illat tervetulleeksi. Yhtyeen keikan aikana ainakin oma sieluni itki samaan tahtiin itkevän taivaan kanssa. Yhtyeen musiikissa on melkein taikurimaista melankolisuutta ja vahvaa tarinankerronnalista otetta kietoutuen surun ja luopumisen tematiikkan. Tämä kaikki on toteutettu niin, että horinsontissa voi nähdä lohduttavan toivon pilkahduksen. Tämä lohdullisuus kulki käsikädessä luontoäidin kanssa, ja loppukeikasta pystyi jo näkemään sadepilvien repeilevän ja vienon auringonsäteen pyrkimyksen tavoittaa hurmioitunutta festivaaliväkeä.

Päätöspäivän yllättäjä tulee Tanskasta, kun melodinen death metal-yhtye Mnemic toi 20-vuotisjuhlakiertueensa Kotkan Honkalaan. Yhtye nähtiin Dark Riverin lavalla kokonaan alkuperäisellä kokoonpanolla, jolla yhtye oli soittanut viimeksi vuonna 2005. Yhtyeen tuotanto ei onnistunut puhuttelemaan itseäni suuremmin sukeltaessani festivaalin soittolistaan ennen festivaaliviikonloppua, mutta jotenkin kummallisesti löysin itseni diggailemasta yhtyeen keikkaa miksaustiskin nurkalla jalan määrätietoisesti hakatessa yhtyeen musiikin tahtiin. Tämä oli positiivinen yllättäjä.

Jos minulta olisi kysytty kymmenen vuotta sitten Mikkelin Stopparissa, saako illan yhtye Dark River festivaalin pienemmän lavan repeämään liitoksistaan kymmenen vuotta myöhemmin, olisin ollut hyvin epäileväinen. Nämä epäilykset sai kuitenkin väistyä romukoppaan Dark Riverin päätöspäivänä, kun Mikkeliläinen Bloodred Hourglass täräytti keikkansa käyntiin, räjähtävällä voimalla kappaleella ”Of Course I Still Love You”. Tässä on yhtye joka on onnistunut kehittymään onnistuneesti vuosien saatossa. Mikäli et ollut vielä yhtyeen fani ennen Dark Riverin keikkaa, on melko isot kertoimet sille, että nyt olet. Yhtyeen keikka oli melkoinen yleisösensaatio, joka haastoi mielenkiinnollaan Dark Riverin päättävän Katatonian.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Dark Riverin juhlavuosi. Tämän juhlavuoden päätti, unenomainen, melankolian saanansaattaja Katatonia. Kuvauskiellon vuoksi ikävä kyllä kyseisestä unenomaisesta keikasta kuvia ei ole tarjolla. Iso osa festivaalikävijöistä oli jo poistunut porteista kohti niitä ihan oikeita unia, kun sitkeimmät kävijät olivat jääneet seuraamaan tämän ruotsalaisen yhtyeen nousua Dark Riverin lavalle elokuun pimevässä yössä. Yhtyeen keikka oli kuin olikin kuin unta, josta ei olisi halunnut herätä. On olemassa hetkiä, joita ei koskaan uskonut tapahtuvan ja sitten on Katatonia keikalla Kymin metsässä. Syksy saa nyt tulla.

Katatonian settilista Dark Riverissä 10.8.2024:

1. Birds
2. Lethean
3. Colossal Shade
4. Deliberation
5. Austerity
6. Forsaker
7. Opaline
8. Leaders
9. Old Heart Falls
10. Behind The Blood
11. Teargas
12. Flicker
13. My Twin
14. Atrium
15. July
16. Evidence

”Tämä on juuri sopivan kokoinen festari.” kuului monen festivaalikävijän suusta. Tämän juuri sopivan kokoisen festarin oheistoiminnot kuten bazaari oli pysynyt myös maltillisena ja festivaalin näköisenä. Mikäli sopivaa bändipaitaa ei merkkaripisteeltä löytynyt, oli tarjolla esimerkiksi majavan taljoja tai supikoiran leukaluusta tehtyä korutaidetta. 20-vuotiaan festivaalin kunniaksi saatavilla oli myös rajoiutettu erä 20^th anniversary koruja.

Keikkojen välissä nälän ja janon pitivät loitolla monipuolinen, mutta tarpeeksi kompakti ruoka- ja juomatarjonta. Tarjolla oli niin perinteisempää festariruokaa aina makkaraperunoista Suomen parhaimpiin ja palkittuihin burgereihin asti. Eksklusiivistä festarielämystä tarjosi festivaalialueen keskiöön katettu VIP-alue, jossa oli hyvät näkymät kummallekkin lavalle. Samaa selkeää näkymää olisin toivonut VIP-ruokailuun, sillä menuun puuttuessa näkyvistä, jäi mysteeriboxien ainestesten selvitys VIP-vieraalle.

Kaiken kaikkiaan Dark Riverin 20-vuotisjuhlavuosi oli erittäin onnistunut. Monipuolinen kattaus piti metallinnälkäisen festivaalikävijän tiukassa, mutta lämpimässä syleilyssään. Festivaalit ovat pysyneet maltillisen kotikutoisina, mutta nostattanut laajalti tietoisuutta itsestään niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Festivaalikävijöitä löytyi paikkakuntalaisista, joille Dark River on ollut jokavuotinen perinne jo vuosien ajan. Festivaalin nostaessa maltillista kasvuaan ja suosiotaan, nähtiin iloisessa festivaaliyleisössä myös kosmopoliittisempaakin kävijää, kun festareille oltiin matkattu esimerkiksi Saksasta ja Turkista. Ennen kaikkea festivaalikävijät olivat yhtä, yhdessä rakkaudesta metallimusiikkiin.

Kuvat: Sami Hinkkanen